Joululomat lomailtu, päivätyöt aloiteltu, joten remontti jatkukoon. Sen verran syksyn ja alkutalven aikana paikkoja laiteltu, että ilmeisesti hienoista väsymystä oli ilmassa. Nimittäin tuo vähä vajaa pari viikkoa lomailua ilman yhtäkään hetkeä vasaran kanssa teki kyllä hyvää. Huolestuttavana puolena oli kyllä se, että vaikka paikkoja oli vielä aikalailla kesken, niin niiden kanssa alkoi oppia elämään. Ilmankos on rakennusprojekteja, joissa listat laitetaan paikoilleen vasta siinä vaiheessa kun ollaan myymässä.

No, saatiin lisäbuustia äitini lähestyvistä merkkipäivistä, kun hän toivoi voivansa järjestää juhlat meidän kotona. Ei muu auttanut, kuin ottaa työkalut taas käteen ja alkaa hommiin. Mahtavana juttuna oli, että taas pääsi avun kera tekemään näitä. Edistyminen oli sen mukaista, kun on kaverina joku, ketä osaakin nämä hommat. Itsellä menee kuitenkin oma aikansa pohtia ensin, että mitenhän tämä pitäisi tehdä, sitten todeta että ei ainakaan näin ja vasta sen jälkeen saada asia kunnolla tehdyksi.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Sähköremontti taloomme oli alunperin tehty 90-luvun lopulla. Pariin kertaan olemme tehneet taloon remonttia mm. keittiö- ja kylpyhuoneremontta ja joka kerta ollaan sähköjä jonkin verran lisäilty. Nyt kun tämä laajennus tehtiin, niin johan alkoi olemaan sitten sähkökaappiin tunkua. Ihan varmuuden vuoksi halusimme, että sähköt putkitetaan. Vaikka nyt ei mitään jyrsijäongelmia ole ollutkaan, niin ei olisi kiva sännätä kalsarisillaan perheen kanssa pakkaseen sen vuoksi, että jokin renegade hiiri tai seikkailuhenkinen orava olisi kömpinyt jostain kolosta ja mussuttanut piuhat oikosulkuun. Valitettavasti jokaisella valinnalla on aina seurauksensa ja tässä on meidän. Seinä, joka näyttää aikalailla Alien-elokuvan hirviön lonkeroilta.

Portaikkojen viimeistely käynnissä. Portaat teimme kattorakenteista ylijäämäksi jääneestä kertopuusta. Erinomainen materiaali, kun ei vääntyile tai taipuile vaikka säiden yms. vaikutuksesta normaalipuu elää hieman. Huonona puolena on se, että pinta ei ole kylläkään kovinkaan kaunis. Tässä ollaan jo asennettu apuporukan tekemät metallilevyt peittämään nuo puupinnat. Todella tarkasti taivutettu metalli tuossa ja oli todella helppo sitten kiinnittää nuo reunalistat. Kiitos vielä noista levyistä. Ne ovat aivan mahtavan näköiset!!!!! Nyt sitten vain listahommiin.

Ja ne listahommat. Voi jeesus, että niissä meinaa mennä hermot. Jalkalistat on helppoja, mutta sitten kun on käsissä kattolistat joiden muodot menevät varmaan viidenteen ulottuvuuteen muodoissa ja pitäisi jiirit tehdä, niin hetken aikaa saa orientoitua. Tuonkin yhden kattolistan onnistuin tekemään väärin 4 kertaa (joka kerta eritavalla) ennenkuin sain oikein. Nuo kuitenkin kohtuu helpot vrt. sitten näihin L-listoihin jotka pitäisi saada jiiriin. Prkl prkl…

Eikö olekin ihanan näköiset design kolot? Kun tuo oviaukko puhkaistiin läpi vanhalta puolelta keittiöön, piti vanha vesikiertoinen patteri poistaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä tapauksessa noita putkia ei oltu tehty liittimillä vaan ne oli hitsattu kiinni. Jouduin sahaamaan siis lattian auki riittävän pitkälle, että saatiin katkottua ja tulpattua vanhat putket. Muistoksi jäi ihqu luukku lattiaan kampelan silmillä.

Ja sitten vielä tämä Frankenstein. Ikkuna kun otettiin pois ja tehtiin oviaukko, niin eiväthän ne tietenkään samalla tasolla voineet olla. Alkuperäinen ajatus oli aloittaa jälleen kittaushommat ja viettää useampi päivä niiden parissa ennenkuin pääsee tapetoimaan. En tiedä millaista Gyproc levyä 90-luvulla on käytetty, mutta on ihan eri paksuista kuin nykyään myytävät 13 ja 15 milliset. Mitä lie 14 millistä. Lopputulos on aina sama…se näkyy, ellei sitten kittaa puolta seinää ja nauti sitten hiontapölystä joka paikassa.

Tässä tämä surullinen tulevan vierashuoneen oviaukko. Monia hyviä ehdotuksia sain, että miten sen voisi muulla kuin Gyprocilla hoitaa, mutta päädyttiin siihen, että tasaiseksi se pitää saada. Tässä työmaa jo aloitettu, eli puuta tekemään raami ja kaivetaan kellarista ylijäämägyprocit.

Aiemmissa blogipostauksissani taisinkin mainita, että vedin taloon myös CAT6 piuhat nettiyhteyksiä varten, jospa joskus saataisiin tänne jotain muitakin kiinteitä yhteyksiä kuin 24M ADSL. Vedot olivat helpot uuteen osaan, kun pystyi viemään ne lattian sisällä, mutta vanha osa olikin hieman haasteellisempi. Löydettiin kuitenkin keino viedä ne kattopaneleiden välissä, mutta huoneesta toiseen vetäisy piti hoitaa poran voimin.

Tässäkin piti sitten sähläillä. Mittasin huolella kohdan, jota pitäisi porata ja merkkasin paikan katon rajaan. Kävin vielä tarkistamassa mitat ja ei kuin läpi vain. No, 10 senttiä sivuunhan se meni. Pitkään ihmettelin, että miten helvetissä tämä nyt on mahdollista, kunnes keksin, että olin porannut jostain 2007 tekemäni merkin kohdalta. Onneksi en nyt pahasti pilannut mitään. Piti vain viettää 20 minuuttia lisää piilotellessa johtoa seinän toisella puolella. Tällä puolella vetäisen tuon kulkemaan kattopaneelin ja seinän välissä ja päälle tulee kattolista. Hmm mitkähän kummituksen silmätkin muuten uivat tuohon kuvaan mukaan.

Alkaa pikkuhiljaa menemään Alienin lonkerot piiloon. Niitä johtoja oli tosiaan niin paljon, että suoran seinän tekeminen oli sula mahdottomuus. Nyt alkaa kuitenkin olemaan suurimmat reiät jo piilossa ja hienot kotelot peittämässä pahimmat paikat. Tästä pääseekin sitten kittaus ja hiontahommiin taas.

Vaihe vaiheelta edistyy. Saatiin pahimmat reiät kitattua ja vedettiin päälle struktuuritapetti. Aivan loistava keksintö kyllä ja nopeuttaa työvaiheita. Tapettihan on maalattava, koska alta näkyy kaikki. Onneksi näitä maalauksia on tässä jonkin verran suoritettu ja nurkista löytyi vanha jämäpurkki maalia, jolla keskimmäisen lapsen huone maalattiin. Koska se oranssi olisi ollut aivan liian synkkä tähän tilaan, niin kaivettiin esiin toinen jämäpurkki. Lisättiin siis valkoista ja tehtiin ihan oma sekoitus maalista. Kohta blogin kirjoituksen jälkeen maalaan sen vielä toiseen kertaan ja pääsee laittamaan sitten huomenillalla kattolistoja paikoilleen.

Nyt on portaiden listoituskin tehty. Tai no, vanhassa porrassyöksyssä on vielä 1 listanpätkä tekemättä ja sitten se on siinä. Tässä kohteessa pitää vielä tehdä yksi fiksaus, nimittäin portaan ja seinän rako. Mietin, että menisiköhän latexillä tuo sauma kiinni.

Nyt hävisi kampelaltakin silmät. Aivan mahtavan näköinen messinkilista saatiin laitettua tuohon. Tekee hyvän katkon ja samalla sopii hyvin vanhaan vaahteraparkettiin. Löysin kellarista vielä pätkän vanhaa vaahteraparkettia, joten taidan vetää siitä sirkkelillä sahanpurua, ajaa saumoihin liimaa ja hieroa vaahterapurua siihen. Pitäisi mennä hyvin sauma piiloon.

Nyt on sitten vierashuoneen oviaukkokin ummessa. Vähän vielä hommia tuo kaipaa…kittiä, hiontaa, kittiä ja hiontaa ja sitten tapetti päälle. 2007 muutimme tähän taloon ja silloin pistimme heti tapetit uusiksi. Onni onnettomuudessa on se, että ostimme vahingossa rullan verran ylimääräistä tapettia emmekä heittäneet sitä roskiin. Pidetään peukkuja, että uuden ja vanhan tapetin väriero vuosien varrella ei osoitaudu liian suureksi. Ihan ei hotsita lähteä tapiseeraamaan koko huonetta uusiksi.

Frankensteinin kohtalon ratkaisin sitten näin. Kellariin oli jäänyt pari pakettia kattopaneelia ylimääräiseksi, joten seinäänhän ne menivät. Valmiin lopputuotoksen nähtyäni totesin, että aika saunalta näyttää. Puu on kaunis materiaali, mutta jotenkin ei kyllä istu minun silmääni tämä. Jäin siis miettimään, että mitähän sille voisi tehdä vai tottuisikokan silmä siihen.

Siinä ilalla pohdiskelin seinää ja sitten silmäni kohdistui tähän näkymään. Mistä helvetin risukosta nämä paneelipakat on oikein tehty? Yläkerran kattopaneelit ovat oikein siistejä, kuten 90% tästä seinästä. Yhdessä kohdassa löytyy oikein keppiryteikkö. Tän on mentävä, päätin. Vaimo maalaa sitä juuri parhaillaan, joten täytyy tehdä siitäkin vielä blogipäivitys katsoa millainen siitä tuli. Nyt tarvitsee itsekin hypätä vielä. Telan varteen ja maalata tuo eteinen vielä toisen kerran.