Kauneinta horisonttia etsimässä

Mun vanhaa blogia lukeneet varmaan tietääkin, että täällä kirjottelee hullu sunset lover. Minne ikinä menenkin, haluan etsiä kauniita maisemia ja upeita horisontteja. Auringonnousut ja -laskut on lemppareita. Etenkin meren äärellä. Vähän harmittaa, että tälläkin reissulla nukuin kaikkien auringonnousujen ohi. Ranta olisi ollut ihan vieressä, miten helppoa ja rauhoittavaa olisi ollut aloittaa päivä katselemalla auringon nousemista ja kuunnella laineiden liplatusta. Joku kaunis kesäaamu vielä toteutan tämän, toki se on Suomessa astetta haastavampaa kun aurinko nousee ennen kuin on ehtinyt edes kunnolla laskea. 

Jossain aiemmassa postauksessa taisin jo tästä maagisesta auringonlaskusta Algheron satamassa mainitakin, että tämä ansaitsee ihan oman postauksensa. Nyt on tämän postauksen vuoro!

Auringon alkaessa laskea horisontti oli hetken lämpimän vaaleanpunainen ja siitä se alkoi pikkuhiljaa, itseasiassa aika nopeastikin, taittua syvän violetiksi. Oli upea nähdä ja kokea tämä hetki kun meren pinta muuttui violetiksi ja taivas oli kuin maalaus. Tuntui siltä kuin olisi itse hypännyt johonkin photoshopattuun postikorttiin. 
Tätä kuvaa jouduin filtteröidä instagramia varten, jotta saisin oman epäedustavan naamani piiloon 😀 

Meillä ei olisi voinut olla parempi ajoitus, sillä oli vielä ihan valoisaa lähtiessämme majapaikastamme Porto Contesta ajelemaan 20 minuutin matkan päässä olevaan Algheron satamakaupunkiin. Heti kaupunkiin tultuamme pistettiin Samin äidin kanssa merkille kauniin vaaleanpunainen taivas ja ajateltiin, että se enteilee varmasti hienoa auringonlaskua. Tämä spektaakkeli tulee niin yllättäen ja on yleensä ohi ennen kuin päästään aitiopaikoille, mutta nyt päästiin ihastelemaan ja ikuistamaan auringonlasku kokonaisuudessaan. Vanhankaupunkin muurilta avautui siis tälläiset maisemat merelle!

Alapuolella olevat kuvat on käsittelemättömiä – ei filttereitä, ei minkäänlaista värien säätämistä. Kuvia muokkaamalla olisin tehnyt vain vahinkoa, sillä auringonlasku oli täydellinen juuri sellaisenaan. 

Keskiaikainen katapultti. Käsittämätön ajatus, että näillä vekottimilla on muurien suojasta puolustettu kaupunkia vihollisten hyökkäykseltä. 

Nukkuva satama. 

Paikallinen mies ongella. Varmaan kalatkin jo tulevat pintaan ihastelemaan tätä auringonlaskua. 

Mä voin käsi sydämellä sanoa, että tämä oli kaunein mun koskaan näkemäni auringonlasku. Ja tää ei suinkaan ollut ensimmäinen, mitä oon ollut paikan päällä todistamassa. Ehkä se paikkakin tosin vaikutti, vanhankaupungin jykevät muurit ja rantakadulta välittyvä rento tunnelma. Muita turisteja ei ollut hirveästi edes paikalla, kuten usein on. Matkustettiin kuitenkin off-sesonkina – veikkaan, että vaikka parin viikon kuluttua tuosta tilanne olisi ollut ihan erilainen. 

Illan hämärtyessä Algheron kaupunki vasta herää henkiin, mutta meidän oli aika suunnata takaisin hotellille viemään V yöunille. Hetki ennen auringonlaskua tuntui siltä, että kaupungin ylle olisi laskeutunut vaaleanpunainen harso. Tai pilvi. En löydä nyt sopivaa sanaa, tästä tuli mieleen se vaaleanpunainen pilvi, jolla muumipeikko lentää. Jos muistatte sen. 

Huomaan, että mun on hirveen luontevaa kirjoittaa matkusteluun liittyvistä jutuista – kirjoittelin sentään matkablogia melkein kahden vuoden ajan. Tuntuu jopa kummalliselta kirjoittaa muista mun elämään liittyvistä asioista, jotenkin vaikea keksiä mistä kirjoittaa. Miksi ketään kiinnostaisi mun arkielämä itsessään? Tällä kertaa aiheiden kirjo on niin laaja, kun on aikaisemmin tottunut siihen, että blogilla on tarkasti rajattu teema ja genre. Nyt voisin kirjoittaa periaatteessa mistä vaan. Toisaalta on niin paljon aiheita mielessä, etten tiedä mistä aloittaa. Mutta mitä te haluaisitte lukea? Olis ihanaa kuulla, jos jollain olisi jotain ideoita tai postaustoiveita! Kiitos etukäteen :) <3