Tukipalkit pilvenpiirtäjästä

Kello 7 aamulla ja kaivinkoneen hurina täyttää talon. Siitä se sitten taas lähti. Hyvin oli työt eilen edistyneet ja tälle päivälle oli jätetty hankalammat kohteet. Eli päivän epistolana salaojat ja järkyttävän kokoiset palkit.

Levitoiva porras

 

Nyt on vedetty ojat ympäri talon. Lapsille riemua aiheuttaa kuvassa näkyvä levitoiva porrasaskelma. Tiputusta tuosta on sellaisen metrin verran ja onhan siitä kiva loikkia alas ja kivuta takaisin ylös. Hieman ihmetystä aiheutti maasta löytynyt rautaputki, joka meni kellariin. Tarkemman tutkimuksen jälkeen sovittiin sähkömiehen kanssa, että se on alkuperäinen kellariin menevä sähköistys. Eli on hyvin todennäköistä, että tähän torppaan on sähköt tulleet viimeistään 1955.

Salaojat autotalli

Nyt on kellarin edustakin salaojitettu. Ehkä jatkossa kun sataa, niin ei mene vesi ihan niin helposti kellarin oven alta kellariin. Ajatuksenani oli, että viimeisellä työviikollani ottaisin kellarissa lymyilevän 1968 Buick Wildcatin ajoon, mutta eipä tuolta nyt kyllä mitään autoa ulos saa 😀

Salaojia

Ei voi kuin ihailla tätä meidän valitsemaa kaivurikuskia. Kaveri pyörittää 5,5 tonnin kaivinkonetta todella taitavasti. Tässäkin hän onnistui taituroimaan koneen kanssa niin, että ei paljoa omenapuu heilahdellut. Yhtäkään johtoa ei katkennut, vaikka kaveri ei lapioon koskenut kertaakaan. Samalla työ sujui todella rivakasti.

Eilen kirjoittelin tänään tulevasta palkista. Tosiaan pihalla on lojunut toooooodelllaa pitkä ja järeä liimapuupalkki parisen viikkoa. Siis aivan hirveän kokoinen. Paksuutta palkilla on 14 cm ja leveyttä 35 cm. Helvetti, tuon palkin kun tuonne laittaa, niin sinnehän voi ajaa auton ja parkata sinne välikaton päälle.

Liimapuupalkki

Tuossa tuo 400 kiloa painava palkki ujutettuna taloon. Pihaan tuli sellainen iso nosturi auto ja 3 työmiestä sitä ensin luovi takapihan puiden välistä. Sitten se ajettiin vanhasta ikkunasta sisään ottaen tukea vanhoista karmeista ja lopuksi vanha karmi vedettiin moottorisahalla alta pois ja palkki nätisti laskettiin alas. Tuosta vedetään sitten uudet rungot yläkerran pohjalle, sekä katon kanto.

Runkopalkki

 

Tämä kuva ehkä kertoo enemmän tuon palkin paksuudesta. Täytyy kyllä sanoa, että on kyllä ehkä hieman turhan paljon varmisteltu asioita. Onhan tuo tukeva, mutta ei tuokaan klapi ihan halpa ollut. Kovan kilpailutuksen jälkeen saatiin hinta painettua 450 euroon, mutta sen päälle sitten vielä kuljetus ja nosturi. Voin vain kuvitella sitten tulevaa kurkihirttä. Se on melkein 2 kertaa paksumpi kuin tuo. Onkohan lievä over kill.

Teräspalkki puutaloon

Seuraavana odottikin järkytys. Olen puhunutkin tuosta tulevasta teräspalkista. Jotenkin kuvittelin mielessäni jotain ratakiskoa ja että se tulisi perustusten päälle. Vielä mitä. Se pirulainen on kuin varastettu New Yorkin World Trade Centerin rakennustyömaalta ja se siis tulee välipohjaan!!! Siis ihan oikeasti. Rintamamiestalo ja helvetillinen yli 1000 kiloa painava teräspalkki. Jotenkin ei mene minun ymmärrykseen. Jos edellisen palkin päälle olisi voinut parkata auton, niin tämän päälle voi kätkeä panssarivaunun.

Teräspalkin asennus

Siinä sitä asetellaan. Mulla on aina ollut periaatteena, että kun jotain tehdään, niin sitten tehdään kunnolla ja nurkkia ei oikaista. Mutta mutta, ehkä tämä hieman ylittää minunkin laatuvaatimukseni. Talosta tulee niin jämerä, että kun lumihiutale osuu kattoon, kimpoaa se maata kiertävälle radalle. No, tämän palkin jälkeen alkoikin näköjään tapahtua.

Uudet ruoteet

Ei aikaakaan, kun tulevan keittiön ruoteet oltiin toiselta puolelta kiinnitetty. Siinä käyskennellessä näin jo sieluni silmin tulevan keittiöni, jossa voin loihtia kulinaristisia elämyksiä. Mahtavaa!! Huomenna revitään sitten katto kuikkaan ja päälle vedetään lainapeite. Elikkä viikonloppu menee siis telttaillessa. 

Sen verran pitää töiden lomassa huomenna ehtiä, että ehdin käydä hakemassa laattojen piikkaustyökalun konevuokraamosta. Lauantaina lähtee laatat sitten lentoon. Tavoistani poiketen taidan tällä kertaa huolehtia silmien ja ihon suojauksesta. Ihan en halua lasitettua keramiikkaa silmiini tai muutoinkaan silpomaan ihoani. Emäntä tosin taitaa repiä verkkarinsa, koska siitä jos mistä lentää pölyä ja tulee ihan hirveä määrä painavaa roskaa.

Hyvinvointi Sisustus Mieli DIY

Alkaisikohan kohta taas rakentaminen purun sijaan…

Pari päivää edellisestä bloggauksesta taas vierähtänyt. Laajennusosiossa ei tänään tapahtunut mitään. Suomen suvi näköjään näyttää parhaita puoliaan ja tänään ei sateen vuoksi pystytty tekemään mitään. Hyvä sinänsä, koska märkää tavaraa ei kannata laittaa taloon sisälle homehtumaan. Mutta jotain etenemistä sentään…

Kattopalkkien sahaus

Maanantaina kylässä kävi Texasin moottorisahamurhaaja. Lattian varaan rakennettiin väliaikaiset katon tukitelineet, jotta tuo taianomaisesti ilman kurkihirttä oleva katto ei tulisi niskaan, kun aletaan vanhoja ruotoja katkomaan. Kuvassa näkyy hienosti tuo kuja, jota pitkin huomenna jollain tavalla ujutetaan jäätävän kokoinen liimapuupalkki läpi talon. Tuon palkin päältä on sitten tarkoitus vetää ylös uudet kannattimet, jolla muutettu katto varmasti pysyy pystyssä.

Liimapuu pilari

Tuohon väkerrettiin liimapuusta pilari. Sen päälle laitetaan sitten se jämerä palkki. Aloin eilen illalla miettimään, että tuohon tulee about 10 cm tyhjää tilaa, nyt kun aion vetää sähköt välipohjan kautta. Taidanpa puhaltaa siihen 10 cm puukuitueristettä. Taas parannetaan energiatehokkuutta. Käytännössä tuo vanha -39 rakennettu osa on sitten eristetty nykyaikaisella tavalla, kuitenkin niin, että rakenteet hengittävät.

Kaivinkone

Illalla töistä kotiin tullessa olikin pihalla kukkulan kuningas. Nyt jatkuu sitten salaojien kaivuu.

Kaivanto

Kukkulan kuningas oli tehnyt sitten töitä. Pihassa löytyi kaivantoja ympäriinsä. Sen verran voi tunnustaa, että ehkä tämä vaihe tuntuu aika raskaalta tällä hetkellä. Kämppä on päreinä, piha näyttää Mannerheimin linjalta juoksuhautoineen ja kesäisestä säästäkään ei ole mitään tietoa. Mutta sisulla painetaan eteenpäin. Lopussa kiitos kuitenkin seisoo, eikä vaimonkaan kanssa olla vielä riidelty 🙂

Monttu

Huomenna on sitten odotettavissa seikkailuretkeä siitä, että kuinka pääsee kotiovesta sisään. Tietysti mietin tässä, että kauanko tuossa on ovi. Nimittäin olemme myös päättäneet, että vaihdamme sisäänkäynnin paikkaa. Sinänsä simppeli operaatio, mutta kun sen tekee, niin jee taas tulee purut alas.  Eli, mun bestis kaatiksella taas pääsee punnitsemaan jätteen määrää.

Salaoja

Sieltä pilkottaa salaoja vuodelta 1955. Sinänsä yllättävää, että ne on oikeasti tehty. Yleensähän toiminta oli se, että piirrustuksissa vaadittiin salaojat, mutta ne jätettiin toteuttamatta kustannussyistä. Tässä töllissä on ollut pedantti rakennuttaja. Harmi homma sinänsä, että salaojat ovat edelleen toimintakunnossa talon ympärillä, mutta tukossa muualla.  Kun tielaitos 1980 luvulla on pakkolunastanut tästä tontista varmaan 1500 neliötä ja rakentanut tietä ja kevyen liikenteenväylää, niin ovat ilmeisesti maansiirtotöillä katkaisseet salaojien poistolinjat ja sitä kautta ovat menneet tukkeeseen. No tuleepa nyt sitten korjattua. 

Nyt kyllä vähän jännittää huominen. Klo 7 aamulla tulee sähkömies vetämään tiettyjä sähkölinjoja kylmäksi. Samaten vedetään palkki läpi talon ja upotetaan nykyisen rungon sisään tukipilareita. Toiveissa olisi, että salaojamontut on kaivettu ja osa jopa asennettu ja peitetty uudella maalla.

Hyvinvointi Sisustus Mieli DIY