Nyt on hyvä fiilis. Sen verran tarvii tunnustaa, että kun keli oli mitä mahtavin, ehkä niin pitkää päivää ei raksalla tullut tehtyä kuin olisi ollut tarpeen. Toisaalta,  proggis etenee mainiosti ja nähtävästi ollaan otettu kiinni ajoissa havaittu budjetin venymä. Nyt vain, jos maltetaan sisustuselementtien kanssa, niin pysytään budjetissa.

Aamulla naputus alkoi taas totuttuun tapaan klo 7. Itselleni tavaksi on tullut ottaa aamu ihan rauhassa ja liittyä työntekoon vasta klo 9 paikkeilla. Aamu on hyvä hetki ottaa rauhassa ja vähän suunnitella päivän työsarkaa, tehdä kilpailutuksia tai ihan vaikka diilailla hyödyllistä ylijäämätavaraa edukkaasti sitä tarvitseville. 

Tällä lähdettiin aamusta liikkeelle. Kolosta kurkki miettivän näköinen timpuri suunnitellen, että miten olisi järkevintä tukkia tuo kolo. Kyseisen kohdan tarkoitus on toimia kulkuväylänä tyttären huoneeseen, mutta samalla myös säilytystilana. Aiemmin tuosta kuljettiin matalan osan yläpohjaan, joten ihan ei oltu nähty vaivaa rakenteiden viimeistelyyn. Toiveenamme tuossa oli, että jospa noita ruoteita ei tuotaisi yhtään alaspäin, päinvastoin mielummin ylöspäin. Porrassyöksymme on nimittäin sen verran jyrkkä, että isojen kuormien kantaminen on ollut yhtä tuskaa. Lippa on niin matala, että jos vaikka kalustelevyä kantaa, niin saa todenteolla taiteilla. No, löytyihän siihen ratkaisu ja näillä näkymin saadaan porrassyöksyä avarretaan 5 cm. Kuullostaa pieneltä, mutta se auttaa todella paljon.

Sama tila yläkerrasta kuvattuna. Kuvassa näkyy myös vanha kulku yläkerran asuintiloista yläpohjaan. Hauskana yksityiskohtana kuvassa näkyvästä ovesta on se, että joku talon edellisistä asukkaista oli kirjoittanut punaisella tussilla oveen Slayer. Kyseinen fanitus oli sitten huonolla menestyksellä yritetty peittää maalilla 😀 enivei, päädyttiin sitten ratkaisuun,mettä tuohon tulee pienehkö tasanne. En aio lattialämmitystä vetää siihen vaan saa sen edessä toimivat piirit toimia sitten lämmityksenä. Tuskinpa lattia kauheasti edes kylmee, kun on lähes keskellä taloa ja alla on lämmintä tilaa.

Alkaa olemaan Gyproc soirot tehtynä ja valmiina lattialämmitystä varten. Päätin, että en ruuvaa niitä vielä kiinni, kun en tiedä kuinka monella piirillä tuo lämmitys pitää vetää. Tarvii maanantaina sitten palaveerata vähän putkimiehen kanssa ja katsoa miten ne kannattaa tehdä. Yleensäkin periaatteena on, että eka vedetään putket ja sitten noi soirot. Säästää tietty vähän rahaa kun ne vetää ekana. Mut jos ei ole ihan varma, niin tekee kaikki valmiiksi ja kattoo sitten.

Lämpötila alkoi uhkaavasti lähestyä hellelukemia, joten päätettiin ottaa pikku breikki. Meidän 8- ja 6-vuotiaat viikarit ovat loppujen lopuksi ottaneet tämän remppahomman erinomaisesti. Iskällä ehkä kalvaa huono omatunto, kun kaikki irtoava aika menee rakennushommien parissa. Joten todettiin, että ehkä olisi aika vähän viettää aikaa lapsien ehdoilla. Vein heidät siis ensimmäistä kertaa elämässään ajamaan mikroautoilla. Jäbät varovaisen alun jälkeen alkoivat paahtaa radalla kuin Senna konsanaan. Ajon jälkeen autoista marssi parivaljakko hullunkiilto silmissä, mutta niin itsevarman oloisina.

Paluumatkalla käytiin Bauhaussissa maksamassa laattatilaus ja tuhat vuotta odottelimme henkilöä, joka möi meille sitten haluamamme yläkerran kylpyhuoneen laatat. Takaisin tullessamme olivat rakennusmiehetkin todenneet kelin kauneuden ja ottaneet ritolat. Kuitenkin sen ajan kuin olivat olleet, niin tulostakin oli syntynyt. Kodinhoitohuoneeseen oli ilmestynyt levytettyä väliseinää. Tumma värit jotenkin kutistaa huonetta, mutta tuo uusi tila tulee olemaan noin 3 kertaa nykyistä kookkaampi.

Todella siistiä jälkeä tekevät. Pistorasiollekkin tarkoitetut reiät ova juuri oikean kokoisia ja juuri oikeassa kohdassa.

Tuolla päädyssä näkyy rakentelua tuohon kulkuaukkoon. Sovittiin, että vedetään järeämmällä tavaralla tiheämpään. Nyt pystyn vetämään vain yhden 15mm EK levyn päälle ja säästetään käytännössä 28 mm huonekorkeudessa alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Ei narise eikä notku 🙂

Kämpässä on ollut muutama juttu joka on ärsyttänyt minua alusta saakka. Pieni keittiö ja mikroskooppinen eteinen. Eilen kaivettiin esiin alkuperäinen oviaukko ja harmittavasti alkuperäinen ovi oli heitetty kuikkaan. Jäljellä oli ovi ei mihinkään, villaa ja jotain foliopaperia. Tätä tarpeeksi kun katselin, vilkaisin ympärilleni ja alkoi tuo eteinen häiritsemään.

Tuossa muovin kohdalla oli ennen väliseinä ja sen takana oli kodinhoitohuone. En tiedä kehtaako sitä kodinhoitohuoneeksi edes kutsua, kun sekin oli tyhjänä tosi tilava, mutta käytössä pujottelurata.

Kodinhoitohuone / eteinen toisesta kulmasta. Yleensä jos joku uusi ihminen tuli meillä käymään, kysymys oli, että mistä täältä pääsee ulos. Ahtaita käytäviä ja kryptinen pohjasuunnitelma. Toivottavasti siihen tulee nyt muutos. Mutta, nyt kun alkaa väliseiniä ilmaantumaan ja meidä 2 vuotiaalle ei ole niin ilmiselviä karkailupaikkoja päätin vielä iltapuhteena purkaa meille tuleva eteinen.

Ja kun sorkkaraudan haki ja meuhkasi pari tuntia, niin tulihan sitä avaruutta eteiseen. Ahdistavat seinät katosivat ja jahka saadaan viemäröinti kuntoon viereiseen huoneeseen, niin katoaa myös pesukone. Pitää vielä käsitellä vanha ulko-ovi ja siirtää se uuteen paikkaan ja pistää vanha kulkuaukko kiinni. Vanhasta kirppu tuulikaapista tulee vaatekomero.

No, tälläistä tällä kertaa. Huomenna on puhallusvillat kuivat, joten varmaan starttaan ulkoseinien ilmasulkupaperilla ja sitten levytyksellä. Apuakin on tiedossa sunnuntaiksi, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan seuraava blogipäivitys näyttää ihan erilaista torppaa taas.