Huitsin Nevadasta Chicagon sivistykseen

Saattaisi olla paikallaan kertoa meidän alkukesän matkakertomus loppuun – ennen kuin heitän lopulliset yläfemmat tälle kesälle ja palaan katuruoan parista takaisin keittiöön. Heinäkuun vetelin mansikoilla, elokuun vesimelonilla, syyskuulle voisin kehitellä jotain vähän vähemmän kylmää ja punaista.

Viilenevien syysiltojen hiipiessä, palaan hetkeksi muutamaan kuukauden takaiseen Jenkki road tripiin ja seuraavanlaiseen matkasuunnitelmaan: Nevada – Arizona – Utah – Colorado – Missouri – Illinois.

road_trip_map.png

Vaikka sydämeni jäikin länsirannikon luomumansikkapelloille, täytyy sanoa, että USA-roadtrippimme loppuviikot olivat yhtä ihmeiden vuoristorataa. Parin viikon ajan Jeeppimme suhasi sinnikkäästi ylös alas lumisia vuoria ja mutkikkaita aavikkoteitä. Korkeusmittarin feetit ja lämpömittarin fahrenheitit pomppivat silmissä, kun lyhyen ajan sisällä näki kaikkea laskettelurinteiden ja hiekkadyynien väliltä. Autossa koettiin mittareiden äärellä monia dramaattisia hetkiä, jotka usein liittyivät siihen, että oltiin joko hirveän korkealla tai oli aivan liian kylmä. Vähän niin kuin aurinkolomalle oltiin kuitenkin alunperin lähdetty…

IMG_1866.jpg

Kun Malibussa vedeltiin pelkissä biksuissa, piti Grand Canyonilla yllättäen pukea koko matkalaukun sisältö samaan aikaan päälle. Arizonan pakkanen yllätti suomalaiset ja vitsit vähenivät viimeistään Coloradon huoltsikalla kun meikä liukastui purkkarit jalassa loskaan. Kyseisen onnettomuuden jälkeen vastaan tuli Canada Goosiin ja Uggeihin sonnustautunut aspenilaisvaimo, jota katsoin pitkään ja vihaisesti. Haloo toukokuussa!

IMG_1871.jpg

Kaliforniasta syntyi kaksi postausta (ks. täältä ja täältä), joten on aika kuvaavaa, että reissun kuusi muuta osavaltiota niputetaan yhteen tässä ja nyt. Mutta ihan tosissaan, vaikka länsirannikkoon rakastuinkin, on onni, että meidän oli pakko jatkaa matkaa sisämaahan. Enää en kummastele sitä, että amerikkalaiset eivät ehdi matkustaa niin paljon maansa rajojen ulkopuolella. Toinen toistaan uskomattomimpien luonnonihmeiden jälkeen tunsi todella olevansa kaukana kotoa.

IMG_1869.jpg

Viimeisen silauksen Kaliforniaa näimme poistuessamme Yosemiten kansallispuiston alueelta kuuluisaa Tioga Pass -reittiä pitkin. Usein vuoriston halki kulkeva tie on suljettu aina toukokuun loppuun saakka, mutta tänä vuonna lumi oli ehtinyt sulaa tieltä nopeammin. Tenaya-järvikään ei ollut enää jäässä; ainoastaan näpit, kun autosta oli pakko tulla kuvaamaan valkoisia maisemia. Arvatkaa kuinka monta kertaa tuli ihmeteltyä, että kaikkea sitä tähän yhteenkin osavaltioon mahtuu!

IMG_1903.jpg

Kilometrien korkeudesta laskeuduimme seuraavaksi merenpinnan alapuolelle. Pari hassua tuntia, 30 astetta lisää ja löysimme itsemme huitsin Nevadasta.

IMG_1923.jpg

IMG_1890.jpg

Ulkona oli niin tukahduttavan kuuma, että autosta nouseminen tuntui jos ei kuolemalta, niin ainakin hulluudelta. USA:n kuumimmassa paikassa, Death Valleyssä ei elä mikään – ei ihminen eikä kasvillisuus. Autoja tuli vastaan harvakseltaan, bensa-asemia ei ollut. Tien varrella olevassa wc:n ovessa oli kuusi luodinreikää. 

IMG_1917.jpg

Ainoa nähtävyys satojen kilometrien aikana oli tumbleweedien lisäksi aavekaupunki nimeltä Rhyolite. Kaupunki sijaitsi niin kirjaimellisesti keskellä ei mitään, etten yhtään ihmettele että se oli hylätty jo 1800-luvun puolella. Historiallinen ulkoilmamuseo ei ollut mikään varsinainen vetonaula, ei ristin sielua missään. Aavikon halki ajaessa ei välttämättä kannata pysähtyä muutenkaan montaa kertaa ihmettelemään. Antaa auton vaan rullata eteenpäin ja toivoa sormet ristissä, että runko pysyy nätisti kasassa perille asti.

IMG_1928.jpg

Loputtoman kuoleman laakson jälkeen tuntui melkein maagiselta nähdä yhtäkkiä massoittain rakennuksia horisontissa. Vegasin pilvenpiirtäjät nousivat hiekasta kuin tyhjästä, hotellit hahmottuivat pikkuhiljaa ja valtatiet suurenivat. Ensimmäinen ajatus oli, että kuka ihme on keksinyt rakennuttaa miljoonakaupungin tällaiseen paikkaan, keskelle kuivaa autiomaata. Perille päästyämme ymmärsin, ettei ainakaan kukaan täysjärkinen. Luulin vihdoin näkeväni edes jotain sivistystä puolen vuorokauden ajomatkan jälkeen, mutta en olisi voinut olla enemmän väärässä. Koko kaupunki oli kuin valtava ruotsinlaiva pahimpana viinarallisesonkina. Sanat eivät mitenkään riitä kuvailemaan sitä lähtemätöntä vaikutusta, minkä tuo kaupunki minuun jätti. Ehkä tämä kuivahtaneella palmulla sensuroitu kuva auttaa selittämään tuntemuksiani hiukan paremmin.

IMG_1949.jpg

Öinen Las Vegas ökyhotellien suihkulähdespektaakkeleineen ja venetsialaisine gondoleineen oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Missään ikinä en ole ennen nähnyt sellaista liikalihavien aikuisten leikkikenttää. Kaikki maailman nähtävyydet Eiffel-tornista Vapauden patsaaseen sijaitsevat muutaman korttelin sisällä ja kaupan päällisiksi tarjotaan vielä loputon peliparatiisi. Kun seuraavana päivänä olimme katsastaneet karussa päivänvalossa muutamat drive in -hääkappelit Elvis-pappeineen, oli viisasta suunnata katse kohti uusia maailmanihmeitä. 

IMG_1935.jpg

Vegasista ei siis sen enempää. Niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, niin se nyt vaan pitää itse kokea.

IMG_1944.jpg

Matkalla Grand Canyonille pysähdyimme Hoover Damille, joka on Yhdysvaltojen suurin pato Coloradojoella Nevadan ja Arizonan rajalla.

IMG_1967.jpg

Valitsimme reitiksemme legendaarisen Route 66:n ja pysähdyimme syömään Williamsin historialliseen pikkukaupunkiin. Söin elämäni tuhdeimman ja amerikkalaisimman ceasar-salaatin Pine Country -nimisessä ravintolassa, joka oli ihan kuin leffoista. Autenttisuutta korosti se, että a) ravintolassa ei ollut kenttää, koska kaupunki sijaitsee niin korkealla ja tuulisena päivänä yhteyttä ei aina ole ja b) viereisissä pöydissä periamerikkalaiset perheet kruunasivat äitienpäivän päivällisen tilaamalla jälkiruoaksi home made pies.

IMG_1976.jpg

IMG_1982.jpg

Kun kilometrit kohti Grand Canyonia rupesivat hupenemaan, alkoi vatsanpohjassa kihelmöidä kummallisesti.

IMG_1988.jpg

Päästyämme kansallispuiston portille ja ajettuamme tasaista metsikköistä tietä kohti ensimmäistä näköalapaikkaa, jännitti vähintään yhtä paljon kuin näitä nuoria.

IMG_2104.jpg

Olimme tietysti lukeneet, että Canyon olisi tosi grande, mutta aika sanattomaksi sen suuruusluokka pienen ihmisen veti.

IMG_2022.jpg

Ihan huimasi kun katseli muurahaisen kokoisia turisteja seuraavalla view pointilla eikä yhtään pystynyt käsittämään, että tämä edessäoleva aukko maassa on pääkaupunkiseudun kokoinen.

IMG_2093.jpg

Värit alkoivat muuttua melko upeiksi auringon hiljalleen laskiessa. 

IMG_2102.jpg

Jokaisessa näköalapaikassa punainen sai vähän erilaisia sävyjä kallion muotojen muuttuessa.

IMG_2103.jpg

Jäimme katselemaan auringonlaskua sinne mihin varjo ei vielä yltänyt. Heti kun auringon viimeisetkin säteet kaikkosivat, otimme kilpajuoksun autoon kylmyydestä kankeina. Ajoimme pakkasen halki kohti yöpymispaikkaamme, jonka olimme saaneet airbnb:n kautta yliopistokaupunki Flagstaffista vain päivän varoitusajalla. Matka Canyonilta kesti ikuisuuden, koska tien reunat vilisivät arvaamattomia kauriita eikä aidoista ollut tietoakaan. Tie oli myös todella liukas aikasemmin iltapäivällä sataneen lumen takia. Jotenkin ei ollut tullut mieleen pakata sitä toppatakkia mukaan.

IMG_2211.jpg

Seuraava päivä oli onneksi huomattavasti lämpimämpi. Päätimme tehdä pienen haikin alas laaksoon, uteliaita kun olimme.

IMG_2229.jpg

IMG_2194.jpg

Matka kokonaan pohjalle ja takaisin ylös kestää kuulemma niin kauan, että usein ihmiset jäävätkin alas muutamaksi päiväksi telttailemaan. Varmasti upea kokemus, mutta me päätimme jättää kyseisen kalkkarokäärmeretriitin seuraavalla kerralle. 

IMG_2040.jpg

Sen sijaan näimme ylhäällä kallion reunalla Kaliforniankondorin, joka on äärimmäisen harvinainen ja uhanalainen kuin mikä. Tai oikeastaan ensin kuulimme, sillä kolmemetrisellä siipivälillä saa aikaiseksi melkoisen korvia huumaavan paukkeen. Luojan kiitos en seisonut sillä hetkellä kielekkeellä pällistelemässä maisemaa, koska hyppäsin ainakin metrin ilmaan linnun lentäessä pääni yläpuolelta. Vai voiko tuollaista edes linnuksi kutsua, ihan peto se oli. Valtava sellainen.

IMG_2259.jpg

Jäimme toisenakin päivänä ihmettelemään ilta-auringossa kylpevää Grand Canyonia, ei sieltä voinut mihinkään lähteä.

IMG_2272.jpg

Taisi olla yksi reissumme mieleenpainuvimmista maisemista.

IMG_2277.jpg

Saimme katsella park rangerin kaukoputkella alas laaksoon emmekä voineet uskoa, kuinka vääristyneet mittasuhteet ovat ylhäältä käsin. Pieneltä lirulta näyttävä vesivana olikin valtavankokoinen Colorado River. Aina ei voi luottaa siihen, mitä silmä näkee.

IMG_2316.jpg

Toisen yön vietimme lähettyvillä sijaitsevassa Cameronissa, josta otimme seuraavaksi kohteeksemme Utahissa sijaitsevan Arches National Parksin.

IMG_2330.jpg

Ajoimme monta tuntia epätodellisen tuntuisissa inkkarimaisemissa.  

IMG_2332.jpg

Tasaisesta maasta törrötti siellä täällä ihmeellisiä kivimuodostelmia. Asutusta ei ollut juuri missään, mutta pari leffakuvauspaikkaa matkalla kyllä oli.

IMG_2335.jpg

IMG_2336.jpg

Tie Arizonasta Utahiin Canyon Landsin läpi oli pitkä ja suora, mutta maisemat jotenkin aika kutkuttavia.

IMG_2384.jpg

The Arches -kansallispuistossa lähdimme jalan katselemaan luonnon pikkuhiljaa muokkaamia kivikaaria.

IMG_2389.jpg

IMG_2436.jpg

Archesissa jokainen kaarimuodostelma on nimetty. Tässä parit Double O Archit.

IMG_2458.jpg

Tämän oikealla olevan kaaren nimi on Delicate Arch – aika hintelähän se enää on. Tosin taitaa se silti tämän tytön elinkaaren voittaa.

IMG_2481.jpg

Kivi 1 – ihminen 0. 

IMG_2516.jpg

Mutta vaikka olisikin ihmisen elinkaari paljon lyhyempi, niin kivipä ei pääse reissuun!

IMG_2536.jpg

Aika rutkasti tämä matkustelu nimittäin avartaa. Oppii muun muassa Coloradossa sen, miksi kukaan Suomessa ei ole kuullut coloradolaisista viineistä.

IMG_1936.jpg

Me teimme pienen viinimatkan Coloradon kuuluisammalle viinialueelle ja ymmärsimme hyvin pian, miksi ne eivät Alkoon päädy.

IMG_1941.jpg

Viinimaa oli symppispaikka, mutta on sille ihan syynsä miksi puhutaan Bordeaux’sta ja Napasta muttei Coloradosta tai vaikka Norjasta. Onneksi Coloradossa on kuitenkin hulppeat laskettelukeskukset ja aika kivat kuumat lähteet. Niin ja sekin on tietysti aika kotoisaa, että toukokuussa voi vielä hyvin sataa lunta.

IMG_2027.jpg

Vaikka Californian jälkeen jäi helle tipotiehen, yllätti se meidät uudestaan matkamme viimeisessä kohteessa Chicagossa. Jätimme Jeeppimme Coloradon Denveriin, josta lensimme Missourin St. Louisiin rakkaan lapsuudenystäväni suomalais-amerikkalaisiin häihin. Pari vihittiin kauniina kesäpäivän iltana puistossa lammen äärellä, josta juhlat jatkuivat hyvällä ruoalla ja ennen kaikkea onnistuneilla bileillä. Seuraavana pävinä saimme kyydin Chicagoon, jossa vietimme kolme päivää kaupunkia kierrellen ja vihdoin rantamaisemista nauttien.

IMG_2098.jpg

Chicagoon olimme saaneet sata ja yksi loistavaa vinkkiä, joista toteutimme muun muassa kaupunkipyörien vuokraamisen, arkkitehtuurikierroksen veneellä jokea pitkin ja drinkkien nauttimisen Hancock Towerin korkeuksissa auringonlaskun aikaan. Aika kovan kilpailijan sai Nykki Yhdysvaltojen Lahdesta, aijai.

IMG_2110.jpg

Etsin myös kuumeisesti raakaruokapaikkaa, koska en sellaiseen ollut vielä koko Jenkkilässä varsinaisesti törmännyt. Chicago Raw oli nappivalinta, joka löytyi myös nimensä avulla helposti googlettamalla. Otimme take awayna oikein toimivat falafel- ja burgerannokset raw-versioina, mutta valinnanvaraa sekä suolaisissa että makeissa olisi ollut vaikka millä mitalla. Jälkkäriksi söimme kuvassa oikealla olevat muffinsit, jotka olivat niin täyttävät, että olisivat menneet ihan itsessään jo ateriasta (jollain normaaliruokaisella siis).

IMG_2078.jpg

Parasta kaikista oli se, että kuukauden loman sai aloittaa ja päättää upottamalla varpaat hiekkaan. Ensimmäinen upotus tapahtui huhtikuun puolella San Diegossa Tyynellämerellä, viimeinen Lake Michiganin kirkkaan makeanveden äärellä. Siinä välissä piti vetää vähän kauluksia korviin ja sukkaa yli nilkan, mutta se kaikki tehtiin suomalaisella sinnikkyydellä ja Isolla loma-asenteella. 

img_2424_2.jpg

Elämäni loma, nyt kauniisti kansissa. Eikun seuraavaa suunnittelemaan!

Tässä välissä voikin sitten taas fiilistellä syksyn mukanaan tuomaa kokkauskaipuuta ja ihan vaikka sitä omaa kotia.

Ihanaa syysarkea!

Veera

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *