Projekti ei edisty

Booooooooooriiiiing….

Se, että projekti ei edisty lienee näitä kaikkein turhauttavimpia hetkiä. Olimme urakoitsijan kanssa sopineet, että rakennustyöt jatkuisivat tällä viikolla anturamuottien ja valujen parissa. No, eipä ole äijiä näkynyt. Todennäköisesti syynä on se, että edellisellä työmaalla on jokin työvaihe mennyt pitkäksi ja siitä syystä meidän raksa ei ole edistynyt mihinkään. Syy sinänsä olisi ymmärrettävä, mutta se ihmetyttää, että siitä ei voi ilmoittaa. No katsotaan tuleeko tänne perjantaina ketään, vai onko silloin joku pekkaspäivä. Grrrrr

No ihan ei kaikki ole huonosti. Sen verran urakoitsija ilmoitteli, että oli löytänyt jostain jätelautaa. Hyvä juttu sinänsä, suotta hyvää ja uuden karheata puumateriaalia betonivaluissa alkaa pilaamaan ja maksaa siitä sitten kovaa hintaa. Sitten kun saisi nämä lautakasat vain omalle pihalle, niin sekin olisi jotain.

No, jotta ei mene pelkäksi valitukseksi, lupailin edellisessä bloggauksessa kertoilla vähän näistä vaiheista ennen maan avausta. Arkkitehtisuunnitelmat ja maaperätutkimukset tuli tehtyä, nyt piti löytää sitten kunnon rakennesuunnittelija. Netissähän noita vilisee, on myös joitain virtuaalisuunnittelijoita, jotka lupaavat suunnitelmat jopa 1000 euron hintaan. Tässä kohden ei kannata kitsastella. Suurin osa rakennusprojektin kustannuksista määräytyy tässä vaiheessa. Huono suunnittelija pahimmillaan tekee kaikki moninkertaisiksi varmistuksilla, ylijäreillä materiaaliratkaisuilla jolloin lompakko huutaa tuskissaan pelkissä materiaalihankinnoissa.

Meidän suunnittelijaksemme valikoitui eräs kaveri Jokelasta. Vinkin sain työkaverin kautta ja referenssitkin olivat kunnossa. Hyvää ei saa halvalla ja hyvä on syystäkin kiireinen. Kaveri kuitenkin hoiti homman todella hienosti. Perussuunnitteluosioissa hän käytti toista tuttuaan ja pääosissa oli sitten itse vastuussa. Hintaa suunnittelulle tuli 5000 euroa. Aluksi vaikutti kovalta hinnalta, mutta ei aikaakaan kun se maksoi itsensä takaisin. Tehtiin muutamia ratkaisuja, jolla voitiin ontelolaatta korvata toisella ratkaisulla, katon kanto ratkaistiin teräspalkilla ja uuden osan kiinnityspaikkoihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Se näissä laajennusprojekteissa aina on, että vaikeata ei ole rakentaa uutta, vaan miten kiinnittää se vanhaan. Se on nimittäin täysin käsityötä ja jokainen kiinnityspiste joudutaan ratkaisemaan erikseen.

Nyt näköjään yrittää aurinko paistaa, joten taidan mennä edistämään projektia edes siirtämällä marjapuskat pois työmaan alta.

 

Kauneus Sisustus DIY

Rintamamiestalon laajennusprojektin alkuvaiheet

Tänään projekti ei edisty, joten ajattelin hieman kertoilla alkuvaiheista, miten tähän ollaan päästy.

Alkusysäyksen laajennusprojekti sai meidän pienestä tuulikaapista. 5 henkinen perhe ja tuulikaappi on n. 3m2. Tuohon kun lisää vielä lastenvaunut, niin alkaa hieman ahdistaa. Olimme harkinneet suuremman talon ostoakin, mutta talomme sijainti on meidän mielestämme erinomainen. Iso piha, palvelut vieressä ja keskustaan 10 minuutin kävelymatka, joten laajennus alkoi vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta.

Tuulikaappi

Hieman arvelutti kuitenkin projekti itsessään. Molemmilla pysyvät kyllä työkalut kädessä ja terasseja olemme rakennelleet, ja pintaremonttia tehneet, mutta talon rakennus on jo hieman suurempi projekti. Mutta pelko pois, nyt mennään eikä meinata. Oppii sitten matkan varrella.

Projekti lähti liikkeelle etsimällä arkkitehti. Kyllä laajennuksen ilman arkkitehtiäkin tekee, mutta ammattilainen osaa antaa hyviä vinkkejä. Olimme toki itse miettineet pohjaa ja se toimi suunnittelun lähtökohtana. Suunnittelun edetessä tuli kuitenkin erinomaisia tilaratkaisuneuvoja. Esimerkiksi emme olleet ajatelleetkaan, että purkamalla käytöstä poistetun piipun, saadaan merkittävästi avaruutta tiloihin. Arkkitehti pyöritteli tiloja toiveidemme mukaisesti parisen kuukautta ja pala palalta alkoi asiat loksahtamaan paikoilleen. Hintaa tälle suunnittelulle tuli n. 2000 euroa, mutta se oli kyllä sen väärti. Samalla arkkitehti hoiti puolestamme lupa-asiat ja kaikki tarpeelliset piirrustukset.

Seuraavana työvaiheena olikin sitten maaperätutkimus. Löysimme Tuusulasta hyvän firman, joka tuli tammikuussa porailemaan pihaan ja selvittämään maaperän koostumusta. Tutkimuksessa selvisi, että isompia kiviä ei alla ole, vaan ollaan savipedin päällä. Hieman huolestutti, että kuinka pitkälle savea riittää ja joudutaanko paaluttamaan. Paalutuksesta ei sinänsä sen kummempaa ole, mutta kun kyse on laajennuksesta ja vanhaa osaa ei olla paalutettu, niin vanha osa liikkuisi kuten ennenkin ja lisäosa seisoisi paikoillaan kuin tatti. Onneksi 3,6 metrin syvyydestä löytyi kovempaa maa-ainesta ja paalutuksia ei tarvittu. Säästipä siinäkin 10-15keur. Maaperätutkimuksessa huomattiin myös, että pohjavesi saattaa olla ongelma, etenkin kun ajatuksissamme oli rakentaa täyssyvä kellari. Tutkimus maksoi 750 euroa.

Pohjavesitutkimus olisi maksanut 500 euroa ja ajattelin säästää. Pakkassäällä ideoin, että pumppaan pihakaivon tyhjäksi ja sitten katson, että mihin korkeuteen vesi palautuu. Eikun tuumasta toimeen. Kaivonkansi syrjään ja puutarhapumpulla pumppaamaan. Se on muuten uskomatonta, kuinka paljon vettä kaivoon mahtuu!! Jotta pumppaus ei olisi ollut liian helppoa, onnistuin sähläämään pumpun korkin kaivoon. Siinä sitten 15 asteen pakkasessa kökin pari tuntia kaivon vieressä toimittaen pumpun korkin virkaa. No lopputulos oli seuraava: Pihan puut olivat upean näköisiä, kun tylsyyksissäni olin ruiskinut vettä kuusien oksille. Maisema oli kuin jään valtakunnasta. Pohjavesitutkimukseni taas oli niin ihanteellisen epätarkka, että päädyin tilaamaan ammattilaisen tekemän pohjavesitutkimuksen. Siitä selvisi, että voin heittää hyvästi täyssyvälle kellarille, ellen halua pumpata koko pohjaveden pintaa pysyvästi alemmalle tasolle.

No, huomenna jatkan blogiani rakennesuunnittelusta, LVI-suunnittelusta sekä sähkösuunnitelmista.

Kauneus Sisustus DIY