Kuuluuko lapsettomalla avoparilla olla yhteistalous?

Minun mielestäni ei. Mutta muuttuuko tilanne, kun sanaan avopari lisätään kirjain i? Minun mielestäni ei. Ainakaan meidän tapauksessa.

Olen viime aikoina saanut kuunnella ihmettelyä siitä, miksi minulla ja miehelläni ei ole yhteisiä rahoja. Ihme kyllä, sitä kummastelua on kuulunut eniten mieheni vanhemmilta ja muulta suvulta, mutta kyllä myös minunkin tuttavapiiristä löytyy ihmettelijöitä.

Kävimme äitienpäivänä ulkona syömässä mieheni vanhempien ja isoveljen kanssa, ja kun tuli aika maksella laskuja niin halusimme, kuten yleensä, maksaa omat ruokamme. Varsinkin mieheni isä oli tästä toiminnasta hyvin hämmästynyt ja taivasteli, että kun vasta olemme menneet kihloihin niin vieläkö meillä on omat rahat? Maksatte varmaan talolainannekin erikseen ja puoliksi? Kyllä, näin teemme. Mummoni on muuten joskus aikaisemmin jo ihmetellyt samaa, että onko meillä omat rahat.

Olin eilen baarissa tulevien lankoni ja kälyni kanssa ja kerroin kuinka olin antanut miehelleni bensarahaa kun hän joutui ajeluttamaan minua ympäri Jyväskylää muutenkin, ja me asutaan aika kaukana kaupungista. Osittain syynä oli myös teksti ”refill fuel level now”. Siinähän sitten taas kuuntelin vinoilua koko loppuillan että kuinka meillä on tämä outo erillistalousjärjestelmä, kun avopuoliso joutuu maksamaan miehelle bensarahaa että pääsee baariin. Jumalauta ootte menossa naimisiinkin! Mitä sitten?

Maksamme talosta lainan puoliksi, koska omistamme sen 50/50. Siirrämme omat osamme lyhennyksestä yhteiselle lainanhoitotilille, josta lyhennys lähtee automaattisesti. Maksamme sähkö- ja nettilaskut puoliksi, tai minä maksan, mieheni siirtää rahoista puolet tililleni. Hän maksaa lokalaskut ja minä maksan vakuutukset. Siinäpä se. Loput rahat ovat omiamme ja kumpikin käytämme ne kuten parhaaksi katsomme. Jos haluamme hankkia kotiimme jotain, maksamme senkin yleensä puoliksi. Koska minä olen enemmän fitness ja mieheni enemmän fatness, syömme suurimmaksi osaksi eri ruokia. Suurimmaksi osaksi siis myös ostamme molemmat omat ruokamme. Mieheni on myös tosi paljon pois kotoa, joten yhteinen ruokatili tai mikä hyvänsä yhtä typerä ratkaisu ei oikein toimisi meidän tapauksessa muutenkaan. Meillä on myös molemmilla omat autot, josta maksamme molemmat omat kulumme. Mieheni ajaa päivässä työmatkaa noin 20 kilometriä, minä ajan yli 60 kilometriä, ja kyllä, maksan omat bensani ihan omista rahoistani. Jos käymme ulkona syömässä, ei me joka kerta makseta omia sapuskojamme, vaan yleensä hoidetaan maksaminen vuorotellen.

Toisen koirani jalka piti tuossa reilu kuukausi sitten leikata, ja leikkaus oli aika kallis. Maksoin yksin koko leikkauksen ja siihen liittyvät hoidot. koska koira on minun (sinne meni New York -kassa, nyyh). Minun siksi, koska se oli minulla ennen kuin tapasin mieheni. Tätäkään ei suurin osa ihmisistä tunnu käsittävän, että miksi olen joutunut maksamaan oman koirani leikkauksen kokonaan itse? Kyllähä miehesi nyt kuuluu osallistua tuollaiseen! Ai miten niin kuuluu? Koirahan on minun. Mutta onhan teillä nyt yhteinen talo ja olette menossa naimisiin niin kyllähän sen nyt kuuluu. Miksi? Maksan kaikki molempiin koiriini liittyvät kulut itse, koska ne on jumalauta MINUN 😀

Tottakai mieheni tietää paljon leikkaus maksoi ja käsittää sen, että hetkellisesti olen tavallista köyhempi, mutta miksi minun pitäisi alkaa omaa elämistäni, tai tässä tapauksessa lomailuani maksattamaan hänellä? Leikkausrahat oli alunperin tarkoitettu shoppailurahaksi Jenkkeihin, nyt sitten vain shoppailen vähän vähemmän, ainakin koiran henki säilyi.

Käymme molemmat töissä ja mieheni tienaa noin 13 000 euroa enemmän vuodessa kuin minä. Meillä on talon puolikkaat, kaksi koiraa (jotka ovat siis minun, jos ei vielä jostain käynyt selväksi), molemmilla on omat autot, mies maksaa omastaan lyhennystä, minä en maksa omastani muuta kuin hitosti korjauskuluja (pitäisi vaihtaa koko romu). Kuuluisiko tässä nyt  tehdä jotain eri tavalla? Lapsia ei ole eikä tule, onko tässä nyt se kohta jossa ihmisillä ei jostain syystä riitä ymmärrys siihen, että kahden aikuisen ihmisen ei keskenään tarvitse miettiä kenen rahoista riittää niihin vaippoihin ja piltteihin? Minä haluan käyttää omat rahani omiin asioihini enkä halua elättää ketään, enkä myöskään vaadi sitä muilta.