Ladataan...

Joulukuun 14. luukku avattu ja kohta aukeaa jo viidestoistakin. Koko joulukuu on kohta ohi kuin salamaniskusta. Rakastan tätä odottavaa tunnelmaa ja hiljalleen kasvavaa joulun tuntua - vaikka tänä vuonna ei ole kyllä hirveästi kerennyt odotella. Työt, gradu ja tavallinen perhe-elämä ovat muodostaneet melkoisen stressi -trion tässä loppuvuodesta. Nämä on kaikki olleet silti tosi mieluisia juttuja; gradu on hyvässä vauhdissa, oon päässyt tekemään oman alan töitä ja perhearki nyt rullaa samaan malliin kuin ennenkin. Kaikki on tosi kivasti tällä hetkellä. 

Jouluna kuitenkin rauhoitutaan maaseudun hiljaisuudessa - en ole eläissäni viettänyt jouluaattoa muualla kuin kotikotona eli mun porukoilla, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. En pystyisi kuvitella viettäväni joulua ulkomailla, mutta heti joulun pyhien jälkeen rentoilu vaihtuu kevään matkojen suunnitteluun. 

Vähän joulua omaankin kotiin, vaikkei täällä Turussa joulun pyhiä vietetäkään. 

Mutta nyt ne kevään matkasuunnitelmat; tammikuussa Liettuan Kaunas

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna suuntaamme siskoni kanssa ensimmäistä kertaa Liettuaan. Kaunas valikoitui kohteeksi ihan siitä syystä, että rakkaan kotikaupunkini lentokentältä avattiin uusi yhteys Turku-Kaunas Wizzairin toimesta. Lennot maksoi kokonaisuudessaan 24,90€ per pää, joten tätä ei vain voinut jättää väliin. Ostin lennot myös siskolleni joululahjaksi. Mulla on myös jonkinlainen käsitys Liettuan hintatasosta (mitä nyt parin vuoden takaisesta Latvian reissusta voi päätellä) ja luulen, että meidän ei pitäisi joutua ihan heti konkurssiin, vaikka valittaisiinkin vähän kivempi hotelli. Sitä ei olla vielä tehty, mutta ollaan elätelty toiveita jostain kivasta spa-hotellista - ja tietysti päiväretkestä pääkaupunkiin Vilnaan. Eiköhän me keretä pidennetyllä viikonloppureissulla nähdä ja kokea vaikka mitä!

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa kotona 6.12. Vaikka minne matkustaa, niin aina saa olla tyytyväinen tästä omasta kotimaasta. Täällä on kaikki oikeasti ihan super hyper hyvin verrattuna suureen osaan muista maailman kolkista. En kuuntele mitään ulinaa tästä aiheesta. 

Maaliskuussa istuskellaan aidossa irkkupubissa  - viikonloppumatka Dubliniin

Mulla on tässä käynnissä pienimuotoinen Euroopan valloitus -operaatio ja oon niin innoissani, että saan ruksittua bucket listaltani vihdoin Liettuan lisäksi myös Irlannin! Tämä reissu tehdään kahdestaan Samin kanssa ja tiedän jo nyt, että tää tulee niin tarpeeseen. Oon sitäpaitsi suuri Guinnessin ystävä (ellen jopa läheinen sukulainen) ja odotan innolla mitä tuo koko reissu tuo tullessaan. Sami ehtii varmaan tässä välissä tutkia kaikki historialliset kohteet ja luontokohteet lähettyviltä, joten mä kuljen sitten perässä sitä tahtia kuin lyhyillä jaloillani pääsen. Vihdoin me päästään oikeasti tutustumaan tähän paljon puhuttuun kaupunkiin ja maahan!

Syyslukukauden loppupuoli on mennyt pitkälti opiskellen; päätin opiskella itselleni luokanopettajan tutkinnon lisäksi äidinkielen opettajan pätevyyden, joten siihen liittyvät kurssit ja gradu on syöneet suurimman opiskeluajan. 

Heidelbergistä kuukausi sitten ostamani joulupallot pääsi tositoimiin. 

Turussa oli jopa lunta marraskuun puolella!

Toukokuussa on rakkautta ilmassa Toscanan auringon alla

Kutsua ei ole vielä kolissut postiluukusta, mutta ollaan kuultu huhuja toukokuisista juhlista Italiassa. Suuntaamme siis tuolloin näillä näkymin tulevan vuoden ensimmäiselle koko perheen matkalle Toscanaan. Kai toukokuu vielä kevääksi lasketaan? Tästä reissusta en tiedä vielä mitään sen tarkemmin, mutta tuntuu ihanalta jo pelkkä ajatus paluusta Italiaan. Ja vielä rakkauden siivittämänä. 

Sydämellinen hetki Italian Sardiniasta.

Nähtäväksi jää, mitä kesä ja loppuvuosi tuo tullessaan. Samin kesälomalla heinäkuussa tehdään satavarmasti joku koko perheen ulkomaanreissu, ei vaan vielä tiedetä minne. Meidän puheissa on vilissyt viime aikoina junamatka Pietariin (oltiin jo melkein varmoja tästä), mutta toisaalta Romanian Bukarest on myös alkanut kiinnostaa ihan hirveästi uuden suoran lentoreitin myötä. Sitten olisi taas kauhea läjä muita Euroopan maita, jotka on vielä valloittamatta... Tai sitten himmataan hieman ja yritetään malttaa säästää vähän isompaa reissua varten. Ihan liikaa hyviä vaihtoehtoja!

Millaisia matkasuunnitelmia teillä on ensi vuodelle?

P.S. Tykkäämällä blogini Facebook -sivusta pysyt helpoiten kärryillä uusista postauksista! 

Ladataan...

Ladataan...

Niin se vaan vuosi lähenee loppuaan ja onkin taas aika muistella millaisia reissuja kuluneeseen vuoteen mahtuikaan. Bucket list keveni kolmella uudella maalla (tosin tilalle tuli luonnollisesti uusia kohteita, joten ehkä ei voida puhua kevenemisestä) ja pääsin matkustamaan myös uudelleen tuttuihin lempparikohteisiin. Pidemmittä puheitta; tässä meidän vuoden 2018 matkasaldo!

 Tammikuu: New York

Meidän vuoden mahtavin reissu heitettiin heti alkuvuodesta. Käteen jäi valtava palo nähdä jenkkejä lisää ja pieni toivonkipinä, että pääsisi tallaamaan Manhattanin katuja uudelleen lähitulevaisuudessa. Vietettiin kolmatta hääpäivää Top of the Rockin näköalatasanteella ja vaan nautittiin maailman ikonisimman kaupungin antimista.

Linkit postauksiin:

Huhtikuu: Gdansk

Huhtikuussa lähdettiin pikkusiskon ja ystävän kanssa haistelemaan ensimmäisiä kevään merkkejä Puolan Gdanskiin. Oli ihana ja rentouttava viikonloppu ja Gdansk näytti uusia puolia itsestään vielä kolmannellakin vierailulla. Gdanskiin tulee matkustettua varmaan vielä kerran jos toisenkin, kiitos Wizzairin Turku-Gdansk -yhteyden. Se on vähän niin kuin Tallinna tai Tukholma - kuka näitä laskee? Halpaa, helppoa ja hauskaa.

Linkki postaukseen:

Heinäkuu: Kööpenhamina

Tanska ja Köpis oli uusia paikkoja meille. Tästä reissusta olin aivan ällikällä lyöty; voiko Pohjoismainen pääkaupunki olla näin ihana ja Keski-Eurooppalainen?! Ihan 6/5 reissu kahdestaan Samin kanssa. Ajankohta ja heinäkuun ihanat kesäkelit varmasti vaikutti myös fiilikseen. Tivolin ohi kävellessä harmitti, ettei V ollut tällä reissulla mukana, mutta toisaalta saatiinpa nauttia rauhassa terassikeleistä ja  smørrebrødeista.

Linkki postaukseen:

Elo- ja syyskuu: Korcula

Elo- ja syyskuun taitteessa koitti perinteinen kesälomareissu rantakohteeseen, tällä kertaa Kroatiaan Korculan saarelle. Korculan vanhakaupunki oli kyllä upea, mutta saari on hieman pieni viikon mittaiselle reissulle. Auton vuokraus olisi ollut ehdoton juttu tässä kohteessa, mutta V:n matkapahoinvoinnin vuoksi jätettiin se kokoaan väliin. Lapsen kanssa matkustaessa täytyy vaan monesti mennä lapsen ehdoilla - ja helpompaahan se on itsellekin siinä vaiheessa. Kaiken kaikkiaan maisemat Kroatiassa meni heittämällä kärkeen kaikista aiemmista rantalomakohteista ja hotelli infinitypooleineen oli ihan nappivalinta.

Linkit postauksiin:

Marraskuu: Mannheim & Heidelberg 

Vuoden viimeiseksi reissuksi jäi viikonloppumatka pikkusiskon luokse Saksaan. Lensin Frankfurtiin ja sieltä junalla Mannheimiin. Kierreltiin jalan ja ratikalla lähialueella. Vaikutuksen teki erityisesti Heidelbergin upea vanhakaupunki, josta tämä kuvakin on. Saksassa oon käynyt aikaisemmin pari kertaa, mutta en tätä ennen kertaakaan Etelä-Saksassa. 

Linkki postaukseen:

Siinäpä ne. Innolla odotan tulevaa vuotta ja sen mukana tuomia matkoja, mutta pakko on kyllä hetkeksi pysähtyä muistelemaan tämän vuoden kokemuksia. Oon näistä jokaisesta niin kiitollinen, siunattu, onnellinen ja mitä näitä nyt on - erityisesti haluan kiittää kaikkia matkaseuralaisia!

Ihanaa joulun odotusta sinne ruudun toiselle puolelle! 

P.S. Tykkäämällä blogin Facebook -sivusta pysyt parhaiten kärryillä uusista postauksista! Mut voi laittaa seurantaan myös instagramissa: @jennavaltari (yksittyinen tili)

Ladataan...

Ladataan...

Jospa nyt olisi korkea aika lopettaa tämä hiljaiselo ja alkaa paukuttaa viimein muutaman viikon takaisen Saksan reissun tunnelmia tänne bloginkin puolelle. Instagram kyllä lauloi koko reissun ajan (@jennavaltari), mutta jotenkin tää blogi on jäänyt viime aikoina kouluhommien, gradun ja töiden jalkoihin. Tekosyitä, tiedän... 

Lensin tosiaan Frankfurtiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja majailin kolme yötä pikkusiskon kämpässä Mannheimissa. Hän on opiskelijavaihdossa Mannheimin yliopistossa, joten mulla oli loistavat puitteet uuteen kaupunkiin ja sen lähiympäristöön tutustumisessa paikallisen oppaan kanssa. 

Heidelbergin vanhankaupungin aukiota.Ehkä paras syötävä asia ikinä - näitä sai Heidelbergistä italialaisesta jätskibaarista.Mannheimin puistoalue vesitorneineen.

Frankfurtin kentältä junailee puolessa tunnissa Mannheimiin, tosin junamatkan hinta on melko suolainen (26€). Muitakin vaihtoehtoja varmasti on, mutta en jaksanut alkaa etsiä muita julkisen liikenteen aikatauluja. Finnairin lentoliput (meno-paluu) Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin kustansi vähän päälle 130€ ja majapaikan ollessa ilmainen, ei reissun kokonaishinta juurikaan päätä huimannut. Otin perjantain ensimmäisen aamulennon 7:45 ja maanantaina olin takaisin Helsingin päässä vasta klo 22. Maksimoin siis viikonloppureissun keston, jotta ehtisi nähdä ja tehdä mahdollisimman paljon. 

Mannheim on Saksan mittapuulla melko tylsä opiskelijakaupunki, mutta tälläisen suomalaisen silmin ihan viihtyisä ja sopivan kokoinen kaupunki, joka on täynnä elämää. Tämä oli kolmas kertani Saksassa - aikaisemmat matkat on kuitenkin suuntautuneet Berliiniin ja kontrasti pohjoisen ja etelän välillä olikin melkoinen. Ei ollut tietoakaan neuvostoaikaisista betonibunkkereista, vaan joka puolella näkyi omaleimaisia ja koristeellisia vanhoja rakennuksia. Tämä oli tietenkin tiedossa jo ennen matkaa, mutta yllätyin silti siitä, miten saman maan sisällä voi olla niin paljon toisistaan eroavia paikkoja. 

Mannheimin kuvasaldo oli mulla melko vähäinen, vaikka siellä vietettiin suurin osa ajasta. Tehtiin yksi päiväretki 30min ratikkamatkan päähän Heidelbergiin ja siellä sitten riittikin kuvattavaa. Tunnelmallisen vanhankaupungin pääkatu jatkui ja jatkui ja kaupunkia ympäröivät vuorenrinteet syksyn väreissä oli ihan tajuttoman kaunis näky värikkäitä tornitaloja vasten. Ei valitettavasti keritty Heidelbergin linnoitukseen asti ennen illan hämärtymistä ja nälkäkin siinä iski, joten päätettiin jättää linnoitukseen kiipeäminen väliin. Jälkeenpäin oon selannut instakuvia kyseisestä paikasta ja snadisti harmittaa, että linnoitus näköalapaikkoineen jäi välistä. 

Heidelbergistä löytyi joulutunnelmaa jo marraskuun alussa - enpä osaa edes kuvitella, kuinka ihana paikka se on oikeasti joulun alla. Löydettiin ihan hillitön jouluputiikki, joka aluksi näytti ihan pieneltä kivijalkaliikkeeltä, mutta paljastuikin kunnon joulumaaksi. Sieltä ei löytynyt amerikkalaista muovikrääsää, vaan kaikki koristeet oli käsintehtyjä ja aikaa kestäviä. Halvimmat koristeet taisi maksaa 10€ ja siitä ylöspäin oli hinnoissa vain kaksikerroksisen putiikin katto rajana. Esim. yksi tuollainen kuvassa näkyvä jouluinen propellitalohässäkkä maksoi 3000€.

Pasta Place Heidelbergissä ei jättänyt kylmäksi! Mun tortelliniannos oli ihan taivaallinen, ja hyviä oli myös nuo alkupalat.

Reissun aikana syötiin hyvin, päiviteltiin kuulumiset ajantasalle, käveltiin varmaan miljoona kilometriä ja istuttiin iltaa halpojen juomien äärellä kotoisassa bubissa. Pari 1,20€ hintaista viinipulloa saatetiin raahata Emmin kämpälle läheisestä marketista. Saksan hintataso yllättää joka kerta. Oli ihana irtiotto, vaikka yön yli poissaolot pienen V:n luota saa aikaan aina niin ristiriitaisia tuntemuksia. 

Koneessa ei ollut pahemmin ruuhkaa menomatkalla.

Oli hauska reissu jälleen - näitä kiitos lisää tässä seurassa! Hieman haikeaa jättää pikkusisko yksin maailmalle, mutta jouluna nähdään taas! :)

En usko, että tälle vuodelle on tulossa enempää ulkomaanmatkoja (ellei sitten jotain todella pienimuotoista, musta ei kyllä ikinä tiedä :D). Ensi vuotta odotan kuitenkin innolla; ostin juuri black friday -alesta mulle ja Samille lennot maalikuussa Dubliniin pitkäksi viikonlopuksi ja toukokuussa on tiedossa matka Toscanaan. Ainakin siis nämä on ensi keväälle lyöty lukkoon ja molempia odotan jo nyt super innoissani. Irlannissa ei olla Samin kanssa vielä käyty ja ollaan siitä haaveiltu niin kauan kuin muistan. Toscanan maisemat taas on mulle tuttuja noin 10 vuoden takaa ja Italiassa oon käynyt vielä senkin jälkeen kerran, mutta sinne nyt voisi matkustaa vaikka kuinka monta kertaa - olipa siis ihana kuulla, että pääsemme sinne häävieraiksi!

Mulla on työn alla blogille oman Facebook-sivun teko, jospa saisi vihdoin tähän hommaan vähän ryhtiä kaiken kiireen keskellä!

Ihanaa joulun odotusta kaikille! Eikö olekin ihan käsittämätöntä, että kohta on jo joulukuu?!

Ladataan...

Ladataan...

Ensimmäinen reissu lapsen kanssa jännittää, moni asia mietityttää ja viimeistään lähtöä edeltävänä yönä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot vilisee päässä. Näin mulla ainakin! 

Onko kaikki varmasti pakattu? Mitä jos lapsi sairastuu kesken matkan? Miten hän viihtyy lentokoneessa? Jopa luonnonkatastrofien ja terrori-iskujen mahdollisuus multiploituu oman pään sisällä, kun matkassa mukana on ensimmäistä kertaa se kaikkein tärkein. 

Mulla kesti aika kauan päästä sen ajatuksen yli, että voisin tietoisesti viedä pienen lapseni vieraaseen bakteeriympäristöön tuhansien kilometrien päähän kotoa. Tultiin siihen tulokseen, että parempi reissata vasta sitten, kun tietää pystyvänsä nauttimaan siitä lomastakin siinä kaiken stressaamisen ohella. Nyt jälkikäteen sanoisin itselleni, että ei se maailma ole läpeensä paha paikka ja kaikki sujuisi varmasti ihan hyvin. Lisäksi vauvan kanssa matkustaminen olisi ollut itseasiassa paljon helpompaa kuin nykyään tämän ympäristöstään kiinnostuneen hulivilin taaperon kanssa.

Pikkuhiljaa vauvavuoden jälkeen alkoi se jostain äidinvaiston syövereistä puskenut ylivarovaisuus hellittää - palmun kuvat alkoi kiilua silmissä taas pitkästä aikaa. Innostuin koko ajan enemmän ja enemmän siitä mielikuvasta, että V pääsisi leikkimään hiekkarannalle ja tutkimaan erilaisia ympäristöjä. Tähän päivään asti mieleenpainuvimmat jutut reissuilla on olleet V:n näkökulmasta puskissa kiipeilevät kotilot ja kallion reunoilla kipittelevät ravut. Ja esimerkiksi New Yorkissa ne oli ne lukuisat leikkipuistot. Ne on ne pienet jutut, sillä V ei vielä vuosiin edes ymmärrä olevensa niin kaukana kotoa.

Matkustamisenhalu lähteekin vanhemmista ja vanhempien tarpeista. Lapsihan olisi vallan tyytyväinen ihan vaan retkestä takapihan taakse metsikköön. Pointti onkin siinä, että miksi vanhempien täytyisi luopua matkustamisen ilosta lapsen synnyttyä? Oli helpottavaa huomata, että samanlaista se lapsenhoito ja rutiinit on reissussa kuin kotonakin. Lomalla molemmat vanhemmat ovat läsnä ja päästään kokemaan perheenä ikimuistoisia juttuja, vaikka se pikkulapsi ei niitä samalla tavalla tule muistamaankaan. Eipä tule muistamaan myöskään niitä retkiä lähimetsään - silti se retkeily ja puistoilu on kivaa puuhaa, joten miksei matkustaminenkin?

Tietenkin lapsen kanssa reissaaminen on kymmenen kertaa stressaavampaa ja haastavampaa kuin aikuisten kesken. Toisaalta, niin on myös jokapäiväinen arki kotona. Elämä muuttuu lapsentulon myötä paljon, mutta kaikesta "entiseen elämään" liittyvästä ei tarvitse luopua perheellistymisen myötä - siis jos ei halua. Matkustaminen onnistuu edelleen, kunhan ajattelee kaiken lapsen kannalta järkevästi ja kaikki tapahtuu lapsen ehdoilla. Ei maailma tosin siihenkään kaadu, jos jokin asia unohtuu tai matkalla tulee jokin vastoinkäyminen. Ihan kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua ja elämässä ylipäänsä on aina riskejä olemassa. 

Näin jälkiviisaana voisin todeta itselleni, että lopeta se turha stressaaminen. Lapsi aistii hermojen kireyden, joten kaikki menee paremmin, kun omaa tietoisesti mahdollisimman letkeän asenteen. Huolellisella valmistautumisella ja letkeällä asenteella pääsee pitkälle - niistä vastoinkäymisistäkin tulee ajan myötä huvittavia (jos ei huvittavia, niin ainakin mieleenpainuvia) matkatarinoita. Itse en välttämättä ole se letkeyden perikuva siinä vaiheessa, kun on kauhea kiire koneeseen ja kaikki menee vuoronperään pieleen, mutta yritän psyykata itseäni parhaani mukaan ennen reissua. 

Multa ei irronnut nyt mitään kaiken kattavaa "näin matkustat lapsen kanssa" -opasta, mutta peräänkuulutan positiivista asennetta sekä rohkeutta vaan ottaa ja lähteä. 

Tämän linkin takaa löytyy vanhempi postaus, jossa on konkreettisempia vinkkejä kaupunkilomaan lapsen kanssa. 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -blogitempausta, jonka järjestäjinä toimivat bloggaajat Travellover ja Vagabonda blogien takana. Ideana on rakentaa matkapostaus instakuvien ympärille kuukauden teeman mukaisesti. Lokakuun IGTT:n teema oli vapaa, joten päätin käsitellä lapsen kanssa matkustelua.

Mut löydät muuten Instagramista nimimerkillä @jennavaltari. Tili on yksityinen, mutta hyväksyn yleisesti ottaen seuraamispyynnöt. :)

Ladataan...

Ladataan...

Niin muuttui blogin nimi ja koko genre yhdeltä istumalta. Mä oon kuitenkin pyöritellyt tätä ajatusta jo aika pitkään. Vanha Enemmän kuin äiti -blogi ei tuntunut omalta enää aikoihin. Rakastan kuvaamista ja kirjoittamista, joten en kuitenkaan lopettanut bloggaamista kokonaan.

Sitten mä vain istahdin läppäri sylissä sohvalle ja päätin vihdoin toteuttaa tän. Vanhasta blogista ei ole enää jäljellä kuin matkapostaukset, joita oon kirjoitellut 2017-2018 välillä. Ne on siis tässä uudessa blogissa valmiiksi. Jatkossa keskitynkin puhtaasti matkatarinointiin, tulevien reissujen suunnitteluun ja mitä kaikkea nyt matkailuun liittyykään. Nyt vaan mietin, että miksi en tehnyt tätä jo aiemmin?!

Tiedän että tämä on se mun juttu, koska oon kirjoittanut matkablogia aikaisemminkin (2014-2016), mutta hautasin sen uuden elämäntilanteen aka perheellistymisen myötä. V:n vauvavuosi oli ihana ja ihmeellinen, mutta tietty myös niin erilainen "entiseen elämään" verrattuna, että tuolloin matkustelu ei vaan ollut päällimmäisenä mielessä.

No nyt on tilanne vähän toinen. Kun V:n ensimmäinen reissu ulkomaille koitti viimein toukokuussa 2017 V:n ollessa1,5-vuotias, niin siitä asti ollaan haaveiltu uusista koko perheen seikkailuista maailmalle. Sen ensimmäisen Sardinian reissun jälkeen ollaan käyty perhelomilla tän vuoden alussa New Yorkissa ja viimeisimpänä elo-syyskuun taitteessa Kroatiassa. Näiden väliin on mahtunut myös "lapsivapaat" matkat Tanskaan ja Puolaan. Tälle vuodelle tulee vielä yksi reissu, joka on viikonloppureissu Saksaan. Ollaan siis todella päästy takaisin matkailun makuun ja oon ihan sairaan innoissani siitä, mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan!

Katsaus mun matkustushistoriaan ja -filosofiaan

Ehkä olisi hyvä kertoa vähän omasta matkustushistoriastani ja siitä, millaisia juttuja täältä tulee löytymään jatkossa. Vanhoista postauksistakin nyt saa jonkin verran osviittaa - mutta tietty tää tulee olemaan vähän erilaista, kun saan ihan luvan kanssa seota täällä matkajutuista.

En lokeroi itseäni mihinkään tiettyyn matkustajatyyppiin, koska mulle kelpaa niin retket luonnonpuistoissa sekä kaupunki- ja rantalomat - ja kaikki siltä väliltä. Joillakin reissuilla on tärkeää saada kunnon puitteet majoitukseen ja mahdollisimmat hyvät lentoajat, toisinaan taas mennään budjetti mahdollisimman tiukilla. Ihan siis tilanteen ja resurssien mukaan. Pääsääntöisesti matkataan perheen kesken, mutta joskus tehdään myös pieniä reissuja miehen kanssa kaksin ja joskus tehdään kummatkin erikseen omia reissujamme. Mulle ei oikeastaan ole niin väliä minne mennään, kunhan mennään. Selailen lentodiilit.fi -sivustoa suunnilleen joka toinen päivä ja innostun jatkuvasti eri kohteista...

Matkabloggaajat usein haluaa pitää lukua käydyistä maista, mutta itse en ole pitänyt kirjaa, lista kun elää jatkuvasti. Sillä kuitenkin on hieman eroa blogin sisällön suhteen, että onko maita 20 vai 80 ja tulin nyt sitten listanneeksi jokaisen käydyn maan; tulos on 19. Mitään välilaskuja en luonnollisestikaan laskenut mukaan. Mutta ei siis mikään hurja luku. Käytyjen maiden laskeminen ei kuitenkaan ole mun mielestä kovin relevantti juttu sinänsä, koska useassa maassa oon käynyt monta kertaa.

Voisi ehkä sanoa niin, että en kerää käytyjä maita, vaan kokemuksia. Ei mua haittaa lähteä tasan kuukauden päästä kolmatta kertaa Saksaan, vaikka yhtä hyvin voisi "ottaa haltuun" jonkun uuden maan. Puolassakin kävin huhtikuussa kolmannen kerran (vieläpä samassa kaupungissa) ja suunnitteilla on ensi keväälle toinen reissu New Yorkiin, vaikka sekin matka voisi suuntautua vaikka minne tahansa muualle. Olisi mun mielestä turhaa jättää esim. ihanat rantalomat Kreikalle ja Espanjalle kuuluville saarille väliin ihan vaan sen takia, että niistä ei kerry uusia maita the listaan. Puhumattakaan keväisestä New Yorkista

Mussa ei siis asustele määrätietoista maabongaria, mutta eiköhän niitä maita kerry väkisinkin rakkaudesta matkusteluun. Kokemuksista puhumattakaan!

Saan tästä blogista vastapainoa arkeen, äitinä olemiseen ja opiskeluun. Reissutarinoihin uppoutuessani pääsen mielessäni matkustamaan hetkeksi muuallekin kuin tiskikasojen, kurahousujen ja pyykkivuorten maailmaan. Tästä saa myös hyvää vastapainoa opiskelujutuille. Lisäksi mun mielestä on ihanaa päästä näyttämään V:lle maailmaa, hän pääsee tutustumaan jo pienestä pitäen eri kulttuureihin sekä pitämään erilaisuutta ja kulttuurien moninaisuutta normaalina asiana. 

Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja - tervetuloa kyytiin!

Ladataan...

Pages