Rakentajan päivä on vähintäänkin venyvä käsite. Tällä kertaa päivä voi olla myös keinovalossa työskentely. Viikonloppuna maalailtiin tyttärenhuoneen seiniä. Väri onnistui erinomaisesti, mutta lopputulosta ei hyvälläkään mielikuvituksella voinut kutsua hyväksi. Yleensä, kun tasoituksen seinän saumoihin on tehnyt ja päälle vetänyt pohjamaalit virheet näkyvät. Kustannustehokas tapa katsoa, että missä mennään. No nyt ei käynyt ihan niin. Vasta kun veti päälle tummemman värin totuus paljastui.

Muutoin tosiaan kaikki näytti hyvältä, mutta vaikka sauma ei näkynyt, niin tasoitus näkyi. Ei muuta kuin valmiiseen pintaan uusi tasoite ja hiekkapaperia laulamaan. Projektin tässä vaiheessa tekisi mieli sanoa, että ei relevanttia asumisen kannalta, mutta ei vain voi. Seuraavaksi pitäisi vetää parketti ja tuo epäkohta jäisi harmittamaan. Lopputuloksena uudelleen maalaus ja maaliroiskeessa täynnä oleva parketti. Joten korjataan nyt.

Kodinhoitohuoneen välitilanlaatoituskin oltiin saatu valmiiksi. Ei muutakuin saumaamaan. Sinänsä ihanaa, että laattahommat vetelee loppusuoraa ja tämä diktatuurisesti valittu laatta näyttää hyvältä tuohon. Tai makuasia, mutta en ala siitä diktaattorin kanssa riitelemään. Sen verran on tuota itsesuojeluvaistoa.

Tänään kotiin ajaessa olikin yllätys suuri. Aiemmin tuossa kohdin oli vain yksi ikkuna ja nyt olikin sitten niitä kaksin kappalein. Hyvä vaihtokauppa siis. Tuota kun katsoo, niin näyttäisi, että ne ovat olleet siinä aina. Niin siististi on työ tehty. Hyvä merkki, enää on yksi puhkaisu tekemättä, eli oviaukon muutos. Jee, purkujätekasa vihdoin lopettaa kasvamasta.

Sama asia sisältä katsottuna. Tarvii seuraavaksi kutsua putkimies paikalle ja pyytää jakamaan patterilinja pariin osaan. Hatunnosto 50 luvun rakentajille, sillä pattereiden runkolinja on melkoisen järeää tekoa. Tuolla paksuudella ja läpivirtauskyvykkyydellä tuon jakaa helposti. Itku olisi tullut, jos olisi pitänyt jakaa nyky standardien mukaisia sormen paksuisia patterilinjoja useaan osaan.

Askelma vanhaan ullakkoon ja tulevaan tyttären huoneeseenkin saa muotoaan. Raksalla oli ylimääräistä 2X4 patikkaa ja sen sijaan, että oltaisiin taas tilattu uudet 1×4 lankut, päätettiin hyödyntää ylimääräiset. Vähän järeä rakenne, mutta päälle vielä pari kerrosta EK 15 Gyproccia, niin saa vaikka 300 kiloinen loikkia tuossa ja ei paljoa tunnu. Enää en viitsinyt hifistellä puhallusvillan kanssa äänieristyksen vuoksi, joten vedettiin vähän kalliimpi käsivilla sinne.

Vanhan talon ilo on, että löytyy ylläreitä. Purettiin viimeinenkin kotelo ja odotimme löytävämme sieltä runkopalkkeja. No, ei ollut ainuttakaan. Joko menneen maailman rakennusmiehet ovat olleet taitavia, tai sitten magia on pitänyt kattoa kasassa. Purimme koteloinnin ja siellä ei ollut yhtään mitään naulaa ja 2×4 kummempaa. Hyvin on talo pysynyt kasassa, mutta vaikka se on viimeiset 50 vuotta toiminut, niin nyt ajamme sinne 2 kpl 8 metristä jöötiä tukemaan rakenteita. Enää ei tarvitse mennä tuurin varassa, vaan on varmuus. Loisto juttu on myös se, että koko talo on läpikäyty. Nyt kestää.

Ulkonakin ovat työt edistyneet, nyt työmaata eivät olleet sateet häiritsemässä. Aluslaudoitukset ovat löytäneet tien paikoilleen ja pohjamaalatut smyygitkin ovat tehty. Tarvii varmaan ikkunasta kurotella ja maalailla ne loppukuosiin. Kunpa vaan pääsisi pikaisesti noista telineistä eroon. Melkoinen vuokrahinta kuitenkin alumiininkappaleista.

Päätettiin pikkasen leventää räystäitä. Aiemmatkin toimivat hyvin, mutta nyt kun on vihdoin toimiva sadevesijärjestelmä, niin ehkä vähennetään vesirasitusta leventämällä niitä hiukan. Vastaavasti ensi viikolla (toivottavasti) kattotaiturit pääsevät taiteilemaan katolle henkensä kaupalla. Ihan helppo homma se ei tule olemaan. Eli vanha varjon puolen katto siirretään toiselle puolelle ja uusi katto sitten varjon puolelle. Miksi näin? No, ei ne materiaalit ihan ilmaisia ole ja projektin varrella on huomannut, että jätteen käsittely on kaukana ilmaisesta. Joten siellä missä on järkevää uusiokäyttää, niin käytetään. Jos pellit olisivat vierekkäin, niin lievän sävyeron huomaisi. Kun ne ovat eri puolella, niin sitä ei kukaan huomaa ilman vertailukohtaa.