Edellisestä blogipäivityksestä ehtikin sitten vierähtää tovi. Kovasti on fokus ollut paikkojen siivouksessa, pikku finalisoinneissa sun muuta. Sen kyllä huomaa, että mitä valmiimpaa alkaa syntyä, niin sitä laiskempi olo alkaa olla. Liekö sitten jotain loppusuoralla olon väsymystä. No piti jaksaa kun edessä oli muuttotarkistus sekä vahva halu siihen, että lapset saavat kunnon joulun, joka ei pidä sisällään nurkissa olevia Gyproc levyjä, keskellä lattiaa olevia sähköjohtokieppejä taikka valtoimenaan leijuvaa rakennuspölyä.

18.12.2015 oli sitten tuo merkittävän virstanpylvään saavutuspäivä. 7 kuukautta ja 2 päivää projektin aloittamisen jälkeen saimme virallisen leiman aikaansaannoksillemme. Talo meni ilman mitään huomautusta läpi muuttotarkastuksesta. Tai no, tuli yksi huomautus. Eli olimme jo ottaneet huoneet käyttöön ja tästä saimme sitten kuulla. No, on tuossa käyttöönotossa etuajassa yksi huono puoli. Jos vaikka torppa olisi jostain syystä syttynyt tuleen, niin vakuutusyhtiön kanssa olisi ollut ongelmia. Mutta käytännössä näen kyllä tuon hyvin hankalaksi tälläisessä laajennusprojekteissa. Uudisrakentamisessa on varmasti helpompaa, kun on lähtökohtaisesti ollut tavaroille paikat jossain muualla ja korterieerikin on jollain tavoin järjestetty jonnekin. Noh, ei syttynyt tuleen, eikä tullut muitakaan vahinkoja, joten jee….

Kyllähän tuota hommaa vielä riittää. Parit ovet pitää hommata, muutamat sähkövedot vielä pihan puolella ja niitä listoja. Nii ja yks seinä pitäisi askarrella kasaan, mut ne on pikkujuttuja. Ajatuksena mulla olisi, että lopputarkastus olisi tyyliin toukokuussa. Siihen mennessä ehtii vielä tekemään nurmikon ja siistiä loppupiha rakennustarvikkeista. Ainut asia joka nostaa hieman hikeä pintaan on nuo tulevat kivityöt. Kun salaojat tehtiin uusiksi, jouduin nostamaan pihakiveyksen turvaan. Elikkä pihalla on sitten about 15 000 kiloa graniittilaattoja, joista yhden laatan paino on mukavat 30 kiloa. Iloa lisää myös graniittiset reunakivet. Painoa sellainen 150 kg kappale ja niitä siellä olisi n. 40 kappaletta. Olisi tarkoitus tehdä muurin avulla pihan nosto.

No, nyt en sitä mieti. Ajattelen vain positiivisesti, että kun tuon urakan on saanut valmiiksi käsipelillä, niin on sitten hyvissä ajoin rantakunnossa.

Mutta nyt, kun muuttotarkistus oli takana alkoikin melkoinen siivousurakka. Siivoamisesta en varsinaisesti blogia viitsi kirjoittaa, vaan ehkä enemmän lopputuloksesta.

22.12.2015 saatiin sitten paikalle lukkoseppä asentamaan terassillemme ovenkahva ja sarjoittamaan lukot uusiksi. Nyt pystyy sitten keittiöstä vihdoin marssimaan suoraan katetulle terassille. Hirmusti en ole lukon puuttumista viitsinyt tässä mainostaa. Ei ole kovin kiva ajatus ollut siitä, että käytännössä 10 sekunnissa tuosta ovesta oltaisiin tultu sisään käyttäen vain ruuvimeisseliä. Samalla sarjoitimme koko torpan lukot uusiksi ja hommaamme kaikille uudet avaimet. Tai no, emäntä ei minulle kyllä antanut avainta, joten hetken olin hämmennyksissäni, kun en ulko-ovesta sisään päässytkään. Liekö sitten tuli katumapäälle, kun tuli avaamaan oven pimpottaessani ovikelloa ja ojensi uuden avaimen. Olisi kai nuo lukot voineet jättää sarjoittamattakin, mutta tässä projektin aikana on talossa saapastellut melkoinen määrä väkeä, jolla avain on ollut. Ei ole ollut mitään epämääräistä työmiestä, mutta better safe than sorry.

Keskiviikkona pääsikin tekemään ihan ekaa kertaa etäpäivää omasta ihkauudesta toimistosta. Aiemmin etäpäivät on tehty milloin missäkin, yleensä keittiön pöydän äärellä. Jee, oma rauhallinen nurkkaus tehdä töitä. Pitää varmaan hommata itselleni uusi toimistotuoli. Vanhin poikani nimittäin pölli mun Steelcasen valmistaman tuolin. Erittäin hyvä tuoli muuten, mutta tuo sisustusterroristi jota vaimoksikin kutsun ei suonut minulle mahdollisuutta pitää kellertävän väristä tuolia paikalla, johon myös muut ihmiset saattavat nähdä. Eikö muuten olekin ihanan jouluinen maisema tuon ikkunan toisella puolella? Grrr

Vierashuonekin saatiin siistiksi juuri ennen joulua. Tuo TV täytyy kyllä PS3 mukaanlukien kiikuttaa yläkerran lyhtyyn. No, katsotaan jahka jaksan siirtää ADSL boxin tuohon tietoliikennekaappiin. Tosiaan rempan yhteydessä vedin lähestulkoon joka huoneeseen CAT6 kaapelit. On vähä nääs kuin internet everywhere 😀 no, kyllähän tuo WLAN ihan hyvin toimii, mutta noi kiinteämmän laitteet on hyvä saada Ethernet kaapelin varteen.

Joulupäivänä tuli tälläinen blast from the past idis mieleen. Muistan itse mukulana jouluna katselleeni elokuvaa nimeltä Joulupuu on kärvennetty, pääosissa Chevy Chase. Ei muutakuin etsimään se. Netflixistä sitä sitten en löytänyt ja pikapikaa etsimään Sonera Viihteen boksi remonttikätköistä. Tökkelistä seinään ja yhteydet tulille. Sieltähän se sitten videovuokraamosta löytyi ja kyllä kannatti. Lapset nauroivat kippurassa lattialla sitä katsellessaan. Oli kyllä musiikkia korville. Sen verran tässä matkanvarrella joutunut laiminlyömään heitä kaiken tämän rempan ja päivätyön keskellä.

Tuossa laiskanlinnassa ajattelin viettää hieman aikaa. Sen verran on ollut vuoden aikana ollut vauhtia päällä, että ei ole myöskään kerinnyt oikein itsellekään antaa aikaa vain olla. Ajattelin siis varata viereen Fazerin joulukonvehtirasian, lasillisen hyvää punaviiniä ja pari kirjaa. Ajattelin aloittaa Walter Isaacsonin The Innovators kirjalla.

Sluprs, kohta syödään. Ei nyt ihan avotakka kuva, mutta tärkeintä on tuo ruoka. Sen verran olemme perinteet heittäneet romukoppaan, että yhtään laatikkoruokaa ei tässä talossa ole. En tiedä missä vika, mutta kaikenlaiset loorat ovat aivan kammottavan makuisia, yök, en syö. Joten salaatteja, juustoja, kinkkua, kinkkuleikkeitä, hevosta, nautaa on tarjolla 🙂

Siis tää keittiö ja tuo betonisaareke on aivan loistava. Verrattuna ennen remppaa, niin tuohon oli hyvä asetella ruuat ja isompikin porukka pystyi siitä nappaamaan lautaselleen ruuat ja laskutilaa oli yllinkyllin. Valaistuksetkin oltiin viikon varrella saatu paikoilleen ja niitä lamppuja on yhteensä 14 kappaletta ja pystyy katkaisijoista säätämään tunnelmavaloista, nyt tarttee nähdä valaistukseen.

Joulupöytä katettu. Itse olen isojen perhejoulujen fani. Harmillisesti broidi siippoineen ei päässyt paikalle ennenkuin joulupäivänä. Mutta siltikin joulupöydän ääressä oli 11 ihmistä. Poiketen aiempien vuosien kuin sardiini purkissa kokemuksista nyt oli tilaa olla ja seurustella. Ruuan jälkeen, olikin jo aurinko ehtinyt laskea ja oli aika odotella joulupukin vierailua.

Naapurin kanssa löydettiinkin sitten oikein pukki säkissä. Asiakaslupauksen mukaisesti oli autoileva pukki. Istui vain apukuskin puolella. Hieman oli pukin nuttu pieni, kun istuessa vilkkui alta musta ankkuripaita. Partakin oli vähän kierteellä ja veijarin puheessa kuului jo nestemäinen jouluilo. Kaikenkaikkiaan lapsille se oli silti elämys ja illan tässä vaiheessa asiat menivät ok pukin kanssa. Onneksi olimme varanneet tuon pukin tulemaan klo 16:30 emmekä esim. 20:30. Siinä vaiheessa olisi saattanut pukilla olla jo tasapainon kanssa ongelmia vauhdikkaan poroajelun seurauksena.