Aikuisen yksinäisyys – Häshtäg Youtube
Mä en oikein enää jaksa kirjoittaa. Hirveesti mulla on idoita ja asiaa, mutta jotenkin tää blogaaminen ei nyt lähde. Saattaa vaikuttaa vähän ristiriitaiselta, koska ei tästä nyt niin kauaa ole kuin liputin sen puolesta että nyt kyllä ryhdistäydyn. Pidän kyllä kirjoittamisesta, ja omasta mielestäni kirjoitan paremmin kuin puhun, mutta ideat tulee vaan päähän suurin piirtein silloin kun muulta elämältä ei ehdi edes sitä kuuluisaa kissaa sanoa, joten miten hitossa ehtisin kirjoittaa? Enkä mä muista puoliakaan mun ajatuksista suurin piirtein vartin päästä, varsinkaan niitä hyviä ja potentiaalisia. Nytkin käytän tähän työaikaani, koska on sanottava se mitä mieleen juolahtaa.
Olen tehnyt päätöksen, että siirrän suurimman osan blogistani YouTubeen. Panostin kameraan, joka kulkee matkassa koko ajan, ja kun asiaa, sanottavaa tai kuvattavaa tulee, niin saan sen heti ulos sisältäni. Olen muutenkin halunnut aloittaa nk. tubettamisen jo pitkään pitkään, mutta a) en ole kehdannut b) mulla ei ollut kameraa c) en osaa editoida ja d) olen pelännyt mielipiteitä. Tuohon kehtaamiseen sen verran, että ei mua kiinnosta ne vieraat ihmiset ihan niin paljoa, mutta ai kamala jos joku tuttu näkee 😀 Alun videot ovat näköjään poikkeuksetta kaikilla vlogaajilla enemmän tai vähemmän kiusallisia, mutta ehkä mä joskus tuohon hommaan pääsen paremmin sisään. Varsinkin valaistuksen laadun olen kokenut hyvin haastavaksi, koska mulla ei todellakaan ole juuri nyt varaa investoida kovin hyviin kuvausvaloihin ja Suomen luonnon valotilanne talvisin on vähän mitä on…
En tiedä onko koko perinteinen blogiskene vähän kuolemassa, mutta yleensä seuraan vähän omia kiinnostukisani ja luotan siihen, että olen niiden kanssa yleensä valtavirtaa. No, ehkä vähän lame olla aina samaa mieltä kuin muutkin, mutta kyllä mä jaksan katsoa silti videoita enemmän kuin lukea postauksia, varsinkin kun ne voi antaa pyöriä tuossa taustalla ilman, että siihen tarvitsee keskittyä ihan samalla lailla kuin lukemiseen (ps. mulla on oikeesti keskittymishäiriö 😀 )
Ehkä siihen kameraan puhumiseenkin tottuu, vaikka kirjoittaminen on mulle tosi paljon luontevampaa, se ei vaan enää samalla lailla kiinnosta ja ajattelin siirtyä ajassa vähän eteenpäin.
Tässä mun pohdintaa omasta yksinäisyydestäni ja vinkki siitä miten voi aikuisena, eli työssäkäyvänä ei opiskelijana löytää kavereita, jos niitä ei omalla paikkakunnalla ole. Tilatkaa, tykätkää ja kommentoikaa videoon mitä ajatuksia herää 🙂
https://www.youtube.com/watch?v=ibppUZVdH2w
Heitänpä kysymyksen myös tänne vastattavaksi: mitä ajatuksia teillä on tämän hetken blogimaailmasta ja siitä mikä sen trendi on? Onko koko homma kuihtumassa vai vieläkö on toivoa? Mitä mieltä olette tubettamisesta?