Pala kerrallaan asiat valmistuvat

Olen pitänyt hieman taukoa blogin kirjoittelusta. Edistymistä tapahtuu kokoajan, mutta jotenkin ajatus, että laittaisin kuvan jokaisesta listasta ja hyvän stoorin perään, ei välttämättä mielenkiintoa kummemmin herättäisi. Itse tosin on innoissaan jokaisesta pienestäkin palasesta, jota saadaan aikaiseksi. Nimittäin listahommat ovat helppoja, mutta kuolettavan tylsää puuhaa. 

Taidankin tähän päivittää siis viimeisimmän tilanteen ja laittaa blogin hiihtolomalle. Jatketaan blogaamista sitten keväällä lumien sulattua ja maan pehmennyttyä. Silloin nimittäin alkaakin sitten taas hommat todenteolla. Piha pitäisi laittaa kuntoon, graniittikivet paikoilleen, sokkelin viimeistelyt jne.

Mutta mennäänpä edistymisiin. Viime blogin päätin siihen, että askartelin paneeliseinän ja jäin pohtimaan, että mitähän sille tekisi.

Päädyimme maalaamaan seinäpaneelit metallinhohtoisella hopealla. Alkuun hieman mietin, että mitähän tästä tulee, mutta lopputulos oli odotettua parempi. Sävy meni erittäin hyvin yhteen vanhojen tapettien kanssa. Tuli todella kiva seinä. Tiedä sitten kuinka hyvin kestää ajan hammasta vai onko vain muotiväri, mutta helppohan tuo on ylimaalata.

Täälläkin on listat jo paikoillaan. Tästä tilasta tuli kyllä aivan mahtava. Kuva otettu, kun valmistauduimme äitini merkkijuhliin. Hienosti pystyi muuntamaan tilan yli 30 hlö kekkereiksi. Kaikille löytyi pöytä ja istumapaikka. Aiempina vuosina sukujuhlat oltaisiin jouduttu melkein järkkäämään jossain kolkon kylmässä seurainhuoneella, mutta nyt kaikki mahtuivat sopuisasti saman katon alle.

Vanhasta olohuoneesta kehkeytyi sitten vierashuone. Juhlien jälkeen pöytä pois ja tuonne hommataan mukava vuodesohva. Ensimmäinen käyttökerta onkin tiedossa viimeistään kesällä, kun Ameriikan vieraat tulevat pariksi viikoksi kyläilemään. No, ehkä pitää joku liukuovisydeemi vielä tuohon askarrella. Kaiketi yövieraat hieman yksityisyyttä haluavat.

Kodinhoitohuoneeseen olen erityisen tyytyväinen. Edellinen oli sen kokoinen, että vessassakin olo tuntui kuin juhlasalissa. Nyt on riittävästi laskupintaa vaatteiden viikkaamisille ja myös mun työkaluille kaapissa. Tosiaan edellinen oli sitä kokoluokkaa, että jos huoneessa olisi ollut 2 ihmistä, niin ahtaaksi kävi.

Toinen kuvakulma kodinhoitohuoneesta. Tämä huone oli aikanaan makuuhuone / vierashuone. Periaatteessa olisi ollut hyvä ”master bedroom” kun on sauna ja pesuhuone vieressä, mutta ehkä parempi näin. Käynti meidän uudelle terassille on ollut hitti lasten keskuudessa. Saunasta on ollut kiva käydä möyrimässä hangessa ja kirmata sitten kirkuen takaisin saunaan. Itsekin olen muutaman kerran harkinnut asiaa, mutta ehkä naapurit eivät halua nähdä aikuista miestä möyrimässä hangessa takapuoli vilkkuen.

Saatiin viimein tuo sähkökaappihirvityskin kasaan. Kotelointeja jouduttiin tekemään ja ei kyllä tässä vaiheessa enää kiinnostanut seinän kittaus ja hiontaoperaatiot, joten struktuuritapetti pelastamaan. Maalipinta on sitten uniikki. Otettiin ja sekoitettiin maali itse nurkista löytyneistä jämistä. Kustannustehokas ratkaisu. Toivotaan vain, ettei tarvitse jotain käsittämättömiä paikkamaalijuttuja alkaa tekemään.

Toinen kuvakulma eteisestä. Tämä on toinen alue, josta pidän erityisen paljon. Aiempi eteinen oli hirveä pullonkaula. Koitappa tunkea 5 henkinen perhe huoneeseen joka on kokoa 1,5m X 1,5 m. Olo on kuin purkkiorjalla ja tulee pakonomainen tarve vain päästä pois. No nyt on tilaa. Tosin yllätyksenä tuli kyllä se, että silti on aina joku jaloissa. Taitaa olla lapsena olemisen erityiskyky parkata ottamaan esim. kengät pois heti oven eteen kaikkien muiden kulkuväylälle. Tuo verhohässäkkä vaatekaapin edestä saa kyllä lähteä heti kun vähän taas vaurastutaan. Eiköhän siihen tule sellaiset liukupeiliovet, niin siistiytyy ja tuo vielä lisää avaruudentunnetta.

Woohoo o/ mä sain oman huoneen. Tai, no ainakin melkein. Elikkä nyt on huone, jossa voi tehdä etänä töitä rauhassa ja samaan huoneeseen sain vihdoin tuotua kaikki kirjani. Mun oma lounge. No sen verran joutui tinkimään omasta tilasta, eli kirjahyllyissä on sitten vaimon kenkiä.

Ja maalaus kertoo kaiken, että minkälaiset kengät minut toimistooni sitten migroitui.

Ja miltäs kengät näyttävät, jos niille ei omaa lamppua hommaa.

Sitten päästäänkin siirtymään yläkertaan. Saatiin vihdoin yläkertaan vessa ja emäntä vaati, että siellä on oltava kylpyamme. Se onkin viimeisen 3 kuukauden aikana ollut tiuhassa käytössä. Se on jopa 2 kertaa täytetty. No, sen verran on sanottava, että on siinä kiva lökötellä, mutta se on oma operaationsa aina. 

Yläkerran kakkala toisesta kuvakulmasta. On kyllä todella kätevää, että on joka kerroksissa vessa. Kattolistat pitää vielä laitella paikoilleen ja muutoin valmis.

Suurin osa kamoista kun saatiin raivattua, heitettyä roskiin ja aseteltua oikeille paikoilleen saatiin nuorimman tyttären huone valmiiksi. Tämä sijaitsee käytännössä ”elintasosiiven” yläkerrassa. Tuosta viime juhannuksena purin piikkaamalla savupiipun pois ja nostettiin katto pois päältä. Melkein 3 v tyttö on jo muutaman kerran vaatinut, että hän nukkuu omassa huoneessaan. Yleensä käy kyllä niin, että tuo heittelehtivä pakkaus löytyy isän ja äitin vierestä ja yrittää potkia minua lattialle.

Tässä keskimmäisen pojan huone. Huone saatiin tehtyä niin, että vedimme vanhan säilytysvaraston matalaksi ja nappasimme osan meidän vanhasta makuuhuoneesta. Vanha ikkuna irti ja seinä umpeen ja moottorisahalla uutta ikkuna-aukkoa seinään. Alunperin mietimme, että olisimme vetäneet vanhat lattiat myös ylös ja ajaneet lattialämmitykset. Rakennusbudjettia kun seurasimme, tulimme lopputulokseen, että lapset tykkäävät pattereista.

Vanhimman pojan huone. Tämä siis suurin osa vanhaa makuuhuonettamme. Rakentamisen aikana huomasimme jännän jutun, joka edelleen kutkuttaa mieltämme. Matalan osan seinän ja ulkoseinän välissä on noin 1 metri tilaa ja emme tiedä mitä siellä on. Täysin omituinen rakenne. Tarvii joskus uteliaisuuttaan avata tuo seinä ja kurkata.

Ja sitten makuuhuone. Tämä tuli sitten entisen ulkoterassin paikalle. Ainut huone josta kuva jäi nyt puuttumaan on lyhty, mutta eiköhän sekin joskus ilmaannu jahka saadaan meidän entertainment center paikoilleen ja divaanit hommattua.

Aivan jäätävä projekti, mutta täytyy olla tyytyväinen. Töissä vedetty hommia kuin elämän kevät ja kaikki liikenevä vapaa-aika sitten tähän rakennusprojektiin. 15.5.2015 avattiin maa ja 18.12.2015 sitten muuttotarkastuksesta läpi. Eli aika nopeasti se nousi. Ei tullut kylläkään ilman uhrauksia. Lapset useaan otteeseen kysyivät, että milloin on isillä heille aikaa, välillä vedettiin jaksamisen rajamailla, mutta hei sitä tää on. Maali vain kirkkaana mielessä, niin kyllä jaksaa ja nyt kun tätä katsoo, niin tulihan tästä aika mahtava.