3 + 1 suurinta stressinaiheuttajaa tällä hetkellä
Rattoisaa lauantai-iltaa täältä nojatuolin uumenista! Mun pitäis tällä hetkellä olla toisella välilehdellä lukemassa erityispedagogiikan tenttiin, mutta mun päässä on nyt vaan totaalijumi. Havahdun jatkuvasti siihen, etten enää muista mitä just edelliseltä riviltä luin. Tuntuu, että päässä pyörii sata asiaa ja joka suunnasta saisi olla skarppina.
Ajattelinkin sitten listata vaikka näin iltasaduksi itselleni mun tän hetken suurimpia stressinaiheita:
1. Yliopiston siirtohaku. Tää stressaa eniten. Kahden kieltävän vastauksen (vedoten tutkinnon keskeneräisyyteen) ja 2015 vuodesta asti Turusta Jyväskylään opiskelemaan kulkemisen jälkeen oon oppinut, että mikään ei ole itsestäänselvää. Tästä aiheesta voi lukea lisää tästä melkein vuoden takaisesta postauksesta. Nyt tuo siirtohaku koittaa taas toukokuussa ja se päätös tulee vaikuttamaan mun ja meidän perheen elämään ihan järjettömän paljon. Hakupaikkoja on tänäkin vuonna vain 2, joten jännän äärellä saa elää taas. Turussahan meillä onkin vaan miehen vakiduuni, 2-vuotias lapsi, omistusasunto ja no – koko elämä. Olisinko edes ikinä hakenut Jyväskylän yliopistoon, jos olisin tiennyt, että Sami tulee saamaan samana syksynä ihan puskista vakituisen työn Turusta ja mun siirtohakuun tultaisiin vaatimaan melkein koko kanditutkinto eli 3 vuoden opinnot suoritettavaksi? – Öö, en. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.
2. Kouluhommat & harkka. Oon saanut äitiysloman jälkeen kiriä opintoja kiinni, että olisi rekisterissä siirtohakupäivänä kaikki tarvittavat kurssit ja opintokokonaisuudet. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää kesäkin kandin tekoon, mutta luojan kiitos se on nyt sentään alta pois. Mulla on tosi paljon kursseja – onneksi pääosin itsenäisesti, jolloin käyn vaan tekemässä tenttejä Jyväskylässä. Mutta nyt mulla on alkamassa lisäksi kuuden viikon opetusharjoittelu ja sen parissa vierähtääkin tämä kevät. Logistiikkaongelmat ja paskamutsifiilikset taas stressaa ja pitää hereillä öisin; harjoittelu vaatii 100% läsnäoloa, mutta hei niin vaatii toi 2-vuotias taaperokin.
Jos menee liian vaikeaksi, niin harkka saa jäädä ja pitää vaan toivoa, että se ei tule vaikuttamaan siirtohakuun. Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että saan sumplittua nuo harkkapäivät vaan 2-3 päivälle viikosta. Onneksi on myös se mahdollisuus, että lähdetään V:n kanssa mun porukoille kahden tunnin ajomatkan päähän Jyväskylästä ja kuljen sieltä harkkaan, V olisi mummulassa hoidossa. Koska mä en vaan suostu minkään kouluharkan takia olemaan yli 3 yötä putkeen noin pienen lapsen luota pois. Mä oon niin puun ja kuoren välissä tän opiskelun kanssa. Ainoa asia mikä mua estää luovuttamasta on se, että tässä on tultu jo näin pitkälle. Mä en oo istunut niitä miljoonaa tuntia junassa ja bussissa turhaan – matkakuluista puhumattakaan.
Meidän maailman rakkain, hauskin, kaunein ja pian 2(!!)-vuotias pikkuinen ilopilleri <3
3. Kesän kuviot. Niin kauan kun en oo saanut varmistusta kesätyöpaikasta, niin tää asia stressaa. Asiaa ei myöskään auta tää viikkojen kuluminen salamannopeudella. Pitäisi varautua myös toisen auton ostoon, jos työt olisikin huonojen kulkuyhteyksien päässä tai kauempana. Auton hankintaan kun lisää V:n osapäivähoidon nostamisen täysipäiväiseksi, niin mun työstä saatu voitto on +-0. Tuossa skenaariossa varmaan jatkaisin suosiolla opiskelua taas yhden kesän. Tekisin vaikka sivuaineen avoimen kautta, jos ei muita järkeviä kesäopintoja löytyisi. Mutta sitä rahaakin olisi välillä kiva tienata.
+ 4. Ensi viikonloppu ja V:n synttärit. Apua, missä välissä me keretään järkätä vielä synttäritkin?! Mulla on sen verran valmiina, että kakku on tilattu ja pieni osa koristeluista haettu. Toisaalta mä rakastan juhlien järkkäämisestä tulevaa stressiä, koska tää on sellanen itselle super mieluinen juttu. :) Mutta paljon hommaa se tuo tullessaan, varsinkin kun oon osan viikosta Jyväskylässä as usual…
Siinäpä ne mua ja luultavasti koko ihmiskuntaa rasittavat stressinaiheet olikin; raha, työ & opiskelu.Kunhan nyt saisi opiskella edes samalla puolella Suomea. Onneksi V:n synttärijuhlat tuo muuta ajateltavaa tähän hetktiseen elämään.
Nyt pää tyynyyn ja unta palloon, jatketaan sitä tenttiin lukua huomenna… Öitä!