Lettuihmeitä: Banaanipannarit ja kookos-pinaattiletut
Meillä syödään aika paljon banaanilettuja. Tiedättehän ne ihmepannarit, joista heräsi riemastuttava kohu viime kesänä. Yksi banaani ja kaksi kanamunaa blenderiin, pannulle vähän voita tai kookosrasvaa ja hitsi, sehän on lettu! Ihmeletut sopivat hyvin rauhallisiin aamuihin, tai iltapalaksi teen kanssa. Banaani ja kamomillatee on aika tehokas kombo, jos haluaa saada nopeasti unen päästä kiinni. Ihmeletut ovat sitä paitsi aika spontaania herkkuruokaa, koska kaupasta täytyy usein kipaista hakemassa vain turkkilaista jugurttia. Hedelmiä ja luomumunia löytyy tästä huushollista melkein aina, vaikka jääkaapissa muuten olisikin pelkkä valo. Mantelijauhetta tai psylliumkuitua kannattaa heittää taikinan sekaan, jos letut haluaa heittää sillee mageesti (tai edes kääntää nätisti yhtenä kappaleena). Kuvassa näköjään vähempijauhoisempi versio…
Banaanipannarit (kahdelle)
gluteeniton, maidoton, kasvis
2 banaania
3 luomukananmunaa
2 rkl mantelijauhoa
(1 rkl psylliumia)
luomukookosrasvaa tai luomuvoita paistamiseen
Päälle:
turkkilaista jugurttia
(hunajaa ja kookoshiutaleita)
marjoja tai hedelmiä
Soseuta ainekset blenderissä. Paista kookosrasvassa tai voissa kahdessa erässä isolla pannulla tai useammassa erässä pikkupannulla. Tarjoile turkkilaisen jugurtin ja marjojen tai hedelmien kera.
Lettujen päälle voi laittaa mielitekojen mukaan mitä vaan, vaikka sulaa raakasuklaata crêpes-tyyliin. Kesällä aion ehdottomasti testata lettuja raakajäätelön kanssa. Pikkulinnut lauloivat, että Goodio ryhtyy sellaista tehtailemaan, mistä olen hieman fiiliksissä. Täytyy mennä anelemaan tuohon viereen juuri auenneen Anton & Antonin aurinkoista henkilökuntaa ottamaan raakajäätelö kesällä valikoimaansa. A&A:sta olen muuten niin ikään melko fiiliksissä. Astelin eilen Kapteeninkadun putiikin avajaisiin kuin taivaan porteista sisään ja meno siellä oli suoraan hulluilta päiviltä. Silleen hyvällä tavalla.
Olen pitkään halunnut kokeilla pinaattilettujen tekemistä ihmelettuohjeella, mutta johonkin se on aina tyssännyt. Ehkä se pinaatin esille ottaminen makean banaanin tuoksun lumossa ei ole houkutellut tarpeeksi. Pinaattiletut ovat kuitenkin pyörineet jostain syystä mielessä, ja tällä viikolla oli sitten lettukestien aika. Syynä pieneen juhlaan oli erään tuore vakkarityöpaikka, joka tuo mukanaan uusia tuulia opiskelijaelämämme arkeen. Siinä lettuja syödessä totesimme, että yhteiset raukeat opiskeluaamut taisivat olla tässä. Ehkä minäkin rupean taas käymään gradupäivinä ahkerammin aamujoogassa, kun tiistaiaamuisin ei ole enää tiedossa ihmepannaribrunssiseuraa. First world problems…
Yleensä saan inspiraationi ohjeisiin googlettelemalla reseptejä, joita sitten sorrun soveltamaan ihan laittoman paljon. En vain osaa tehdä ruokaa täysin ohjeen mukaisesti. Kaapissa ei kuitenkaan ole kaikkia tarvittavia aineksia, joten on paljon taloudellisempaa soveltaa. Sitä paitsi suurpiirteisin elkein keittiössä hääräillessäni minulla ei ole aikaa taikka kärsivällisyyttä lukea mitään pientä pränttiä.
Pinaattilettutaikinan ohje tuli heitettyä ihan päästä. Illalla salin jälkeen alkoi työpaikkamyötäjännitys purkautua, joten kärsivällisyys saatika läppäri eivät selvästikään mahtuneet mukaan samaan keittiöön. Halusin taikinan olevan gluteeniton, maidoton ja täyteläinen eikä missään nimessä liian makea. Nälkä ei letuista saisi jäädä, eikä onneksi jäänytkään. Tässä siis kelpo extempore pinaattilettuohje:
Pinaatti-kookosletut (kahdelle pääruuaksi)
gluteeniton, maidoton, pähkinätön, kasvis
3 luomukananmunaa
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
3 dl vettä
3 dl kvinoajauhoja (tai muita gluteenittomia jauhoja)
3 rkl psylliumkuitua
ripaus laatusuolaa
pari isoa kourallista tuoretta pinaattia
luomukookosrasvaa tai luomuvoita paistamiseen
Sekoita ainekset pinaattia lukuun ottamatta blenderissä tai sähkövatkaimella. Aloita nesteistä ja lisää sitten jauhot. Sekoita lopuksi tuore pinaatti joukkoon ja anna taikinan turvota 5-10 minuuttia. Paista letut kookosrasvassa tai voissa. Tarjoile esimerkiksi hyväksi havaitun turkkilaisen jugurtin sekä puolukoiden kera. Perinteet kunniaan. Toimivaksi näkisin toki myös fetan, tomaatin, rucolan tai mitä ikinä keksitkään.
Ei ihan rypytön lettu taaskaan, mutta kuka tässä rypyistä välittääkään. Letut sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja maistuvat aina hyvältä. Muistakaa pitää lettukestejä!
Tätyy pitää täälläkin päässä huolta lettuperinteen jatkumisesta, kun nyt kerran ruvetaan ihan vallan aikuistumaan.
Skål på den saken,
toivottelee Veera (ja haikailee nyt jo vähän lutuisen löysien arkiaamujen perään)