Ei se kivikausikaan siihen loppunut, että luolamiehiltä loppuivat kivet
Kuten otsikkokin keroo, alkoi sitten projektin kenties raskain vaihe. Pihalta löytyy sellainen 30 tonnia graniittista pihalaattaa ja varmaan sellainen 15 tonnia graniittista reunakiveä. Kaikenlaista ideaa ovat rakkaat kaverit ja kolleegat koittaneet heitellä, mutta paikka johon noita 150-250 kiloisia kiviä viedään ei ole koneen ulottuvilla, ellei pistä loppuakin pihasta päreiksi. Ei auta muu, kuin mennä perinteen voimalla ja kiloilla ja mussuttaa sisua.
Näitä sitten pitäisi retuutella pitkin pihoja. Olisi tietysti hienoa, jos olisi sellainen 120 kiloinen jörkäle joka syö rautaa ja paskantaa kettinkiä, mutta todellisuus on kuitenkin kynäniska toimistotyöntekijä ja treenaa näillä vartalonsa rantakuntoon. Työkaluna tässä vaiheessa on kuormaliina ja rautakanki, josko sillä pärjättäisiin. Elämää ei todellakaan helpota se, että nämä perkeleet pitäisi raahailla ylämäkeen ja sitten jollain takaperinpuhutulla magialla aina kiepsauttaa paikoilleen juuri oikealla tavalla ja vaateriin.
Tässä hieman lähtötilannetta viidakko Jimille. Ensimmäinen kivi on liinojen kera viety. Aikaa meni 30 minuuttia…voimaa riitti, mutta taisi jotkut ligamentit mitkä lienee vähän venähdellä ja totesin, että ehkä aivot on keksitty jostain syystä. Totesin myös sanonnan: ”Siinä missä järki loppuu, niin voima alkaa!” täysin vääräksi. Joten yritys helpottaa elämää numero yksi. Käväisin penkomassa kellaria ja löysin automekaanikkoja varten tarkoitetun lavetin pyörillä. Pyöräytin toisen 250 kiloisen jöötin sen päälle ja lähdin vetelemään sitä pitkin pihaa. Helpottihan se, mutta jälkeenpäin kun katselin renkaiden tekemää 7 cm syviä uomia ja rikkoitunutta muovia, totesin, että tämä ei ole kovin pitkäkestoinen ratkaisu. Mut hei, kivi #2 paikoilleen ja prosessi tehostui 33%.
Kun tämä homma tuntui kestävän iäisyyden ja kroppa natisi liitoksissaan, oli aika keksiä jotain muuta. Pohdin, että ei ne orjat siellä Egyptissäkään varmaan niitä demuja olkapäilläkään kantaneet. Joten rakensin tuossa tuoksinnassa pienet tikkaat ja kaadoin pienen puun jossa oli suurinpiirtein suora runko. Kepakot alle pyöriksi ja menoksi. Fiksua porukkaa nuo antiikin sankarit, koska se helpotti elämää merkittävästi.
Nyt alkaa olemaan jo pohjakerros kasassa. Ei nyt ihan täydellisessä vaaterissa, mutta jahka nostelen nuo oikealla puolella olevat about 150 kiloiset kivet noiden isojen musien päälle, niin oion sitten sementtilaastilla ne. Hieman pitää pohtia tuota kivien vaaitusta, kun ensimmäisen vuoden routa kuitenkin tykkää pökkiä noita sitte. Ehkä vedän sellaisen lippavalun tuonne, jolloin saa maan paino ja paine kanppailla sitten itesään vastaan. Sitä edelleen mietin, että mitenhän tuo seuraava kerros tuohon kannattaisi tehdä. Eka mietin laittavani pikku puukiilat, täyttää sementillä mutta niitä kiiloja ei nyt hakkaa elävä erkkikään pois, mun koko kiven paino on päällä. Nooo….jotain keksin.
No raskaasta työstä palautuu hyvin hyvällä ruualla. Päätettiin siis tehdä kaljapersekanaa. Resepti kohtuu yksinkertainen. Kokonainen kana, mausta esim. Tony Chacheries tai muilla pippurisilla mausteille. Tunge kanan hanuriin mausteita esim. basilikaa, tinjamia, korianteria jne. niin että se on täynnä. Sitte tunge kanan hanuriin puolitäysi kaljatölkki ja paiskaa grilliin kansi kiinni pariksi tunniksi. Höyrystyvä kalja pitää kanan mukavan mehevänä ja samalla antaa kivan aromin.
Nyt on myös vedenpuhdistamon paska levitetty. Pari päivää tuo tuossa kärysi nokkaan, mutta aika nopeasti haisu katosi. Nurmikon siemenet pitkin pihaa, mutta ei kyllä hirveästi kasvua näkynyt, kun oli niin jäätävän kuivaa. Sitä yritti sitten pihaa kastella, mutta eipä mikään vesi tuntunut riittävän.
Vihdoin tänä viikonloppuna tuli vettä ja heti näkyi tuloksia. Aika kivan näköistä tuo uusi nurmikko. Jotenkin kivan väristä. Pidetään nyt peukkuja, ettei tarvitse hirveästi paikkonurmikkoa askarrella. Mut verrattuna aikaisempiin vuosiin, niin nyt tuli ainakin periaatteessa tehtyä nurmikon pohjat kunnolla, joten on toivoa kunnollisesta lopputuloksesta.
No nyt viikonloppuna ei ollut varsinainen piharemppakeli ja muutoinkaan tässä tällä viikolla. Ainut huone johon varsinaisesti ei olla koskettu on ollut porrassyöksy. Mutta nyt kun vaimon sisko tarjosi apujaan, niin ei tässä vaiheessa voi kieltäytyä. Edellisen kerran remppasimme tämän vuonna 2008 ja maalasimme sen beigeksi. Ehkä nyt oli hyvä hetki pienelle päivitykselle, kun muutkin huoneet oli pistetty uusiksi tavalla tai toisella.
Päädyimme sitten tälläiseen Muumimaailma väritykseen. En tiedä miksi, mutta muumit tästä tulee mieleen. Ehkäpä mukava värillinen valmentautuminen nukkumiseen tulee tätä kautta.
En vielä viitsinyt alkaa urheilemaan noiden graniittikivien kanssa, joten siirryin betonikiviin. Katsotaan kuinka käy, mutta pienellä kallistuksella koitan tehdä muuria autotallinluiskasta ja kukkapenkistä pureituista betonikivistä. Tällä kertaa aion tehdä koloihin valun, koska ainakin luiskakivet siirtyivät hieman roudan voimasta. Muurin taakse dumppasin tonnin verran savupiipun purkujätettä seuraavien sukupolvien arkeologien löydettäväksi.
Tänään tuli myös itse tehtyä arkeologisia löytöjä. Siinä vaiheessa, kun lapset syntyivät, niin kynttilöiden poltto loppui aika tehokkaasti. Kuitenkin aiemmassa elämässä olin ahkerasti hamstrannut takorautaisia kynttelikköjä, kun satun tykkäämään kynttilän tunnelmallisesta valosta. Vihdoin alkaa lapset siirtymään pois hazardi-iästä ja kävin kellarista kaivelemassa kynttelikköjä ja asentelin niitä tuomaan tunnelmaa uuteen terassiimme. Valmiina siis syksyyn.
No, ensi sunnuntaina tulee sitten vieraita Louisianasta, joten pitää yrittää loppu sprintti tehdä näiden hommien kanssa. Työpäivien jälkeen ei isommalti kannata saavutuksista haaveilla, mutta jospa juhannus viikonloppuna sitte. Alkaa tulla tapa…viime jussina purettiin piippua ja tänä juhannuksena muurataan muurikiviä…..