Aamulla olikin sitten tuskaisampi herätys. Poskiontelot olivat kuin olisivat Saharassa käyneet ja kurkunpää tuntui siltä, että joku olisi sinne lasinsiruja ripotellut. No ei auta, pakko repiä itsensä ylös ja pistää haalarit niskaan. Ihan heti emme hommiin hypänneet, oli pakko tarkistaa taas budjetti. Alkuun näytti siltä, että pitkäksi menee sittenkin 5%:lla, mutta kun laskelmat tehtiin uusiksi ja juteltiin alihankkijoiden kanssa hinnoittelusta, saatiin budjetti taas asettumaan uomiinsa. 

Budjetti kun saatiin hoidettua, aloiteltiin hommat. Emäntä hyökkäsi santapaperin kanssa levyseinien kimppuun samalla, kun minä menin maalaamaan loput vuorilaudat. Nyt on kaikki laudat maalattu ja käytännössä pintoja on 3. Pohjamaali ja kaksi kerrosta pintamaalia. Katsotaan kuinka käy, mutta ajatuksena oli tosiaan välttää heti ensimmäisen vuoden huoltomaalaus.

Mukavana yllätyksenä oli, että vaimon sisko oli (vapaaehtoisena) tarjoutunut maalaushommiin. Kaikki apu kelpaa. Meinaan vaikka ollaan loppusuoralla tämän projektin kanssa niin tekemistä riittää. Ehkä juuri tämä kombinaatio…tekemistä riittää ja samalla vähän kipeä aiheutti sen, että on hieman ollut tatti otsassa kokopäivän. Sinänsä kyllä aika hyvin, että tämä on vasta toinen kerta, kun tämä rakentaminen ja omassa kodissa erähenkeily suorastaan vituttaa, mutta kaippa tämä kuuluu asiaan.

Päätettiin villoittaa makuuhuoneiden ja vessan väliseinät. Varsinaisesti lämpöeristyksellä ei näissä ole mitään tekemistä vaan enemmänkin äänieristyksen kanssa. Nykytorpassa kaikki seinät ovat täynnä puruja ja laudoitusta ja on ollut tosi kiva, että ääni ei kanna joka paikkaan. Ajateltiin jatkaa perinnettä ja nukkua jatkossakin rauhassa ilman viereisestä huoneesta kantautuvia kuorsauksen tai piereskelyn ääniä.

Seinäkin sai sitten levypalttoon yllensä. Vielä ei ehditty vetämään tasoitemassoja saumoihin, mutta josko se olisi sitten huomisen askareita.

Vielä on tyttären huoneen rakentaminen vähän kesken. Tuohon pitää askarrella tasanne ettei ensi askeleella lennä suoraan alakertaan asti.

Aamulla pohdimme, että jos budjetti menee kireäksi, niin jää terassin lasitukset tekemättä. Käväisin yläkerrassa ja totesin, että ei kyllä jää taikka tämä talo ei mene muuttotarkastuksesta läpi. Nimittäin suunnitelmissamme terassin katto toimii hätäpoistumistienä ja jotenkin en näe meitä läpäisevän tarkastusta, jos talo palon sattuessa on ilman uloskäyntiä. Elikkä tarvii siis vetää vielä pitempiä päiviä itse, että pystyy luomaan puskurin mahdollisia ylläreitä varten.

Kyllä taas ilme muuttuu, kun vähän saa maalia pintaan. Pohjamaali alla ja nyt Kallan värinen pintamaali seinässä. Valoistui tila merkittävästi.

Olen kuulemma ollut valitsemassa tätä väriä makuuhuoneeseemme. On ollut hieman työntäyteiset pari viimeistä viikkoa, joten en pysty nyt ihan suoralta kädeltä tätä kiistämään. Onhan tuo nyt ihan My Little Pony väri, joten varmaan tulee pirteät unet. No, kaippa tuohon tottuu ja jahka emäntä on jollain työmatkalla, niin voinhan minä sen sitten maalata uusiksi ja kertoa vilpittömästä halustani yllättää 🙂