Maanantai. Arki. Nyt sen postauksen pariin, mikä mun piti alunperin kirjoittaa ennen kamalia tapahtumia täällä Turussa. Vieläkin ahdistaa pelkkä ajatuskin keskustassa käymisestä lapsen kanssa. Mutta pikkuhiljaa. Turun keskusta on varmaan tällä hetkeällä oikeasti jopa aikaisempaa turvallisempi paikka, koska reaktiovalmiutta on lisätty ja lisäksi on ihanaa tietää, että ihmiset auttavat toisiaan paniikin keskellä. 

Käytiin tänä aamuna 1,5-vuotisneuvolassa. Kaikki oli jälleen todella hyvin ja V on kehittynyt taas huimasti. Käsittämättömintä on se, että mun lapsi oikeasti ymmärtää mitä puhun. Tosin hänellä on melko valikoiva kuulo ja harvemmin hän tekee niin kuin käsketään. Onneksi joskus tulee muutakin kuin pään ravistelua tai pahimmillaan pään hakkaamista seinään ”EI EI EI EI” -litanian saattelemana. Yhdenkin kerran V katsoi meidän perhevalokuvaa ja osoitti sormellaan vuorotellen isiä, äitiä ja itseään sanoen ”Ihi ja äitti ja vauva vauva-akas”. On se hassu rakas höpöttelijävauva, vaikka toi uhmailu on välillä ihan järjetöntä. Ja se on vissiin vasta alussa… 

Perhepotretissa ”ihi, äitti ja vauva-akas” <3

Tässä V:n ensimmäinen ihan itse piirtämä kukka. Mun sydän suli. Itse tehtyjä äitienpäiväkortteja odotellessa!

Tosiaan, syksy tuo meille uusia kuvioita. V menee osapäivähoitoon, mikä tulee olemaan varmaan pelottavampaa äidille kuin itse lapselle. Ei sillä, ettenkö luottaisi päiväkodin henkilökuntaan (siellä on kasvatus varmaan johdonmukaisempaakin kuin kotona, haha), mutta jotenkin se ajatus tuntuu oudolta, että pitäisi jättää tuo muksu sinne niiden kaikkien muiden lasten sekaan. Mutta uskon, että V saa päiväkotielämästä vaan parhaat päältä, kun on siellä vaan kaksi päivää viikosta – siellä tulee olemaan paljon erilaisia virikkeitä, kivaa tekemistä ja uusia kavereita. Ainoa asia mikä mua oikeastaan huolettaa on se, että mä joudun olla noiden päiväkotipäivien ajan niin kaukana Jyväskylässä koulussa. Onneksi sentään pystyn opiskella puolet viikosta etänä kotona, niin V saa pehmeän laskun hoitomaailmaan ja mun ei tarvi olla päiviä putkeen pois kotoa. 

Siirrettiin muuten V nukkumaan omaan huoneseensa, ja se onkin mennyt yllättäen ihan super hyvin! Hän nukkuu siellä tyytyväisenä aamuun asti.

Vielä on pari viikkoa ennen kuin syksy starttaa virallisesti. Sitten mä joudun lähteä taas kulkemaan junilla ja busseilla Turun ja Jyväskylän väliä. Samilla alkoi nyt töissä naurettavan kiireinen ja työntäyteinen kuukausi – se on tehnyt pari vuotta suunnittelutyötä työprojektissaan, mutta nyt on suunnittelut tullut päätökseen ja on kentälle siirtymisen vuoro. Se tietää pitkiä päiviä mulle ja V:lle. Ja tällä kertaa edes viikonloput ei ole viikonloppuja, vaan Sami on töissä kiinni silloinkin. Me varmaan karataan V:n kanssa Pohjanmaalle sitten porukoiden luokse jossain vaiheessa, ettei tarvitse ihan kahdestaan koko kuukautta olla.

Taidan mennä itsekin hetkeksi nukkumaan, kun V:kin nukkuu päikkäreitä. Ollaan oltu koko viime viikko kuumeessa ja vieläkin pää ihan tukossa. Tää väsymys on ihan karseaa. 

Miten syksyn tulo vaikuttaa teidän arkeen? 🙂