Idea punajuurihummuksesta tuli käydessäni pitkästä aikaa Helsingin Stockan Herkussa. Olimme juuri keskustelleet työpaikallani, kuinka hiljaista tavaratalossa on nykyään. Myyjät lähes tulkoon kiistelevät, kuka saa palvella asiakasta eivätkä ruokaosaston gourmet-herkut tunnu liikkuvan hyllyistä mihinkään. Herkussa oli siellä käydessäni Street Food –teema, joka oli sinänsä ihan hyvin toteutettu. Päätin kuitenkin jättää ylihintaisen punajuurihummuksen tiskiin ja tehdä sitä viikonloppuna mökillä oman maan antimista.

Olen varsinainen mökkifiilistelijä ja päässyt viettämään aikaa maalla tänä kesänä aivan liian vähän.  Onneksi kasvimaan sadonkorjuu painottuu meillä selvästi syksyyn. Kasvihuoneen kirsikkatomaatitkin olivat vasta nyt kypsyneet kirkkaanpunaisiksi. Hyvää kannattaa odottaa, olivat meinaan ihan kuin karkkia.

Kun edellinen muisto mökiltä oli omenien ja mustaviinimarjojen poimiminen elokuisen auringon lämmössä, oli aika shokki saapua syyskuisena perjantai-iltana pilkkopimeälle ja hyytävän kylmälle järvenrannalle. Mustasta vedestä katse nousi kuitenkin upealle tähtitaivaalle, jonka hohtavan sumeaa milky waytä lähdimme vielä yön tullen hämmästelemään. Syysmökkeilyssä on sadonkorjuun lisäksi parasta kynttilät, punaviini ja oleminen. Mitä pidemmälle syksy menee, sitä enemmän saa luvalla viettää aikaa takkatulen ääressä. 

Lauantaina heräsimme vielä ihanasti auringonpaisteeseen. Päivä meni leppoisasti sadonkorjuuhommissa ja illan tullen tyttöraravuille skoolatessa. Merroista oli tullut kesän mittaan niin paljon rapurallaata, että yksissä suurperheen rapujuhlissa ei saatu lähimainkaan kaikkia tuhottua.

Hienointa viikonlopussa oli ehdottomasti omavaraisuus. Kasvimaa antoi raaka-aineet punajuurihummuksen lisäksi muun muassa maa-artisokkakeittoon, wokkiin ja salaattiin. Tuoreista piinatinlehdistä riitti myös kotiin arkiaamujen smoothieita varten ja metsästä löydetyt ensimmäiset suppilovahverotkin saatiin säilöttyä. Ainoastaan juomapuolen takia olisi oikeasti tarvinnut lähteä kylille. Äidin puutarhassa taitaa kasvaa gojimarjoja ja vesimeloniakin, mutta luomuviiniä ei ole lähdetty viljelemään – ainakaan vielä.

Tässä ohje syksyn punaisimpaan levitteeseen: 

Punajuurihummus (tosi iso annos)

gluteeniton, maidoton, kasvis

5 punajuurta 

3,5 dl keitettyjä kikherneitä

1 sitruunan mehu

1/2 dl neitsytoliiviöljyä

4 valkosipulin kynttä 

1 dl seesaminsiemeniä tai 3 rkl tahinia

ruususuolaa, pippuria

juustokuminaa 

Kuori ja pilko punajuuret. Keitä vedessä reilu 20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Keitä kikherneet pakkauksen ohjeen mukaan tai käytä valmiiksi kypsennettyjä kikherneitä. Jos keität kikherneet, mausta keitinvesi juustokuminalla (2 tl). Hienonna valkosipuli karkeasti veitsellä. Soseuta punajuuret, kikherneet, seesaminsiemenet/tahini, oliiviöljy ja sitruunan mehu sauvasekottimella tai todella tehokkaalla blenderillä (sitä odotellessa). Lisää seokseen suola, pippuri sekä juustokumina (1 tl), jos et keittänyt kikherneitä esivalmisteluissa. Soseuta tahna tasaiseksi. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Yleensä käytän hummukseen luomutahinia, koska sitä on aina kotikeittiössä saatavilla. Mökkikeittiöstä löytyi luomuseesaminsiemeniä, jotka toimivat tässä myös hyvin. Punajuuret ja valkosipulit nostin maasta, joten luonnollisesti olivat luomua nekin. Jos luomu ei ole kynnyskysymys, niin kaikkia raaka-aineita pitäisi saada lähikaupasta. Valmis tahna sopii levitteeksi suolakekseille, leivälle ja raakakräkkereille. Voit myös dipata hummukseen porkkanoita tai tarjoilla vuohenjuuston kanssa. Väri piristää syksyisen kattauksen ja maku hurmaa makeudellaan. Suosittelen!

Sunnuntaina oltiin taas kasvimaalla sormet mullassa ja kokeiltiin vähän kalaonnea. Pikkuhaukiparka tarttui koukkuun, mutta pääsi kuvaussession jälkeen onneksi heti takaisin hyiseen Päijänteeseen.

Viikonlopun raikkaan ilman myrkytyksen jälkeen olo oli kaikilla aika raukea. Pitkästä aikaa tuntui maanantaiaamuna, että oli tullut tarpeeksi levättyä. Mökille kannattaa paeta vaikka ihan vain nukkumaan ja nauttimaan syksyn hiljaisuudesta – ai että mitä luksusta.

October, bring it on.

Veera