…opetusharkka siis! 

6 viikkoa hujahti loppujen lopuksi nopeaa, vaikka teki älyttömän tiukkaa olla joka viikko 2-3 yötä Jyväskylässä. On kyllä voittajafiilis nyt. Puolessavälissä harkkaa olin jo ihan luovuttamassa, kun oli niin musertavaa lähteä vähän väliä niin pitkäksi ajaksi pois. Aina kerkesi sen muutaman päivän nauttia kotona olosta ja sitten pitkin jo taas venailla bussia Jyväskylään. Menin usein yöbussilla, jos Sami sattui olemaan samaan aikaan työmatkalla ja pääsi vasta myöhään illalla kotiin. Sitten seuraavana aamuna pirteenä vetämään neljä oppituntia putkeen parin tunnin yöunien jälkeen. Siihen perään ohjauskeskusteluja ja suunnittelupalavereita, niin päivät oli melkein aina 8-16. Loppupuolella harkkaa alkoi jo helpottaa, kun ei tarvinnut enää alkaa suunnitella seuraavia jaksoja ja tunteja. 

Jokainen tunti piti suunnitella huolellisesti ja perinpohjin, tuntisuunnitelmat lähetettiin ohjaavalle luokanopettajalle aina viimeistään edellisenä päivänä tunnin pitämistä. Jaksosuunnitelmat tehtiin ennen jakson alkamista ja tuntisuunnitelmissa tuli noudattaa sitä jaksosuunnitelmaa. Tätä ei oikein voi verrata vaikka sijaistamiseen, kun silloin on harvemmin aikaa suunnitella ja sulta ei odoteta mitään loistokasta pedagogiikkaa. Harkassa oli usein ohjaavan luokanopettajan lisäksi OKL:n ohjaaja yliopistolta muistionsa kanssa seuraamassa harjoittelijan työskentelyä. Aina luokan perällä oli joitakin ”ylimääräisiä” silmäpareja, mutta oli vaan kiva saada palautetta opettamisesta.

Harkka kuitenkaan itsessään ei todellakaan ollut mitenkään ylitsepääsemättömän raskas, päinvastoin nautin opettamisesta tosi paljon – mutta huonoilla yöunilla, jatkuvasti toisen nurkissa asumisella ja matkustelulla, kroonisella ikävällä ja paskamutsifiiliksellä höystettynä toi oli kuitenkin a bit too much. Mutta nyt toi koko homma on ohi! JEEE. Mulla nousee jo pelkästään onnibussien näkemisestä karvat pystyyn.

Harjoiteltiin vikoilla käsityön tunneilla ekaluokkalaisten kanssa sormivirkkausta, jokainen teki oman terälehden ja koristeli sen haluamallaan tavalla ja liimasi A2-paperille. Tuo amppari on niin symppis! 😀 Sen teki poika, joka ei aluksi millään olisi halunnut tehdä yhtään mitään, varsinkaan mitään käsitöitä. Loppujen lopuksi hän virkkasi innoissaan, piirsi omaan terälehteensä lohikäärmeen ja lopputunnista teki vielä extrana tuon ampiaisen! Se olisi pitänyt laittaa kattoon roikkumaan narusta, koska se on kaksipuoleinen. Siihen ei valitettavasti jäänyt aikaa, mutta ihana idea ja toivottavasti hän pääsi vielä toteuttamaan sen seuraavana koulupäivänä. 🙂 Aivan ihana luokka kaikinpuolin. Ikävä jo nyt!

Mulla oli ennen harkkaa vähän sekava olo, jossain vaiheessa kyseenalaistin koko ammatinvalintaani. Mutta tän harkan jälkeen se ainakin tuli selväksi, että oon ihan oikealla alalla ja motivaatio opiskeluunkin nousi kohisten.

Aakeeta laaketa Pohjanmaan mummulassa, V:lle tarpeeksi tilaa temmeltää.Matkalla kotiin rennosti VR:n kyydillä. 

Tehtiin oppilaiden kanssa kävellen retki luontomuseoon, joka sijaitsi harjun päällä. 

Muistoja Jyväskylän kämpästä ja ihmeellisestä kolmiohissistä. Mikä pelastus se onkaan ollut, että mun sisko lähti myös Jyväskylään opiskelemaan kielten opettajaksi! Ilman sitä mun olisi pitänyt vuokrata kämppä tuolta – tai sitten vaan suosiolla lykätä koko opiskelua. 

Käytiin viikonloppuna HopLopissa ja kivaa oli 🙂

Loppuun vielä tollanen kuvapläjäys viime päivien meiningeistä. Nyt alan työstää viimeisiä kouluhommia tältä keväältä, moikka ja kivaa viikon alkua kaikille! 

P.S. Tykkäämällä blogini Facebook-sivusta pysyt paremmin kärryillä uusista postauksista!