Listoituksia, valaistusta ja vika sprintti ennen joulua

Tiedä sitten mikä loppuhetken kirous on menneillään, mutta töitä hidastavat kaikenlaiset sairastelut. Viimeiset pari viikkoa on joku lapsista ollut sairaana ja nyt sitten loppuviikosta minä vuorostani sairastuin. Siinä kun olo on kuin kaktuksen nielleenä, pää täynnä räkää ja muutoinkin heikko olo, niin työtahti on lähes olematon. No yrittää pitää silti, jos meinaa perheelleen joulun saada. Mut jos Luontoäiti yrittää tulla mun aikataulut sekoittamaan, niin kannattaa miettiä uudestaan. Tämähän on muuttovalmis 15.12 kuten 1.11 päätin. Se, että onko muuttotarkistus 15.12, niin tuskin, koska on luontoa ja jumaliakin suurempia voimia, nimittäin kaupungin virkamiehet. No, en ole niistä ennenkään välittänyt, enkä aio aloittaa nytkään.

Olin koko perjantain kotona puolikuntoisena, milloin roikuin puhelinpalavereissa ja milloin yritin saada jotain järkevää aikaiseksi. Lapset olivat onneksi tervehtyneet, mutta yhdistelmä puolikuntoisena ukko, seinille kiipeävät lapset ja pikkujouluissa hilluva eukko kävi ylivoimaiseksi. Pakko oli jotain edes saada aikaiseksi, joten Buranaa huuleen, kuume alas ja edes vähän projektia eteenpäin. No listat sain tehtyä terassinoveen ja muutoinkin vähän raivattua paikkoja. Käsittämätöntä miten paljon paskaa nurkkiin kertyy. Onneksi ei ole enää yhtään komeroa, johon tavaraa tunkea. Joko sitä tarvitaan tai se lähtee kiertoon.

Lauantaiksikin saatiin apuja. Enemmän hommat oli nurkkien raivausta ja järjestelyä, mutta minun tulevan Denin kasaaminenkin oli hyvällä mallilla. Kirjani alkoivat pikkuhiljaa löytää paikkansa ja työtä varten olevat laitteetkin löytyivät kämpän kätköistä. Erityisen tyytyväinen olen hyllyistä, koska aiemmin minulla on ollut iso kasa kirjoja kaikenlaisissa laatikoissa. Nyt ne saivat vihdoinkin ansaitsevan paikkansa. Ehkä tänne jokin mukava nojatuoli, pieni pöytä johon laskea sikarin ja viskilasin. Varmaan joku puukruunu tuonne kirjahyllyn päälle pitää vielä pakertaa ja tosiaan ne valot. Varmaan ledivalolistoilla saa kaikkein parhaimman. Helpoksi homman tekee sen, että sähköt sinne tulee jo ja ne on kytketty katkaisijaan.

Vähän karumpi kuvakulma kirjastoon / toimistoon. Etualalla näkyy vielä projektia, joka pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Lauantaina ne ehdittiin hioa kertaalleen ja kitata. Vielä kerran ja maali päälle, niin hyvä tulee. Tympeää tämä koneellinen ilmastointi. Painovoimainen toimii aivan loistavasti, mutta kun laajentaa pääsee nykyrakennusmääräysten piiriin. Putkea menee pitkin torppaa ja käsittämättömiä koteloita pääsee rakentamaan ihan ilokseen. Noh, it is what it is. Ovea tuohon en aio laittaa, vaan rahavarantojen niin salliessa pistän siihen jonkun taite / paljeoven.

Muutoksien myötä, vanha olohuone muuttui sitten projektihuoneeksi. Tästä on tarkoitus tehdä vierashuone. Ajatus oli, että kiikutan vanhan Germaanien -40 luvulla väsäämän kaapin tuon oven eteen ja maagisesti peitän sen sitten jollain. No ihan ei pläni vienyt loppuun asti. Horstin kaappi oli liian lyhyt bärggele. En ole vielä keksinyt kuinka ratkon tämän dilemman, mutta enköhän mä taas jotain keksi. Perkeleen NiksNaks miehet, tekisivät pidempiä kaappeja.

Tässä sitten Chateau Keklun Red Light District. Vaimo ei lämmennyt tangolle keskellä huonetta, joten tänne sitten tulee leimisti vain telkut, kotiteatteri sun muuta. Mut väri on kyllä mun silmään. Ei ehkä kenenkään, muun, mutku itelleen rakentaa…nii joo ja noi listat…oltiin niistä joulunhengen saamiseksi valmiita luopumaan, mutta aivan mahtavaa. Ei se urtsu ny niin silmänilo ole, että sitä viitsisi katsella ellei olisi pakko.

Meille muutti Kari. Kartsa on kova jätkä joka vahtii. Jos Karilla on paha mieli, niin Kari pistää tohon valon päälle.

Remontti on taitolaji. Eilen laittelimme ulkovaljoja paikalleen. Pihamme on aiemmin ollut verrattavissa Synkmetsään ja nyt kun sinne on saatu valoa, ajattelin ottaa noista oudosti hehkuvista valonlähteistä kuvan. Mutta yksi steampunk henkisistä valoistamme olikin täysin hengetön. Minä sitten innokkaana poikana sitä korjaamaan, mutta terassin alta löytämästämme steampunk valosta oli joka dorka vetänyt ruuvit sen verran tiukkaan, että sitä ei ihan ilman väkivaltaa saanutkaan aukaistua. Väkivalta ei vain rajoittunut lamppuun, vaan lampunhengen kosto oli katala. Rutistin täydellä voimalla putkimiehen pihtien voiman myös omaan nakkiini, joka päätti muuttua mustemmaksi ja turvota kolminkertaiseksi. Ihmeellistä mökötystä sormelta.

Poikien pyynnöstä hommattiin terassille myös toinen kuusi. On tärkeää, että kaikilla on joulufiilistä ja kun kuusi näkyy myös muille, heilläkin on kivaa. Sen verran kaunis ajatus, että sillä mentiin. Hong Kongista kumikuusi ja koristeet niskaan. No, ostin honkkarista myös edukkaat terde valot. Vähän on Narnia henkiset ja emäntä inhoaa, mut so not. Ihan hyvät ja ajaa tarkoituksensa ja antaa valoa vähän lisää. Samalla lisättiin lasitetulle alueelle infralämmitin. Jahka saadaan terassin ovi futaamaan, niin sitähän voi melkein jo alkaa käyttämään.

Onks tää kulma liian pimeä. Pitäisikö lisätä yksi Narnia valo lisää vai pärjääkö tällä! No roskat tietty voisi hoitaa pois..

Lupasin edellisessä blogissa parempaa kuvaa keittiöstä. Ihan vielä se ei ole valmis, mutta vähän lisää valaistusta saatu ja vaikka on sekamelska, alkaa kamat löytää paikkansa. 5 lamppua on vielä tarkoitus asentaa ja listat. Sitten edessä näkyvä projekti jotenkin saattaa loppuun. Mut siis se mikä tässä yllättää on tuo roskan määrä. Tänäänkin emäntä kävi kaupassa ja vei pois kuution verran muovi/pahvi/metalliroskaa. Ihan käsittämätöntä. Kaikki pakataan triljoonaan kertaa. Ymmärrän kyllä sen, että tällä tavalla kuljetuksessa vahingoittuu vähemmän, mutta pitäisikö logistiikka ketjua jotenkin parantaa. Säästyisi myös luontoa ja valmistavien firmojen katteet paranisivat vaikka ehkä maksaisi kuljetusfirmoille vähän enemmän.