Eskapismia arjen stressistä

Tiesin tän jo etukäteen. Lomareissu ei tuonut helpostusta kaukokaipuuseen, päinvastoin. Toisilla tuntuu olevan krooninen vauvakuume, mulla se on matkakuume. Haluan nähdä ja kokea lisää jenkkejä, käydä rennolla rantalomalla jossain päin Eurooppaa kesän päätteeksi, haluan tehdä roadtripin Keski- ja Etelä-Eurooppassa ja ja ja…

Back to reality: täytyy siis hommata kesätöitä. Meillä kesälomat on niin pitkiä, että siinä kerkeää helposti tienata sen 4 kuukautta. Viime kesän tein kandia ja olin lapsen kanssa kotona, sitä edellisenä kesänä olin äitiyslomalla – tässä on siis ollut pieni tauko työssäkäynnistä. Osaanko enää edes käydä töissä? Nostan hattua heille, jotka palaavat tyyliin viiden vuoden kotona olemisen jälkeen takaisin työelämään, on siinä varmasti sopeutumista kun mulla on  jo kahden ”vapaan” kesän jälkeen vaikeuksia palata sorvin ääreen. Vaikka oonkin tehnyt töitä kaikki kesät 14-vuotiaasta asti, näitä kahta edellistä lukuunottamatta. Mutta on se myös ihanaa päästä töihin. Vaikka olisihan se aina kivempaa tehdä ihan oman alan hommia, mutta minkäs teet, kun koulut on kiinni. Mutta se tunne kun palkka rapsahtaa tilille tasaisin väliajoin…. Mä oon jo mielessäni tuhlannut ne rahat lentolippuihin. Ainiin, eka pitää hakeakin niitä töitä. Olispa helppoa asua vielä Tampereella, voisi mennä suoraan samaan tuttuun paikkaan…

Kesän lähestyminen aiheuttaa siis pientä painetta ja stressiä. En tykkää yhtään tästä tunteesta, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Toinen stressinaiheuttaja on nykyhetki ja opiskelu. Aina sama virsi, mutta voi luoja miksi mä en saanut sitä siirtoa Turkuun! Eilenkin käväsin Jyväskylässä päiväseltään yhden vaivaisen demon takia, bussi lähti 6:20 ja olin takaisin kotona vasta ilta ysiltä. Ja koska mulla on maanantaina aamulla kasilta tentti, niin mun pitää matkustaa Jyväskylään jo sunnuntai-iltana. Kerkeen olla kotona siis kaksi kokonaista päivää ja taas sama homma.

Helmikuussa mulla alkaa vielä opeharkkakin, enkä tiedä vielä yhtään miten sen saan sumplittua – se selviää vasta sitten, kun pääsen keskustelemaan ohjaavan opettajan kanssa. Mä en tosiaan pysty olla Jyväskylässä poissa lapsen luota montaa yötä putkeen (jo kaksi yötä on liikaa, siksi teen näitä päiväreissuja ja skippailen luentoja minkä pystyn), joten toivottavasti tähän löytyy joku mulle sopiva ratkaisu. Ja tuon harjoittelun lisäksi pyörii muutkin kurssit, jotka täytyy tehdä ennen siirtohakua. Stressaavaaaaaa. Reissussa kaikki huolet unohtuu ja hymyily on helppoo.

Mainitsinko jo, että Samikin alkaa kulkea viikottain töissä Porvoossa? Toisinsanoen Sami on Porvoossa kun mä oon Turussa ja kun Sami on normaalisti Turun toimistolla, niin mä oon Jyväskylässä. Pakenen siis mielelläni tätä todellisuutta ja asioiden järjestelyä matkahaaveiluun. 

Päivä kerrallaan, onneksi nyt on viikonloppu vaikka sunnuntaina lähdenkin Jyväskylään ja siihen tenttiin pitäisi lukeakin. Meillä on lauantaina tiedossa parisuhdeaikaa leffaillan merkeissä, sitä odotellessa! Kivaa viikonloppua teille kaikille 🙂

P.S. Tykkäämällä blogin Facebook-sivusta pysyt helposti kärryillä uusista postauksista! Mua voi myös seurailla instassa: @jennavaltari. :)