Kattolistat ovat Saatanasta
Aiemmassa bloggauksessani helmikuussa kerroin, että seuraava päivitys on lumien sulattua. Nyt oli ihan pakko kirjoitella muutama sananen projektin etenemisestä tai sen ei edistymisestä.
Onhan sitä muiden blogeista paljon lukenut, että loppuviimeistely on hankalampaa, kuin varsinainen rakennusprojekti. Itse sitä en uskonut ennenkuin koin sen itse. Jotenkin kun saa torpan siihen kuntoon, että siellä voi aivan mukavasti asua alkaa viimeistelemättömät pinnat jotenkin vaikuttamaan siedettäviltä. Eli käytännössä 1 1/2 kuukautta meni aikalailla tekemättä sen kummemmin remppaa. Mitä nyt muutaman ruttuisen trukkilavan kantoi talon toiselle puolelle jemmaan, kun sulavan lumen jäljiltä alkoi piha näyttämään kaatikselta.
No ehkä tälle projektin viimeistelyjen edistymisen puutteeseen oli myös jokin maaginen alitajuntainen syykin ja nyt parin viimeisen päivän aikana alitajunnasta tuli realiteettiä. Nimittäin nuo kattolistat ovat itsensä saatanan keksimiä väkerryksiä, jonka ainut tarkoitus on ajaa normaali, välittävä perheenisä raivon partaalle ja käyttäytymään tavalla, joka ajaa normaalisti niin tukea antavan vaimon nauramaan katketakseen nurkassa.
Otetaanpas askel taaksepäin. Pitkästä perjantaista tuli sitten todella piiiiiitkä. Torstaina oli Starkista haettu pari kappaletta ovia ja kasa kattolistoja. Ajatuksena oli, että nyt listoitetaan, kun kerran saatiin lauantaiksi ovenasennusapujakin. Kaupasta oli valittu hienot kuperat muotoillut kattolistat ja visioissa oli nopea suoritus ja upea lopputulos. Ja vittu perkele saatana se mikään nopea suoritus ollut. Kuinka helvetin monta kertaa voi jiirit sahata väärin. Siinä kun sirkkeli lauloi ja neljännen sahauskerran jälkeen käsissä on puolentoista metrin pituinen pätkä paskaa, niin tämä remontoija aloitti valtavan kiroilutulvan, pomppi tasajalkaa lattialla, pätki listat polvella pieniksi pätkiksi ja sinkosi ne kaaressa pihalle säleinä. Tässä vaiheessa tuo hulvattoman humoristinen vaimo kihitti vieressä. Kas kun ei videota ottanut moisesta muurahaistanssista.
No tuntien taistelun ja merkittävän materiaalihävikin jälkeen nuo kuudenteen ulottuvuuteen menevät jiirit ja listat oltiin vihdoinkin saatu kodinhoitohuoneen kattoon. Tässä vaiheessa totesin, että olen todella tyytyväinen projektin edistymiseen siltä päivältä ja avasin viinipullon. Viinin lohtu oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä huomasin, että toisen oven karmit olivat ihan mitä sattuu. Olimme tilanneet erikoistilauksena oven koko 9X19, mutta Starkissa oltiin poiminnassa tehty pikku virhe…karmit olivat 15X21. Hienoa, pyhät päällä ja eipä taideta uusia karmeja tähän hätään saada.
Onneksi kuitenkin rautakaupat ovat auki ja ehkä joku ratkaisu saadaan, ajattelin.
Aamulla pikapikaa Starkkiin ja asiaa selvittämään….asia oli juuri niinkuin ajattelin…menee tilaukseen. Ajattelin myös koittaa onneani K-Raudassa jos vaikka kävisi tuuri. No ei käynyt, mutta sain täysin käsittämättömän vinkin sieltä. Osta normaali 9X21 karmi ja sahaa lyhyemmäksi?!?! Tarttisi noilla neuvoilla kaivaa kuoppa lattiaan, jos haluaisi oven aukeavan, ellei sitten alkaisi Frankenstein puuhiin ja mitoittaisi kaikki saranan paikat uudestaan. Ei kiitos..
Tänään sitten apuja tulikin. Vuosien kokemus tuli kyllä tarpeeseen, mutta siltikin jouduttiin jokusen kerran arpomaan noita jiirejä.
Lyhty saatiin listoitettua loppuun. Oli siinä kulmaa kerrakseen. Välillä vedettiin 45 asteen kulmaa, välillä 35 astetta ja 30 astetta. Melkoista käsityötä ja samalla kun vanhan osan seinät ovat hieman kierot, rakoja jäi. Onneksi on tuo akryylimassa. Sillä saa raot hienosti piiloon ja saa mennä todella lähelle ennenkuin huomaa, että jiirit eivät ihan ole priimaa. Kuten arvata saattoi, päivän työn jälkeen, ei ihan heti huvittaisi alkaa siivoamaan työkaluja ja muita pois lattialta.
Onneksi toisen oven karmit olivat oikeaa kokoa ja saatiin pikkutyttömme huone katon varjolistoja lukuunottamatta valmiiksi. Ovi paikoillaan, lattia ja karmilistat kiinni ja ikkunaan peitelistat paikoillaan. Aika kiva juttu.
Vanhimman pojan huoneeseen ei ehditty koskea. Loppui L-lista kesken ja siinä vaiheessa, kun vaje havaittiin, olivat rautakaupat menneet jo kiinni. Höh.
Remontoiminen lasten kanssa on aina yhtä hauskaa. Huutoa ja kirmailua talossa riittää, mutta remppaamisen suola on ehdottomasti legot lattialla. Se hetki kun astelet naulapyssy kädessä laittamaan listoja kiinni ja astut sukkasillasi legojen päälle ja pistävän kivun iskiessä jalkaasi otat hätäpäisen askeleen eteenpäin ja jalkasi survoutuu jonkin pikkuauton päälle ja ketjureaktion kruunaa se, että toinen jalkasi vielä survoutuu johonkin käsittämättömän pieneen säilytysastiaan. Ei paremmasta väliä….no, kuitenkin saatiin edes ikkunalistat keskimmäisen huoneeseen. Pettymys kuitenkin oli suuri, kun edelleenkään ei ole omaa ovea…