Meidän häät

Nahkahäät. Toivoin itseasiassa löytäväni jonkin vähän glamourimman termin googlatessani 3. häävuosipäivän nimitystä, mutta tällä mennään! Nyt kun meidän hääpäivä alkaa taas lähestyä, on aika fiilistellä tuota ikimuistoista ja aaa niin kaunista päivää. Kolme vuotta sitten tähän aikaan en saanut jännitykseltäni ja häästressaamiseltani enää nukuttua. Meidän häät juhlittiin 10.1.2015. Me vietetään tänä vuonna hääpäivää perheen kesken New Yorkissa, joten halusin muistella meidän häitä jo ennen reissua, koska siellä tuskin ehtii pysähtyä edes kuuntelemaan ajatuksiaan. 

Kuvat ovat epäloogisessa järjestyksessä, mutta toivon niistä välittyvän meidän häiden lämpimän tunnelman tuon päivän pakkaslukemista huolimatta. Mitä muistoja nämä kuvat herättääkään! Suuri kiitos meidän valokuvaajalle Sallalle. ♡ Tällaista talvikeliä en olisi uskaltanut toivoakaan, kun vielä viikkoa ennen h-hetkeä näin jo  sieluni silmin valkoisen laahuksen kuralammikossa.

Oon saanut kysymyksiä meidän häihin liittyen, joten tässä vähän asiaa aiheesta – olkaa hyvät!

Mun lapsuuskodin pihatie. ♡

Häämekkokin näytti ihan eriltä tuolloin talvisessa maisemassa, kuin heinäkuussa ensimmäisellä sovituksella hikisessä sovituskopissa. Laahuskaan ei päässyt edes likaantumaan, vaikka paljon otettiin kuvia myös ulkona. En muista myöskään erityisesti jäätyneeni pakkasessa, vaikka oli olkapäät paljaina. Nyt tulee kylmät väreet pelkästään kuvaa katsoessa.

Meidät vihittiin mun kotikaupungin kirkossa. Kirkko jo itsessään on juhlava paikka, mutta pienellä koristelulla ja kukka-asetelmilla saatiin pala häiden teemasta alttarillekin. Kaikki häiden kukka-asetelmat on tilattu samalta kukkakauppiaalta mun kotikaupungista.

Vihkikaava oli melko yksinkertainen ja lyhyehkö, ilman (meidän mielestä) turhia muodollisuuksia. Pappi puhui kauniisti ja sisällytti puheeseen paljon meille henkilökohtaisesti tärkeitä asioita, mm. meidän ajatuksia elämästä ja suhteemme etenemisestä. Matkustaminen on ollut meille sydämenasia koko yhdessäolomme ajan, joten puheen kantavana teemana ja metaforana oli meidän yhdessä kuljettu matka ja tästä hetkestä alkanut uusi matka avioparina. 

Iskän käsipuolessa kohti alttaria. ♡ Iskä näyttää lyhyeltä, kun mulla on 12 cm korot.

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä. Häämekko ja huntu on ostettu uutena morsiuspukuliikkeestä Seinäjoelta. Kengät taas oli ennestään vanhat, samat valkoiset korot, joita käytin mun ylioppilasjuhlissa 2013. Halusin tuntuvat korot, mutta pelkäsin jalkojen kipeytymistä uusilla kankeilla kengillä. Nämä korkkarit oli hyviksi havaittu ja sattumoisin valkoiset, joten valinta oli selvä. Kaasoilla puolestaan oli tummansiniset mekot, tosin tämäkin oli sattumaa! Ja jos nyt oikein etsimällä pitää etsiä, niin olihan meidän autokin sininen…

Mun ja Samin pituusero vähän tasoittuu, kun on kunnon korot :D

Kuvien laatu on kärsinyt lukuisten muokkausten yhteydessä, alkuperäisiä kuvia kun ei saa enää edes palautettua. Yiritin skaalata kuvien värimaailmaa edes vähän saman suuntaiseksi tätä postausta varten. Mutta joka tapauksessa oon niin onnellinen, että meidän tärkeästä päivästä on näin iso kasa ikuistettuja hetkiä. Tietenkään tässä ei kaikki kuvat ole, pieni valinnanvaikeus iski tätä postausta tehdessä!

Kuten kuvista voi päätellä, oli kyseessä aika perinteiset häät. Juhlapaikkana toimi Punaisen Tuvan Viinitila Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla. Asuttiin tuolloin kylläkin Tampereella, mutta molemmat ollaan kotoisin Pohjanmaalta, joten oli loogisinta viettää häätkin siellä ihan vieraidenkin kannalta. Paikka oli ennestään tuttu ja tiedettiin henkilökunnan osaavan hommansa. Ruokatarjoiluista ei kylläkään ole yhtäkään kuvaa, mutta ruoka oli todella hyvää, monipuolista ja kauniisti esillä. Vieraita oli noin 140. Mulla oli kaasona oma sisko sekä hyvä ystävä, mun 12 nuorempi sisko oli morsiusneito. En voi kuin edelleen kiitellä kaasoja ja Samin bestmania vaivannäöstä ja juhlien koordinoimisesta! Oltiin suuniteltu hääohjelma ja runko tietenkin etukäteen itse, mutta ohjelmaan oli jätetty aukkoja yllätyksille. Mukana oli myös perinteisiä ohjelmanumeroita. Ne pidettiin kuitenkin minimissä, eikä missään vaiheessa ketään yritetty väkisin nolata.

Mun pikkusisko esiintyi meidän häissä ystävänsä kanssa ja lauloi niin nätisti!

Anopit olivat omilla tahoillaan järjestäneet yllärinumeron – diaesityksen, joissa oli mun sekä Samin lapsuuskuvia ja lisäksi kuvia suhteen alkutaipaleelta. Tää oli tosi hauska, vaikka osalle kuvista täytyi hieman facepalmata… Seinälle heijastettiin parhaillaan kuvaa, joka on otettu mun ja Samin kihlajaisissa kesällä 2012. 

Vaikea sanoa, millä lailla kaikki vieraat meidän häät kokivat (kukaan ei ole ainakaan kehdannut mitään valitetettavaa päin naamaa sanoa :D) – mutta meille ainakin päivä oli täydellinen ja sitä on ilo muistella koko loppuelämän ajan. Tila oli vähän tiukilla vierasmäärän takia, mutta tanssilattiakin saatiin aikaiseksi siirtämällä pöytiä sivumpaan. Vihkiminen alkoi klo 14 ja viimeiset vieraat lähtivät juhlapaikalta muistaakseni 03 aikaan. Me suunnattin Samin kanssa bestmanin kyydissä Seinäjoelle hotelliin yöksi – saatiin rentoutua kunnolla häiden jälkeen ja aloittaa ensimmäinen päivä avioparina hotelliaamiaisella ja saunomalla hotellihuoneen omassa pikkusaunassa.

Kotiin Tampereelle päästyämme pakattiin matkalaukut ja lähdettin häämatkalle Arabiemiraatteihin. Meidän hotelli oli Sharjahissa, mutta viereiset emiraatit Dubai ja Abu Dhabi soittavat varmaan enemmän kelloja, jos ei itse ole niillä suunnilla ollut. Kiinnostaisiko teitä kuulla enemmän meidän häämatkasta? Toki sitäkin voisin mielelläni muistella.

Tarjoilupöydästä ehdittiin napata kuva ennen tarjoilujen esille laittamista.

Mun hääkimppu pääsi koristamaan hääparin pöytää.

Kiva, jos tästä postauksesta oli jollekin jotain iloa tai inspiraatiota. Joka tapauksessa rohkaisen valitsemaan muitakin vuodenaikoja häiden ajankohdaksi kuin kesän. Meidän talvihäissä oli aivan omanlaisensa tunnelma ja juhlapaikasta sai helposti tunnelmallisen lyhdyillä ja kynttilöillä.

Hymy herkässä.

Minä sinua rakastan tiedän sen, se ei ole vain hetken huumaa /

Se on nuotion hehku hiljainen ja roihua polttavan kuumaa /

Se ei sammu kun sammuvat hallayöt, se ei kuole kun maassa on routaa /

Vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt, se kestää on sade tai pouta /

Minä sinua rakastan, katsohan kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet /

Joka päivä ne sinulle lahjoitan, jos kanssani matkalle lähdet

Yllä oleva teksi oli painettuna kutsukortteihin ja esitin hääjuhlassa tämän laulun häävieraille, mutta ennen kaikkea elämäni miehelle <3