Jaah, se purku alkoi taas. Tämä ei ole edes viimeinen kerta kun puretaan. Vielä 3 kertaa edessä
Sitä aina toivoo tälläisissä projekteissa, että alun purun jälkeen tulee pelkkää rakentavaa tekemistä. Meidän valitsema laajennus on siinä mielessä murheellinen, että purku ja rakennusvaiheet vaihtelevat. Sinällänsä sillä ei ole merkitystä, mutta aina saa sitten miettiä, että mitenhän asumisjärjestelyt sumplitaan kun katoaa seiniä tai kattoja. No, vielä ei ole paha, mutta jahka päästään kattolyhtyyn, porrassyöksyihin ja poikien huoneisiin, niin pitää käyttää oikein mielikuvitusta. Kamat pakkautuvat aina vaan pienempiin tiloihin ja samalla pitää miettiä, ettei ole tuo meidän 2-vuotias lentämässä jostain toisen kerroksen avonaisesta aukosta alas.
Yllä olevasta kuvasta näkyy siis tämän aamun lähtötilanne. Löysin itsestäni sisäisen putkimiehen ja revin hanan pois. Säästin siis 50 euroa. Katsotaan kostautuuko tämä, koska pyykkiä pitää edelleen pestä ja hieman jouduin innovoimaan noita putkistojen kiinnityksiä. Kiinnitykset tällä hetkellä koostuvat mm. Tuolista, rautalangasta ja erilaisista painovoimaisista putkien toisiinsa nojailuista. Mutta pääasia oli, että ei tarvinnut putkimiestä ja seinä sai kylmää kyytiä.
Hieman heilahtanut kuva, mutta johan tuli avaruutta. Hommaa hidasti merkittävästi nuo lattialämmityksen putket. Ihan ei viitsisi niitä yhtään enempää hajoittaa, joten virittelin pukista iskusuojan. Eipä se ollut muuta kuin, että sorkkarauta käteen ja osin millintarkasti repimään rakenteita pois. Vielä jäi haasteeksi koolausten parrut, koska menevät n 15 senttiä lattian sisään. Todennäköisesti vedetään ne moottorisahalla tasaisesti ja käytetään töpöjä sitten uusien seinä koolausten lähtöinä. Siihen saa sitten hyvin vaakaparrun naulattua ja nostettua seinä ylös. Edelleen jaksan iloita tästä kevyemmästä seinä rakenteesta. Saattaa kuullostaa pieneltä, mutta tuossakin tienattiin 5 cm lisää tilaa koko seinä matkalta. Hittoako sitä tilaa seinään piilottaa, kun sen voi ottaa elintilaksi.
Tässä puran matalan tilan panelointia pois. Kohta alkaa olemaan yläkerta levytystöitä varten valmis, mutta kulkuaukkoa pitää alkaa suunnittelemaan. Aiemmin tuosta kohdasta pääsi vanhaan yläpohjaan ja nyt siihen pitäisi rakentaa kulkuaukko tyttäremme makuuhuoneeseen. Jotta homma ei mene hobittikävelyksi, pitää vanhaa ”lattiaa” laskea alemmaksi. Elikkä, minä otin puukkosahan kouraan ja sahaan ja revin paneelit pois, jolloin 2X4 parrut revitään irti ja tilalle laitetaan alemmalle tasolle uudet. Harmillista, että katto tulee tuossa kohtaa alemmaksi, mutta uskon että harmillisempaan olisi kävellä kyyryssä omaan makuuhuoneeseensa.
Sen verran katon repiminen vaikutti, että alkoi kämppä viilentyä uhkaavasti. Hätäratkaisuna kävin nakkaamassa tuohon aukkoon muutaman Styrox levyn. Katotaan vain, niin huomenaamulla herätään johonkin karjuntaan, kun joku remonttiroikale on tullut noista levyistä läpi.
Roikaleista puheenollen….aivan mahtavaa, että heinäkuu on ohi. Saatiin tänään lomilta yksi työmies lisää tekemään töitä ja luullakseni huomenna tulee toinen lisää. Elikkä seesteisen heinäkuun runkorakentamisen jälkeen alkaa taas homma etenemään vauhdikkaammin….
Ostin sitten 6-hengen pick-up avolava-auton. Aivan mahtava. Mukana tuli Flowmasters pakosarjat joten kyllä kulmakunta tietää milloin minä olen liikkeellä. Oikein pikkupoika heräsi minussa, kun sillä pääsee ajelemaan ja uruttamaan tunneleissa. Pojatkin kinuavat kokoajan, että milloin mennään ajelemaan ja kaasuttelemaan ihmisten vierellä. Rakennustarvikkeet ja roskat kulkevat loistavasti ja upean V8 murinan kera. Varmastikaan ei ole kaikkien mieleen moinen kaara, mutta kun itselle tulee ikää enemmän, ei enää jaksa välittää niin paljon siitä, että mitä muut ajattelevat. Aina löytyy niitä mielensäpahoittajia. Kaikilla meillä on vain yksi elämä, joten eletään se 🙂
Jahka Picasso oli saatu syrjään, niin levyjen takaa avautui kenties oviaukko helvettiin. Ainakin siniset tapetit herättivät epäilykset. Valitettavasti oven takana ei ollut infernoa, vaan Gyproc levyseinä. Alunperin meille kerrottiin, että vanha osa on rakennettu vuonna 1949. Kuten lehdistä saattoi päätellä, todennäköisesti se on rakennettu vuonna -40 ja loppu tarkastettu vuonna -49. Nyt tämän laajennuksen jälkeen näyttää, että vanhasta osasta jää jäljelle noin 3X2 m oleva seinä ja loppu on sitten rakennettu vuonna 2015. Palaan siis projektin keskivaiheilla toteamaani asiaan. Olisi kannattanut purkaa koko elintasosiipi.
Seinän toine puoli vielä purkamatta. Purkamista selkeästi haittaa se, että pitää pystyä pesemään pyykkiäkin. Yritin leikkiä tuossa putkimiestä, mutta jostain omituisesta syystä en saanut vedentuloa katkeamaan. Pitää huomenna vielä katsoa, josko opin tässä putkariksi vai mitääkö kutsua joku asianosaavakin paikalle.