Laajennus otti aimo askeleen taas eteenpäin. Huomasin myös, että etenkin toimistotyöläiselle tämänkaltainen tekee hyvää. Tämä siis kahdestakin syystä 1) saa ilmaiseksi hyötyliikuntaa 2) jos päivän päätteeksi on jäänyt jokin ongelma ratkaisematta, niin konkreettisten töiden äärellä saa erinomaisia ideoita. Tuli sitten pitkään riivannut pulmakin samalla ratkaistua. Joten jos haluat tiimiyttää johtoryhmäsi tai hakea ratkaisua visaisiin pulmiin, voin kohtuullista maksua vastaan tarjota tälläistä eteenpäin vievää transformaatioharjoitusta. 

Mutta sitten varsinaiseen projektiin kuvaselostuksien kera….tähän kohtaan muuten huomio muille lily.fi bloggaajile. Tajusin muuten 10 error messagen jälkeen, että emoticonit eivät sitten ole tuettuja featureita tällä blogi sitellä…ja takaisin siihen projektiin….

Tästä näkymästä lähdettiin aamulla. Katselin jo eilen illalla, että onko tuo kivi puussa kiinni. No ei ole, onhan siinä hajurako. Kun en tiennyt ihan tarkkaan, että miten proggis etenee asia otettiin esille. Ihan heti välttämättä ei tule mieleen, että kivi ja puu eivät ole kavereita. Materiaalit suhtautuu lämpötiloihin eri tavalla ja helpohkosti kivi tai esim. tämä harkko alkaa hikoilla. Tuo kosteus sitten siirtyy puuhun ja homeongelma on valmis. Jos tuollaisen välin haluaisi pitää, pitäisi rakoon laittaa esim. bitumikaistale tms. Nyt tämä ratkaistiin niin, että rakoa suurennettiin.

Edellisissä bloggauksessani kertoilin siitä, että tein laastista lipat, joiden tehtävänä on ohjata vesi pois sokkelista. Nyt lipat ovat saaneet päällensä vielä bitumikaistaleet. Betoni tai laastihan ei koskaan kuivu, se vain kovettuu. Joten tuo bitumikaistale suojaa sitä pidemmässä juoksussa. Harkkomuuri sai niinikään yllensä patolevyt, joten kosteus pysyy ulkona. Samalla väliin jää sen verran tilaa, että kosteus pystyy haihtumaan. Tämä siis alkutilanne tänä aamuna, kun töihin lähtö koitti.

Kotiin tullessa oli kaivinkone karauttanut takaisin pihaa. Terassin alunen oli katettu kaadoilla Finnfoamilla, jotta sadevedet ohjautuvat poispäin rakennuksesta ja salaojat nappaavat kiinni vedestä. Harmillisesti oli täyttösora loppunut kesken, eikä lisää ehditty saamaan samalle päivälle. No huomenna finaaliin sitten.

Tässä on se kohta, josta alkoi meikäläisen kuntojumppa ja ideariihi. Jostain syystä en ollut tajunnut, että kaivinkoneen vaatima tila kuopankaivuuseen on paljon pienempi kuin sen täyttämiseen. Kyllähän nuo puut melko tehokkaasti kaatuu, kun ajetaan telaketjukoneella päälle. Puuta en varsinaisesti murehdi, mutta kun joutui maata levittelemään, niin tuonne alla hautautui vaimon kukkapenkki. Penkkikään ei harmita, mutta se että siellä alla 5,5 tonnin työkoneen tamppaaman maan alla sattuu olemaan myös iso kasa Lakan Betonin muurikiviä. (Ja vaimoa ehkä harmitti ne kasvit!) Eipä voinut syyttää kuin itseään. 3 tuntia kaivuuta, 1000 kiloa muurikivien kantamista käsin ja yhden katkenneen rautalapion jälkeen on vähän paikat hellinä. Etukäteenkin voisi asioita ajatella, mutta toisaalta eipä olisi tullut alussa mainitsemani kuningasajatuskaan mieleen.

Kukkapenkkiteurastuksesta selvinnyt yksilö. Kiva kaivurikuski oli käyttänyt pelisilmää ja nostanut yhden elollisen pois kauhan alta.

Ulkotäytöt tehty. Loppu täyttö sokkelin ulko ja sisäpuolella viimeistellään huomenissa. Kaivurikuskin kanssa sovittiin, että loppu salaojitus ympäri vanhan osan tehdään kesäkuun aikana. Samaan iltapuuhaan meni myös materiaalin vastaanotto. Kesken kollegiaalisen iltatyöpuhelun tuli pihaan myös kasa materiaalia. Mukana oli runkoparrut ja alapohjan levyt. Samassa tuli parrut ja laudat terassiin. Joku voi ihmetellä, että eikös torppa ole tärkeämpi kuin terassi? No näinhän se on, mutta mietittiin että terassia voi käyttää rakennustelineenä kunhan se on suojattu. Taas säästettiin joitain satoja euroja säästyneinä telineiden vuokrakustannuksina.

Näin tällä kertaa.