Pieni pintaraapaisu Etelä-Saksaan
Jospa nyt olisi korkea aika lopettaa tämä hiljaiselo ja alkaa paukuttaa viimein muutaman viikon takaisen Saksan reissun tunnelmia tänne bloginkin puolelle. Instagram kyllä lauloi koko reissun ajan (@jennavaltari), mutta jotenkin tää blogi on jäänyt viime aikoina kouluhommien, gradun ja töiden jalkoihin. Tekosyitä, tiedän…
Lensin tosiaan Frankfurtiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja majailin kolme yötä pikkusiskon kämpässä Mannheimissa. Hän on opiskelijavaihdossa Mannheimin yliopistossa, joten mulla oli loistavat puitteet uuteen kaupunkiin ja sen lähiympäristöön tutustumisessa paikallisen oppaan kanssa. 
Heidelbergin vanhankaupungin aukiota.
Ehkä paras syötävä asia ikinä – näitä sai Heidelbergistä italialaisesta jätskibaarista.
Mannheimin puistoalue vesitorneineen.
Frankfurtin kentältä junailee puolessa tunnissa Mannheimiin, tosin junamatkan hinta on melko suolainen (26€). Muitakin vaihtoehtoja varmasti on, mutta en jaksanut alkaa etsiä muita julkisen liikenteen aikatauluja. Finnairin lentoliput (meno-paluu) Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin kustansi vähän päälle 130€ ja majapaikan ollessa ilmainen, ei reissun kokonaishinta juurikaan päätä huimannut. Otin perjantain ensimmäisen aamulennon 7:45 ja maanantaina olin takaisin Helsingin päässä vasta klo 22. Maksimoin siis viikonloppureissun keston, jotta ehtisi nähdä ja tehdä mahdollisimman paljon.
Mannheim on Saksan mittapuulla melko tylsä opiskelijakaupunki, mutta tälläisen suomalaisen silmin ihan viihtyisä ja sopivan kokoinen kaupunki, joka on täynnä elämää. Tämä oli kolmas kertani Saksassa – aikaisemmat matkat on kuitenkin suuntautuneet Berliiniin ja kontrasti pohjoisen ja etelän välillä olikin melkoinen. Ei ollut tietoakaan neuvostoaikaisista betonibunkkereista, vaan joka puolella näkyi omaleimaisia ja koristeellisia vanhoja rakennuksia. Tämä oli tietenkin tiedossa jo ennen matkaa, mutta yllätyin silti siitä, miten saman maan sisällä voi olla niin paljon toisistaan eroavia paikkoja. 
Mannheimin kuvasaldo oli mulla melko vähäinen, vaikka siellä vietettiin suurin osa ajasta. Tehtiin yksi päiväretki 30min ratikkamatkan päähän Heidelbergiin ja siellä sitten riittikin kuvattavaa. Tunnelmallisen vanhankaupungin pääkatu jatkui ja jatkui ja kaupunkia ympäröivät vuorenrinteet syksyn väreissä oli ihan tajuttoman kaunis näky värikkäitä tornitaloja vasten. Ei valitettavasti keritty Heidelbergin linnoitukseen asti ennen illan hämärtymistä ja nälkäkin siinä iski, joten päätettiin jättää linnoitukseen kiipeäminen väliin. Jälkeenpäin oon selannut instakuvia kyseisestä paikasta ja snadisti harmittaa, että linnoitus näköalapaikkoineen jäi välistä.
Heidelbergistä löytyi joulutunnelmaa jo marraskuun alussa – enpä osaa edes kuvitella, kuinka ihana paikka se on oikeasti joulun alla. Löydettiin ihan hillitön jouluputiikki, joka aluksi näytti ihan pieneltä kivijalkaliikkeeltä, mutta paljastuikin kunnon joulumaaksi. Sieltä ei löytynyt amerikkalaista muovikrääsää, vaan kaikki koristeet oli käsintehtyjä ja aikaa kestäviä. Halvimmat koristeet taisi maksaa 10€ ja siitä ylöspäin oli hinnoissa vain kaksikerroksisen putiikin katto rajana. Esim. yksi tuollainen kuvassa näkyvä jouluinen propellitalohässäkkä maksoi 3000€.
Pasta Place Heidelbergissä ei jättänyt kylmäksi! Mun tortelliniannos oli ihan taivaallinen, ja hyviä oli myös nuo alkupalat.
Reissun aikana syötiin hyvin, päiviteltiin kuulumiset ajantasalle, käveltiin varmaan miljoona kilometriä ja istuttiin iltaa halpojen juomien äärellä kotoisassa bubissa. Pari 1,20€ hintaista viinipulloa saatetiin raahata Emmin kämpälle läheisestä marketista. Saksan hintataso yllättää joka kerta. Oli ihana irtiotto, vaikka yön yli poissaolot pienen V:n luota saa aikaan aina niin ristiriitaisia tuntemuksia.
Koneessa ei ollut pahemmin ruuhkaa menomatkalla.
Oli hauska reissu jälleen – näitä kiitos lisää tässä seurassa! Hieman haikeaa jättää pikkusisko yksin maailmalle, mutta jouluna nähdään taas! :)
En usko, että tälle vuodelle on tulossa enempää ulkomaanmatkoja (ellei sitten jotain todella pienimuotoista, musta ei kyllä ikinä tiedä :D). Ensi vuotta odotan kuitenkin innolla; ostin juuri black friday -alesta mulle ja Samille lennot maalikuussa Dubliniin pitkäksi viikonlopuksi ja toukokuussa on tiedossa matka Toscanaan. Ainakin siis nämä on ensi keväälle lyöty lukkoon ja molempia odotan jo nyt super innoissani. Irlannissa ei olla Samin kanssa vielä käyty ja ollaan siitä haaveiltu niin kauan kuin muistan. Toscanan maisemat taas on mulle tuttuja noin 10 vuoden takaa ja Italiassa oon käynyt vielä senkin jälkeen kerran, mutta sinne nyt voisi matkustaa vaikka kuinka monta kertaa – olipa siis ihana kuulla, että pääsemme sinne häävieraiksi!
Mulla on työn alla blogille oman Facebook-sivun teko, jospa saisi vihdoin tähän hommaan vähän ryhtiä kaiken kiireen keskellä!
Ihanaa joulun odotusta kaikille! Eikö olekin ihan käsittämätöntä, että kohta on jo joulukuu?!