Vuoden ensimmäinen – Lupauksia vuodelle 2018

1.1.2018. Kestää taas varmaan hetki, että tottuu noihin numeroihin! Uusi vuosi, uudet tuulet.

Mä oon hyvä tekemään lupauksia uudelle vuodelle, mutta matkan varrella voi moni asia mennä pieleen. On niitä onnistumisiakin onneksi ollut vuosien mittaan. Yleensä nuo lupaukset liittyy joko painonpudotukseen tai painonhallintaan. Joka tapauksessa, joka vuosi laitan joulukuun ihan läskiksi ja elän kuin ruoka olisi loppumassa maailmasta – samaan aikaan kun osa mua odottaa jo kuumeisesti vuoden vaihdetta, jotta voin lopettaa sen järjettömyyden. Toinen puoli musta taas haluaisi huolettoman joulukuun jatkuvan ikuisesti. Silloin elän hetkessä, enkä ajattele sen pidemmälle. Sallin sen itselleni muutaman viikon ajaksi, kunnes on taas aika kasvattaa selkäranka. Oon yrittänyt työstää tätä toimintamallia tasapainoisemmaksi, mutta tuloksetta. Oon alkanut jo hyväksyä sen, että mä vaan oon tällänen –  se on joko all in tai all out. Ehkä joskus vielä löydän itseni sieltä kuuluisalta kultaiselta keskitieltä. Sitä kohti ainakin.

Mun ei ollut tarkoitus täyttää tätä postausta mun paino-ongelmilla, mutta tää asia puskee läpi väkisinkin. Kyse on enemmänkin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja koko elämän laadusta. Siksi lupaan itselleni, että syön tänä vuonna terveellisemmin enkä keksi tekosyitä liikkumattomuudelle.
Toivon, että uudenvuodenlupauksen ääneen sanominen, tai tässä tapauksessa näkyville kirjoittaminen, auttaa huonoina hetkinä tsemppaamaan. Nyt kun sain tuon asian sydämeltäni pois, voin keskittyä muihin aiheisiin. 

Me vietettiin rauhallinen uusivuosi perheen kesken. Käytiin katsomassa lasten ilotulitusspektaakkeli ja jatkettiin iltaa kotona hyvän ruoan ja telkkarin äärellä. Meillä oli alunperin sosiaalisempia suunnitelmia illan suhteen, mutta ei tämäkään ollenkaan huono vaihtoehto ollut. Ottaen huomioon, että ollaan juuri kotiuduttu 10 päivän Pohjanmaan reissulta, joten kotona oleminen rauhassa perheen kesken tuntuu melkeinpä eksoottiselta. V nukahti hyvissä ajoin yöunille, koska hän jätti päivällä unet kokonaan väliin. Tästä syystä saatiin Samin kanssa kaivaa rauhassa herkut ja keskeneräinen Netflix-sarja esiin. Näyttää muuten siltä, että päiväunet aka rauhallinen Netflix and drinking coffee while it’s actually warm –hetki alkaa olla pian vieras käsite meidän taloudessa. Onneksi kuitenkin sitä mukaa kun päiväunien tarve vähenee, niin V:n mielikuvitus kehittyy ja hän jaksaa leikkiä pidempiä aikoja ihan itsekseenkin. On se jo niin iso tyttö. Otsatukka ja kaikki. Ja kovaa vauhtia lähestyvät 2-vuotissynttärit, joilla en aio vielä vaivata päätäni.

Tänä aamuna viskasin illalta jääneet irtokarkit, sipsit ja dipit roskikseen. Nyt voisi vaikka Bull Mentula tulla katsomaan meidän keittiönkaappien sisältöä.

Ei kun teen vielä yhden lupauksen: lupaan tänä vuonna käyttää enemmän ihan oikeaa kameraa puhelimen sijaan. Ei tarvitse sitten joka postausta kirjoittaessa manata kuvanlaatua.

Tää on ollut hyvä vuoden ensimmäinen päivä. Tästä on hyvä jatkaa ja tehdä kokonainen hyvä vuosi. Teitkö sä lupauksia vuodelle 2018? 

Haluan toivottaa onnellista uutta vuotta jokaiselle, joka tämän eksyy lukemaan! Sydämet postauksen yläreunassa ovat aina ihana piristys ja ne on aina auttaneet silloin kun motivaatio bloggaamiseen on kadoksissa – kiitos niistä♡

P.S. Oletko jo tykännyt blogini Facebook-sivusta?