Maaliviiva siintää jo vaikka vähän joutuu luovimaan
Viikko vierähtikin vauhdikkaasti ja käytännössä itse en ehtinyt tekemään taloprojektimme kanssa yhtään mitään saatikka edes blogia kirjoittamaan. Tälläistä tämä välillä on ja siksi, kun esimerkiksi budjettia ja aikatauluja tekee, ei oman työn varaan kannata hirveästi laskea. Tällä tavalla välttyy negatiivisilta yllätyksiltä ja suunnitelmat eivät ole yli optimistisia.
Tänään tein pienen aikamatkan menneisyyteen. Ennenkuin projekti edes alkoi ja yhtäkään tarjouspyyntöä oltiin lähetetty tai rakennusalan ammattilaista edes nähtykään, niin rakensin itselleni suunnitelman eri rakennusvaiheista ja niiden arvioiduista aikatauluista. Pyörittelimme suunnitelmaa viikon verran ja sitten, kun alkoi itseltä vaikuttamaan hyvältä, laskin projektille budjetin. Suunnitelmani kaikessa yksinkertaisuudessaan oli, että siitä, kun maa avataan, niin asumisvalmiuteen tämä vie noin 4 kuukautta ja syyskuussa on valmista. Eli toisin sanoen, listoja vielä puuttuu sisältä ja terassille rakentuva talvipuutarha tulevat, kun tulevat.
Ehkä juurikin oma uskoni tuohon suunnitelmaan oli se syy, miksi uskalsin lähteä rakennuttamaan tätä projektia tuntityönä. Alkuun hieman hirvitti, mutta jälkikäteen katsottuna,se oli oikea ratkaisu. Olen projektin aikana arviolta säästänyt noin 20% työkustannuksissa, kun ei ole tarvinnut rakennusfirmalle maksaa riskikertoimia. Tietysti se on myös vaatinut sitä, että itseään ei projektista voi ulkoistaa. Käytännössä pitää olla kokoajan selvillä, että missä vaiheessa projektia on ja myöskin ohjata työmiehiä sen mukaisesti. Kun tulee yllätyksiä (joita muuten tulee, kun vanhaa ja uutta rakentaa) pitää katsoa, että mitä se vaikuttaa suunnitelmaan ja revisioida tarvittaessa.
En voi myöskään liikaa korostaa työnjohdon tärkeyttä tässä. Raksalla olevat miehet ovat alansa ammattilaisia rakentamisessa, mutta itse sain pari viikkoa sitten kantapään kautta huomata, että heti kun oma ote hieman herpaantuu menee homma käsittämättömäksi haahuiluksi. Olin pari viikkoa sitten työmatkalla 3 päivää, eikä oltu ehditty työmaalla käydä läpi, että missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa. Kun tulin takaisin, työt olivat täydessä vauhdissa, mutta täällä tehtiin tavoitetta ajatellen täysin epärelevantteja asioita. Iloisesti oltiin seiniä maalailemassa samalla, kun toisaalla odotti väliseinien rakentamista ja lattiahommia. Pidettiin pikainen työmaapalaveri ja ohjeistimme vaiheistuksen tarkemmin ja johan lähti projekti taas kiitoon.
Oma arvioni tällä hetkellä on, että varmaan lokakuun toiselle viikolle projektissa mennään. Muuten oltaisiin varmaan alkuperäisessä aikataulussa, mutta toinen kirvesmiehistä on nyt ollut pakon sanelemana poissa pari viikkoa.
Eteinenkin sai yllensä seinän. Kaikki putkivedot on jo tehty ja tarvii nyt vaan saada sähkömies paikalle, niin voi sitten tehdä nuo sähkövedot valmiiksi. Tuolle lattialämmityksen jakotukkihässäkälle pitää kyllä joku kotelo kehitellä. Sinänsä se nyt ei mitään ihmeellistä vaadi, kun eteen tulee vaatekaappi, jonka seinään teen reiän.
Tänä aamuna sitten ensi töikseen, maalitela käteen ja vetäisemään pohjamaalit päälle. Kummasti se vaalea maali taas avarsi tilaa ja tuli jotenkin valoisampi. Tämä eteinen oli siinä mielessä tärkeä saada tähän vaiheeseen, koska ensi viikolla on tarkoitus räjäyttää yläkerrasta yksi väliseinä ja tehdä uudet ikkuna-aukot poikien tuleviin makuuhuoneisiin. Tarvitsee tänä viikonloppuna sitten tyhjätä meidän nykyinen makuuhuone sekä yläkerran aula, jotta on tarvittavat tilat siellä työskennellä.
Siellä alkaa lattiakin saada muotoaan. Sinänsä tämä työvaihe olisi ollut sellainen, että olisin ihan hyvin itsekin sen voinut tehdä. Päätin kuitenkin olla tekemättä. On nimittäin todella viheliäistä kanniskella 32 kiloa painavia isoja levyjä tikkaita pitkin toiseen kerrokseen. Todennäköisyys sille, että olisin levyineni lentänyt alas tikkailta oli sitä luokkaa, että itsesuojeluvaistoni kehotti antamaan homman jonkun muun hoidettavaksi.
Lattia pääsääntöisesti tehty ja väliseinien rungot kasassa. Se tuon vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa on, että ne kannattaa merkitä todella hyvin missä ne kulkee. Väliseinät kuitenkin naulataan paikoilleen ja kun lattialevyt on paikoillaan niin sitä ei sitten enää tiedäkään putkien sijaintia. Se olisikin kiva ylläri ja naula puhkaisee vesiputken ja pääsee sitten purkamaan puolet rakenteista tai pahimmillaan sitä ei alkuun edes huomaa ja vesi pääseekin rakenteisiin. Onneksi tämä rakentui ongelmitta, hienosti ovat paineet pysyneet putkistossa.
Jee meillä on väliseinät ja kattokin on koolattu. Viimeistään ensi viikonloppuna pääseekin sitten tytönkin huoneeseen maalaushommiin ja hyvällä tuurilla tekemään katon paneloinnin ja laittamaan lattiaan parketin.
Näkymää meidän tulevasta makuuhuoneesta. Tuosta tarvii ottaa tuo vanha ikkuna pois ja puhkaista seinään reikä poikien entiseen makuuhuoneeseen. Saadaan kulkuväylät tehtyä, niin ei tarvitse tikkailla enää keikkua.
Nyt kun tuo yläkerran kylpyhuonekin on vähän saanut muotoa ja näkee tuon tilan paremmin, saattaa olla, että jätämme vaatesyvennyksen tekemättä. Pitää nyt vähän pohtia.
