Pihatöiden ihanuus
Ajattelin tähän heinäkuun ratoksi pistää pienen blogipäivityksen projektin etenemisestä. Mitään quantum leappejä ei olla saatu aikaiseksi, ehkä osaltaan siksi, että ollaan turvauduttu perinteiseen rakentamiseen. Mitään koneita ei olla vuokrattu ja lopputulemana on ollut isännän loputon voivottelu kipeistä lihaksista. Tämänkin aikaansaannoksen mahdollistamiseksi, olemme pyrinneet maksimoimaan tulimuurahaisten kuolemaa, joita tuntuu piha olevan täynnä.
Loma siis alkoi juhannuksesta. Kuten edellisen kerran mainitsin, niin odotimme innolla vieraitamme Louisianasta. Emme olleet heitä nähneet pariin vuoteen ja olisihan se ollut kiva, että piha olisi edes jollain tavalla säällisessä kunnossa olut. Kuvittelimme, että he saapuisivat sunnuntaina, mutta jotenkin olimme laskeneet pieleen ja lauantainahan he olivat tulossa. Edellisjuhannuksena piikkasin savupiippua, joten tänäkään juhannuksena ei sitten töitä kummempaa tehty.
No ehkä se motivaatio juhannuksena ei ollut ihan kohdallaan. Siinä, kun emäntä siivosi taloa, niin minä siivosin pihan pahimmistä ryönistä ja askartelin perheen pienimmälle hiekkalaatikon. Eihän pihalla toki muutakaan tähdellistä ollut, joten minulla oli jopa aikaa maalailla se talon värejä mukaelevaksi. Hmm onkohon tuo edes sanakaan….
Hmm. No ihan merkittävää edistymistä ei kyllä saatu aikaiseksi. Mutta alku sentään. Jäljellä enää sellainen 15 000 kiloa kiveä, soraa, heikkaa ja muuta kivaa. Mut hei, laadulle ei voi asettaa aikataulua, huomaa tuo vesivaaka. Tarkkaa työtä siis. Kaadot keskelle ja siitä hieno keskitetty virtaus pois sokkeleista sekä keskipihaa.
Vieraatkin saapuivat ja jetlag hieman antoi anteeksi juhannuksen aikaista laiskuuttani. Apinan raivolla paiskoin kiviä maahan sillä välin kun muut nukkuivat. Lopputuloksena oli tämä viittä vajaa jännetupintulehdus. En toki mikään hercules ole, mutta kun noin 25 kiloa kpl kiviä kiskoo tuon verran paikalleen vähän reilussa tunnissa niin se hieman tuntuu. Tai kyllähän tuo helppoa olisi, mutta kun kaadot pitää myös huomioida. No, tuolla vahvuudella voi tuoda 10 tonnisen rekan vaikka päälle ja ei tunnu missään. Saattaa olla vain harvassa nuo yksirenkaiset jonglöörirekat.
Vieraamme toivat aivan mahtavan tuliaisen. Käsityönä tehdyn taulun ja se sai heti paikkansa keittiön seinästä. Taulun merkitykselliseksi tekee sen, että vaikka ystäväni eivät Suomea puhukaan, ovat he ja muuta kaverit Thibodauxista ja Vacheriestä käyneet bongaamassa blogista, että kuinka projekti on edennyt. Toinen asia, joka tekee tämän merkitykselliseksi onse, että ystäväni Chris oli säästänyt kaikkia niitä pienpanimo olutkorkkeja joita maistelimme, kun edellisen kerran kyläilimme heidän luonaan 2014. Aivan mahtavaa o/. Tämä oli upea yllätys.
Kaikki hyvä loppuu joskus, kuten kaveriemme 2 viikon vierailu 🙁 onneksi Chrisin kanssa ehdimme suunnitella, että kuinka polku kulkee eritasoisen maaston yli. Tässä tehtiin pieni liuska johtamaan polkua. Porrastakin mietittiin, mutta sieluni silmin näin jonkun meidän vauhtivekaroista juoksevan tuosta, kompastuvan porrastukseen ja mäiskäävän kallonsa graniitin kulmaan. Ehkä olen ylivarovainen, mutta tällähän tuonkin vaaran taklasi. Toisekseen nyt tästä muotoutui hyvä rata lasten scuuttirälläyksille. Hmm ojasta allikkoon?
Siinä alkaa nyt näkymään hieman valmiimpaa maisemaan. Puutarhasuunnittelijamme qlun perin ehdotti, että kannattaa betonikiveys vetää kallistuksella kohti rinnettä. Paska ajatus. Betonikivet on uritettu, että pysyisi paremmin paikoillaan. Kun kallisti, koko höskä otti ja kaatui vaikka oli taakse maata läjittänyt. Ei auttanut muu, kuin purkaa sortunut kyhäelmä ja pistää paikoilleen niinkuin piti. Sisään heitin harja terästä ja täytin 300 kilolla betonia. Katsotaan pysyykö pystyssä jahka routa tulee. Ei ihan tekisi mieli keväällä olla tuolla rautakangen kanssa yrittää pilkkoa tuota palasiksi.
Mut joka tapauksessa. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Vihdoin voi lasiterassilta hilppaista yläkuistille varpaisillaan ilman, että mukaan tulee koko äiti maa.
Polku yläterassille ja grillille. Siistiytyi melkoisesti. Vielä vaatii maisemointia, mutta jahka huomenna pääsen muurin kimppuun, niin eiköhän se siitä. Vasemmalle puolelle olisi ajatuksena tuoda kylpytynnyri ja oikealle puolelle 12 m2 kasvihuone.
Käyntiä terassille. Se hyvä puoli siinä on, että kun itse suunnittelee ja itse tekee, niin saa juuri niin hyvän kuin itse osaa 😀
