Ihanan runollinen otsikko! Talvi saapui tohinalla viikossa Helsinkiin eikä tänä vuonna se ollutkaan ikävä asia. Vaikken niin talvesta ole välittänyt, olen koittanut kääntää asenteeni toisinpäin ja nauttia siitä pakollisesta pahasta, joka kuitenkin joka vuosi tulee. Toki asennemuutostani helpottaa työ Suomen Ladulla, jossa häärään talvikauden hiihtopalvelutyöntekijänä. Murtsikka, tuo suomen kansallislaji on tarttunut vähän minuunkin ja joululahjalistalle eksyikin suksipaketti 🙂 Lisäksi minulla on ollut ilo osallistua muutaman hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisia tavoitteita kohden etenenevien ystävävieni kuntoprokkiksiin ohjaamalla ja treenamalla heitä. Ihana nähdä konkreettisesti kuinka askel askeleelta tavoitteita saavutetaan ja saada heidät uskomaan siihen, että vaikka tavoite olisi kuinka pieni muiden mielestä, on se valtavan hieno etappi juuri tälle ihmiselle.

Kuten te ihanat lukijat olette varmaan huomanneet, niin minun kulunut vuoteni on ollut täysi vastoinkäymisiä ja ongelmia terveyteni kanssa. Kuluneena vuotena olen tosissani pohtinut sitä, mihin kaikkeen omat rahkeet oikein riittävätkään ja välillä on tehnyt mieli luovuttaa kaiken suhteen vaikka taistelija olenkin. No taisteluntahtoa onkin tarvittu niinä hetkinä kun kalenterissa ei ole ollut lainkaan tyhjiä päiviä ja deadlinet ja todo-listat painavat niskan päälle. Lisäksi työ, jota olen opintojeni ohella tehnyt on ollut henkisesti hyvin kuormittavaa, sillä motivaationi kyseistä työtä kohtaan ei ole ollut valitettavasti kovin suuri. Olen halunnut kuitenkin pitää mieleni avoimena ja positiivisena koska uskon vilpittömästi siihen, että kun tekee hyvää, saa myös itse hyvää.

Tässä oman kropan tulevaisuutta pähkäillessäni päädyin vaihtamaan kuntosaliani, sillä valitettavasti Ladyline ei enää tarjonnut treenillisesti minulle sitä, mitä vaadin kuntosalilta. Tieni ajautui toiselle lähistöllä olevalle salille ja kävinkin sinne kirjoittamassa sopparin viime keskiviikkona. Torstaina sieltä liikunnanohjaajakoulutuksen pääsykokeista kotiinpäin ajellessa puhelimeni soi ja tältä uudelta salilta soitetaan. Heidän mukaansa olin antanut itsestäni niin avoimen ja ystävällisen kuvan, että he tarjosivat minulle töitä! Voitteko uskoa! Soittivat perään, että olit niin ihana- tuletko meille töihin?! Meinasin ojaan ajaa. Tuntui uskomattomalle, että mulle soitettiin ilman että olen edes hakenut töitä 🙂 Moni luokkalaiseni tuolta PT-koulutuksesta on hakenut aktiivisesti töitä kuntokeskuksista-tuloksetta. Minut löytää siis jatkossa kahdesta eri toimipisteessä Hakaniemestä ja Eirasta tammikuusta lähtien. Ei tarvitse erikseen kai sanoa miten onnellinen olenkaan 🙂

Summasummarum olen vakuuttunut siitä, että nämä kaikki hyvät asiat ovat tulosta siitä, että olen jaksanut ponnistella koko vuoden. Huomaan itsessäni sen, että kulunut vuosi on kasvattanut minua hurjasti myös toisten huomioon ottamisessa ja siinä, että näen asioilla myös ne hyvät puolet! Tästä tekstistä tuli tälläinen minä-minä-minä postaus, mutta olen hittovie sen ansainnut 🙂

Hymy jonka annat tulee aina takaisin!

Joulu-Saara