Migraatiota ja romanttisia piknik hetkiä
Wax off, wax on. Kun savu nousee hiomakoneesta, joutuu hieman käsipelillä avittamaan. Kohtuu hyvä fiilis aikaansaannoksiin. Harmittaa edelleen, että viikolla ei käytännössä ehdi tehdä mitään, mutta narinalla se ei siitä muutu. Täytyy vain nauttia omista aikaansaannoksista ja oppimiskäyrästä. Tosiaan siitä on kohta jo pari kuukautta, kun ammattimiehet jättivät työmaan. Ei tämä rakentaminen onneksi mitään rakettitiedettä ole. Hieman vaatii loogista päättelykykyä ja uskallusta.
Viikko alkoi kyllä hienosti, maanantaina ajelin töistä kotia ja julkisivu oli kokenut hieman muutosta…
Meille oli terassille tullut terassilasitus. Tämä oli hieman bitter-sweet hetki. Lasitus mekanismeineen jee, mutta ihan en ole varma tykkäänkö noista karmien väreistä. Ehkä alumiininen olisi sittenkin ollut parempi. Valkoinen väri valittiin alunperin siksi, että muun talon karmit ovat valkoiset. No, enää niitä en ala muuttamaan, joten ne ovat maailman parhaimmat. Vielä nuo päätykolmiot ja palkkien alta niin on tiivistä.
Sen verran mietin, että terassilankun uria pitkin tulee vettä ”kuivalle”puolelle. Mietin, että pitäisikö vetäistä silikonit siihen. Kuitenkin ajattelin kuivan puolen alapuolelle vetää tuulensuojalevyt, niin saa vedon pois ja lämmön säilymään pidempään. Täytyy tehdä hieman tutkimusta, että kuinka se kannattaa tehdä.
Torstai-iltana pääsikin sitten taas hommiin. Viikonloppuna kasatut keittiöntasomuotteihin vetelin rälläkällä 8mm harjaterästä poikki ja vahvistin muotin. Ei kyllä varmastikaan katkea, kun on tuo lasikuituverkko ja 6 metriä terästä siellä. Sitten pääsikin taas kurahommiin. 3 tuntia duunia ja 150 kiloa kuiva betonia sekoitettu. Aika tasoitus tuossa kuitenkin oli, kun tunnin välein eri keinoin tuota valua tasoiteltiin ja oiottiin.
Eilen aloitettiin sitten keittiön siirto. Yläkerrasta ehdin viimeistelemään loput parketista ja kattopaneeleista, joten mitä sitä muutakaan, kuin finalistista tämä migraatio tuska. Nyt jo usea kuukausi nukuttu lattialla, mutta selkeästi on vielä liian mukavaa. Eiköhän se, että pistää keittiön palasiksi vie meitä sinne epämukavuusalueelle. Osa keittiön kaapeista ja mm. tiskiallas ja astianpesukone poistettu yhtälöstä. Hieman häiritsi tietyt putki- ja sähkövedot, mutta hoitui näköjään kivasti ilman ammattilaisia. Sen verran itsesuojeluvaistoni toimi, että otti sulakkeet pois päältä purun ja takaisinkytkennän ajaksi.
Pikkuhiljaan ne kaapit alkavat löytämään paikkansa. Jälleen tällainen oppi, jos joskus laajentaa. Rintamamiestalon hyvä puoli on se, että koolausten päälle on yleensä vedetty laudoitus jolloin kaapiston kiinnitys on luokkaa kohdista ja kiinnitä. No, mokasivat tässä vaiheessa, kun rakennesuunnittelijalle / timpureillemme emme rautalangasta vääntäneet että tähän tulee keittiö, jossa kiinnitetään kaappeja. Rakenteet siis suunniteltu normihuonetta ajatellen, joten aikaa vierähti etsiä Gyprocin alta koolaukset. No, seinään saatiin ja pysyy, mutta helpommallakin selviää.
Ent. keittiö ja tuleva työhuoneeni on siis ihan päreinä. Näköjään pääsee harjoittelemaan myös laatoittajan taitoja. Aiemmin nuo kohdat olivat kaapistojen takana, joten laatan puuttuminen ei ole ollut haittana. Nyt noi pitää repiä tuosta kuikkaan ja keksiä, miten saada lattia siistittyä.
Yläkerran vessakin alkaa saamaan muotoaan. Nyt on kaapistotkin saatu paikoilleen ja odottavat vain putki- ja sähkömiestä. Ammeeseen tulee ihan normi hanat, mutta käsienpesualtaaseen tulee sähköhana. Liekö turhaa hifistelyä, mutta lapset ainakin rakastavat vedellä lutraamista. Tuossa juuri maksoin melkein 500 euron tasauslaskum, joka todellakaan ei ollut minun tai emännän aiheuttama.
Uusi keittiö alkaa pikkuhiljaa muovautua. Harmina keittiön siirrolle on se, että missähän sitä syö, kun ei ole keittiötä ennenkuin uusi on valmis.
Uutukainen betonitasomme. Siitä tulee aivan mahtava. Omalle työlle ei kannata laskea hintaa. Siitä tulee hieno, mutta työvaiheet vievät aikaa. Ensin hiotaan 120 paperilla, sitten 180 paperilla, sitten 240 paperilla ja lopuksi 400 paperilla. Olimme itse sen verran vaativia, että huitaisimme vielä 800 paperilla. Seuraavaksi vedetään sementtikitillä reiät ja hiomme taas. Sitten epoxi pintaan ja done.
Eli edistystä taas apujoukkojen kera. Ensi viikolla isommat talkoot. Pitää nyt oikeasti miettiä, että kuka tekee mitäkin ja hommata matskut valmiiksi.
Kun keittiö katosi, niin tähän ollaan tultu. Takapuoli lattiaan ja mossoa huuleen. Nyt ollaan piknikillä ja tää on nyt sit kaikille kivaa…..
Siis tämä on kyllä liikuttava hetki. Meillä alkaa olemaan ovia talossa taas. Apuvoimat saivat asennettua vessaan ovet, ettei joku kömmi kesken kylpytuokiota sisään. Samaten pariin makuuhuoneeseen saatiin ovet. Vielä puuttuu pari ovea, mutta loistava alku….
