Kuulumisia ja uravalintoja

Moi! Tulin kertoilemaan pitkästä aikaa kuulumisia 🙂 

Arkea rytmittää edelleen kesän odottamisen lisäksi opetusharjoittelu Jyväskylässä ja muut kouluhommat, tavallinen perhe-elämä Turussa ja nykyään myös mun työt. Hain ensisijaisesti kesätyötä touko-syyskuun ajalle, mutta tulikin mahdollisuus aloittaa jo nyt tekemään viikonloppuvuoroja ennen varsinaista kesätyön aloittamista. No jos rahaa on tarjolla, niin kelpaa kiitos! Toukokuussa alkaa sitten pyöriä täydet työviikot. 

Oon tykännyt kovasti opetusharkasta ja oon saanut vahvistusta sille, että oikealla alalla tässä ollaan. Nyt kun harkasta on jo puolet taputeltu, voisin kertoa vähän fiiliksiä. Oon koulun puitteissa aiemmin pitänyt yksittäisiä tunteja 4-6 -luokkalaisille, joten olin onnessani päästessäni touhuamaan ekaluokkalaisten kanssa kuudeksi viikoksi. Joka luokka-asteella on omat haasteensa, mutta sanoisin kyllä, että ekaluokka on kaikista haastavin. Onneksi mun harkka ajoittuu näin keväälle, niin lapsilla on jo käsitystä koulun toimintakulttuurista ja jokainen osaa jo lukea.

Opettajan työn helppous

Sivusta kun luokanopettajan työtä katsoo, niin kyllä siinä paljon on kaikkea sellaista, mistä ei ajattelisi työtunteja kertyvän. Yllätyin siitä, kuinka paljon aikaa itsellä näin kokemattomana harjoittelijana menee aikaa opetuksen suunnitteluun. Sitten luokanopettajana siihen päälle vielä yhteistyötä vanhempien kanssa, kokonaisvaltainen vastuu lasten oppimisesta ja koulussa viihtymisestä, opetussuunnitelman tulkitsemista, eriyttämistä, yhteisopettajuutta, arviointia, integrointia, ongelmien havaitsemista ja varhaista puuttumista, jokaisen yksilöllisten tarpeiden huomioimista ja vastuu siitä, että ekaluokkalaiset oppivat koulun toimintatavat yms.

Monesti kuulee päivittelyä opettajan työn helppoudesta, lyhyistä työpäivistä, vähäisestä työmäärästä suhteessa palkkaan ja pitkistä lomista. No tuosta rimpsusta totta on vaan ne pitkät lomat. Paitsi ei nekään hunajaa ole ilman vakituista työsopimusta – siinä tapauksessa olet kaikki kesät puilla paljailla, eikä ikinä tiedä mistä ja milloin saat seuraavan työpätkän. Voihan tuota työtä toki tehdä kahta kättä heiluttaen ja juosten kusta lukuvuosi läpi sillä mentaliteetilla, että mä oon vaan töissä täällä. Minkä tahansa alan ammattilainen voi tehdä työnsä huonosti, mutta ne työn tulokset tulee kyllä näkymään jossain vaiheessa. Tässä työssä on panoksena käytännössä lasten tulevaisuus, joten vastuullinen täytyy olla. 

Kotona on välillä samanlainen fiilis kuin luokassa…

Tän harkan päätteeksi oon pääsyt suunnittelemaan ja toteuttamaan matikan, äikän, käsityön ja ympäristöopin jaksot. Oon kyllä saanut tästä jo nyt tosi paljon irti tulevaisuuden työhön – nyt vaan tuntuu siltä, että saisinpa jo sen oman luokan!

Mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa! :)