Noniin, lumet suli ja tuli ja suli taas. Nyt sitten alkaa bloggaamisen seuraava osuus eli puutarha. Ennenkuin hyppään siihen, niin sisätiloissa alkaa laajennuksen jäljet olemaan jo laitettu kuosiin. Ihan nopeasti ei tämä vaihe edennyt, sillä edellisen blogipostauksen jälkeen, koko perhe vuorotellen sairasti influenssa B:n riemukkaine jälkitauteineen. Tämä hidasti merkittävästi projektin etenemistä, kun ajatuskin naulapyssystä sai aikaan hengästystä ja vilunväreitä. Mutta kaikki aikanaan, nyt on kaikki listat paikoillaan, kuten myös loputkin ovet. Sisällä ainut asia jäljellä on oikeastaan porrassyöksyn maalaus ja viimeistely. Jahka saa aikaiseksi, niin se on sellainen parin tunnin homma. Noh, vierashuone saattaa jotain liukuovia kaivata, kuten myös oman makuuhuoneen säilytystilat. Ne tullee parin viikon sisään.

Rintamamiestalon laajennuksessa on yksi kurja juttu. Aikanaan johtuen katon profiilista, matalat osiot yleensä laitettiin kylmävarastoiksi, jolloin säilytystilaa oli runsaasti. Meillä suurin osa noista tiloista oltiin otettu jo käyttöön yhtä lukuunottamatta. Nyt laajennuksen myötä tuokin osa otettiin asuinkäyttöön, joten säilytystila väheni merkittävästi. 

Ratkaisumme oli muuntaa entinen tuulikaappi vaimon kenkäkomeroksi, sekä sekalaisen tavaran säilytystilaksi. Hyllyt saatiin tehtyä kätevästi vanhan komeron kiskoista ja koska puuhyllyt oli raakalautaa, vaimo näppärästi veti vinyylit päälle ja siistiä jälkeä tuli. Olisihan noi voineet olla höylättyä lautaakin, mutta tuskin komerossa kukaan kauaa viihtyy niitä arvostellakseen. Nyt saatiin tavarat siististi järjestykseen. Mukava ylläri oli 10 vuotta sitten lahjaksi saatu valtava tähtikaukoputken löytyminen. Se saa paikkansa uudelta lasiterassilta.

Nyt kun pääpiirteittäin sisähommat alkavat olla kasassa, mieli kääntyi kohti puutarhaa. Mukavia kevätkelejä pitänyt ja tänäänkin paistoi aurinko. Ajattelin kurkata ikkunasta ulos ja vähän visioida, että mitä sitä seuraavana päivänä tekisikään….

Oli kyllä aikamoinen WTF tuokio, kun ikkunasta katsoi ulos. En koskaan ole nähnyt tälläistä raekuuroa. Ukkonen jylisi ja n. 10 minuutissa tuli ensin rakeita melkein 10 cm kasaksi asti ja sen jälkeen tuli 20 min jalkarätin kokoisia lumihiutaleita. Osoittautui, että ko. kuuro oli melko paikallinen, eli noin 2 km2 alueella tuli sitten kunnolla tavaraa taivaalta. Tosi kiva ajatellen huomisia puutarhahommia. Olen aina tykännyt mellastaa puutarhassa märillä jäätymispisteessä olevilla hanskoilla.

Tänään ei siis ulkohommiin mennä, joten ajatus kääntyi puutarhasuunnittelijan tekemään suunnitelmaan. Ensi reaktio suunnitelmaan oli, että melkoinen Tarzan-viidakko tuonne ulos pitäisi istuttaa. Sen verran näytti kasvustoa olleen suunniteltu. No, kai ammattilainen osaa ajattelin, kunnes silmät kääntyivät perustamistöihin. Tien reunustalle pitäisi laittaa istutusalue, mutta jotta se voisi menestyä, pitää pohjat tehdä kunnolla. Mut mikä helvetin joukkohauta mun pitäisi tuonne oikeen kaivaa???  Siis ihan oikeasti, Fiskarsin etukuormaajalla 8mX3m oleva alue pitäisi kaivaa 60 cm syvyyteen. Jeesus soikoon. Mihkä helvettiin mä pistän melkein 12 kuutiota kaivettua savea??? Ilmeisesti pitää leikata taskut ja vankilameiningillä kävellä pitkin katuja ja ravistella savimönttejä pitkin poikin…..no täytyy miettiä. Millään ei viitsisi tilata taas kuorma-autoa paikalle ja maksaa tästäkin ilosta.

Ihan ei ole projekti valmis ei. On tosi hyvä juttu pistää salaojat kuntoon, niin pysyy rakenteet kuivina. Kurja puoli on se, että koko piha räjähtää. Vastaavasti kuten aiemmin olen sanonut, niin laajennuksesta tulevan paskan määrä on jotain ihan käsittämätöntä. No tekemällä tämä loppuu. Parin viikon päästä pitäisi tilata metsuri vähän kaatamaan puita metsittyneeltä keskustatontiltamme ja sen jälkeen pääsen taustalla näkyvien graniittikivien kimppun. Ajatus olisi tehdä betonivalu ja rakentaa vähintään 2 kiveä korkea muuri ja sitä kautta tasia pihaa hieman. Siinä pääseekin rytkyttämään tyriä, kun yksi kivi painaa sen 150-250 kiloa. Apuna siis nokkakärryt, omat lihakset ja toivottavasti naapuri.

Onhan tuota rakennusmateriaalia. 7 vuotta sitten törmäsin edukkaaseen erään graniittia, joten ostin kaikki pois. Mukavat 15 000 kiloa järeää graniittia, joka kestäisi vaikka rekka-auton. Nyt ne on sitten siististi kaivinkoneen toimesta nosteltu syrjään odottamaan minun voimailunäytöstä. Tarkoitus olisi noista tehdä pihakiventeen sijasta siistit polut terassille ja lasten leikkimökille. Nykyisen soran paikalle tarkoitus tulla asfaltti, joten graniitti pääsee toisiin tehtäviin.

Kun laajennusta aloitettiin, niin rakennusveijarit kertoilivat, että siivoamista sitten riittää. En oikein ottanut tuota kovin vakavasti. Tähän astisten laskujeni mukaan, olen kiikuttanut kaatikselle, kierrätykseen yms. lähes 25 000 kiloa erinäistä ryönää ja sitä löytyy edelleen nurkista. Siis aivan tajutonta. Helppo ratkaisu tietty tähän olisi lava pihalle ja paskat kyytiin, mutta jos ne ei ole lajiteltu, niin yhden lavan hinnaksi helposti tulee yli 1000 euroa. Eli, vielä odottaa säkkejä lajittelua ja käytän kaikki mahdollisuudet täyttää myös normiroskista sitä mukaan, kuin sitä tyhjennetään. Hidasta, mutta pikkuhiljaa vähenee. Nyt vain kun pitäisi puutarhan kimppuun päästä, niin tarvii tahdin tiivistyä.

Puutavaraakin sitten riittää. Sen verran sai tänään aikaiseksi, että siirsi puut rumentamasta maisemaa yhteen paikkaan. Pitää joku ilta pistää sirkkeli laulamaan ja tehdä noista polttopuita. Ei ihan heti lopu kyllä puut, kun on rakennuspuut ja kohta myös kaatopuita. Seuraava ongelma sitten,mettä mihin hittoon kaikki nuo klapit sitten pistää jemmaan.

Laajennuksen yhteydessä jouduttiin aika paljon katollekin tekemään asioita. Tehtiin lyhty, sekä vanha laajennusosa kun puoliksi purettiin ja laajennettiin lisää, jäi jäljelle iso kasa kattopeltiä sekä metalliruoteita. En tiedä paljonko sitä loppujenlopuksi makasi pitkin pihaa, mutta arvioisin, että noin 700 kiloa. Ensin nohevana kaverina mietin, että minäpä myyn nuo. Ainakin järvenpäässä metallista maksetaan, mutta kun tarkastelin hintoja, niin 1000 kiloata peltiä olisi saanut noin 60 euroa. Ei huono, verrattuna siihen, että kaatikselle olisi kipannut, jolloin olisi joutunut maksumieheksi taas. 

Mutta on siinä kyllä oma vaivansakin. Kiikutella eriteltyä tavaraa romikselle, punnitukset yms. Ja vain siis viikonpäivinä. Onneksi emäntä bongasi Facebookista, jonkun juniori lentis tukiyhdistyksen. Ottivat metallia vastaan vain noin 100 metrin päässä siitä missä asuttiin ja rahat menivät nuorisotyöhön. Ei kuin sinne….

Jokaisen rakentajan pelastaja…Pick-up truck. Siis tämä auto on ollut päivän pelastaja useaan otteeseen. Erinomainen hakiessa tavaraa ja koneita ja erinomainen roskiskeikalla. Pellit lyttyyn ja lavalle. 3 keikkaa piti heittää, mutta lopputulos hyvä. Itselle kiva mieli, että sai auttaa junioritoimintaa ja junioripuuhamiehillä ja -naisilla hyvä mieli, kun sai ison kasan metallia. Hyvä vinkki muillekin junioritoiminnan parissa työskenteleville. Hyvä tapa kerätä rahaa, luonto pysyy siistinä ja lahjoittajallekin jää hyvä mieli.