Sisätyöhin siirrytty enimmäkseen
Välillä reaalimaailmaa iskee ja joutuu mukautumaan. Olin itselleni luvannut, että torstaina tulee päivitys taas blogiin, mutta kun iltapimeällä kantaa rakennustarvikkeita lähemmäs työkohdetta, niin joutuu joskus toteamaan, että jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset. Mut hei, tavarat tuli kannettua, ja kun työmiehet tulivat aamulla paikalle, niin aikaa ei kulunut turhaan vaelteluun hakien tavaraa, vaan hekin pystyivät keskittymään olennaiseen.
Tosiaan omalla kohdalla normityöhön palaaminen tapahtui keskiviikkona ja sen jälkeen en ole itse ehtinyt raksahommiin osallistua muutoin kuin yömyöhään tekemällä hanttihommia ja tarvikekilpaituksella. Viikonloppu on edessä ja ajatuksissa on mämmäämistä, maalausta ja levyttämistä. Katsotaan, kuinka paljon saa aikaiseksi, kun kunkin työvaiheen jälkeen on odotettavissa kuivumista.
Työreissulta kotiin ajaessa, ensin huomio kiinnittyi julkisivuun. Meillähän on siis ikkuna. Sitä usein pitää noitakin itsestäänselvyyksinä, mutta kun se puuttuu, niin huomaa sen tarpeellisuuden ja sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla. Pelkkä ikkunan saaminen tarkoittaa sitä, että jälleen on yksi aukko vähemmän, josta tuuli puhaltaa sisään ja konkreettinen rekennuspalikka lopputulosta ajatellen. Parasta tässä on se, että tästä lähtien jokainen päivä, mitä töitä tehdään tarkoittaa askellusta kohti tavoiteta. Vielä on vaiheita edessä, mutta ollaan jo selkeästi yli puolivälin.
Kun tekee laajennusta ja ei halua lähteä evakkoon johonkin hotelliin tai sukulaisten kiusaksi, haastavimmaksi tulee supistuva elintila. Tässäkin jouduimme lähettämään pojat evakkoon omasta huoneestaan nukkumaan käytävään. Jos ajatellaan, että alkuperäinen tila 5 henkiselle perheelle oli 5h, keittiö, khh ja sauna, niin tällä hetkellä elämme 2 h, keittiö ja sauna. Sopu tilaa tekee ja todettiin jo alkuvaiheessa, että tämä on mitä haetaan ja ei se ilman murhetta tule. Sen mukaan ollaan menty ja ei ole tarvinnut asiasta kinastella vaikka kämpästä ei mitään löydäkään. Jossain vaiheessa tavoite häämöttää. Tätä kuvaa ottaessani olin kuitenkin vähän pettynyt aikaan saannoksista poissaollessani, kunnes kurkin, että mihin nuo uusitut parrut vievät. Käytännössä luo kuitenkin perustan kattolyhdylle kokonaisuutena. Noiden päälle tullaan perustamaan koko uuden lyhdyn tuleva katto ja kiinnitys palkkeihin.
Sitten kun työtä oli jatkettu seuraavana päivänä, niin alkoi runko ulospäinkin hahmottua. Kevyemminkin oltaisin varmaan 50-luvulla näitä tehty, mutta nyt kestää kyllä varmasti lumen painon. Seuraavaksi minun looginen päättelyni kertoisi, että vedetään katon kantavat rakenteet ja sitten moottorisaha laulaa ja vanhat kattoparrut saavat kyytiä.
Tänään huomasin myös, että miksi keskittyminen yhteen asiaan on hyvä juttu. Juttelin puhelimessa, kun sain ajatuksen multitaskingistä. Uteliaisuus voitti ja halusin kurkata, että missä mennään työmaalla. Ovi auki tulevaan kodinhoitohuoneeseen ja askel sisään. Hienosti tasoitettun lattiaan onnistuin sitten jättämään merkin käynnistä. Nämä on juuri niitä ”voi perkele”-hetkiä. Joku tekee hyvää työtä ja toinen käy sitten tärvelemässä sen.
Kun jalanjäljestä oltiin selviydytty, muu lattia näytti tasoittuvan. Ilmeisesti lattiaan oli vedetty itsetasoittuvaa massaa ja nähdäkseni laatoitus aloitettaisiin maanantaina. Elikkä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja varmistaa, että maalaus on tehty viikonlopun aikana.
action points viikonloppua ajatellan..
1) maalaa kodinhoitohuoneen katto ja seinät
2) maalaa keittiön katto ja seinät
3) korjaa mahdolliset tasoite virheet
4) mämmää yläkerta
5) maalaa alakerta uudestaan
6) suunnittele koko ensi viikko ja suunnittele työvaiheet loppuun saakka
Katse sineen taivaan…hoilotihoilaa ja niin edelleen. Toinen syy lyhteelle oli se, että kun taloamme laajennetaan, niin ajatus jostain ikkunattomattomasta loukosta ei kuulostanut kivalta. Tällä tavalla saadaan mukavasti luonnonvalo leviämään myöskin yläkerrassa. 
