Lapsellisuudesta ja lapsettomuudesta

Tasaisin väliajoin päätään nostava, harvoin asiallista keskustelua ja vuorovaikutusta herättävä lapsettomien ja lapsellisten ihmisten välinen sanasota on taas ollut ainakin nettikeskusteluissa esillä. Lilyssäkin vaikuttava Queen bee kirjoitteli muutama päivä sitten, kuinka vapaaehtoisesti lapsettomat pitävät vähän turhan isoa älämölöä itsestään, jakamatta kuitenkaan riittävästi tietoa lisääntymättömyyden syistään muille (http://www.lily.fi/blogit/nollasta-sataan/riittaa-jo). Queen been toteamus siitä, että vaikka itse kirjoitus aiheesta olisikin fiksu, niin sen alla käyty keskustelu vesittää usein kaiken, pitää ikävä kyllä paikkansa, mutta se pätee niin lapsettomiin kuin lapsellisiinkin. Jokainen on aina omassa asiassaan järkähtämättömän oikeassa. Lapselliset vs. lapsettomat taitaa olla samanlainen ikuisuusasetelma kuin sinkut vs. parisuhteessa elävät.

Normaalisti en jaksa meuhkata asiasta juurikaan, koska minun mielestäni kenenkään lisääntyminen ei tosiaankaan kuulu kenellekään muulle kuin henkilölle itselleen. Jotkut tekevät ja saavat lapsia, jotkut eivät tee ja jotkut eivät saa. Mun mielestä that’s it, kukin eläkööt elämäänsä tahoillaan.  Ehkä tässä onkin se kohta, mikä klikkaa lapsellisten ja lapsettomien välillä ja näkemyserot asiasta ovat niin suuria, että aina joku pahoittaa mielensä. Aina löytyy joku jommasta kummasta leiristä kuka ei vaan voi antaa asian olla. Itse tunnen yhden vapaaehtoisesti lapsettoman, joka ajoittain meuhkaa suureen ääneen lapsivihaansa. Meuhkaaminen toki yleensä tapahtuu lapsellisilta ihmisiltä salassa, mutta tällainen käytös on joka tapauksessa lapsellista, typerää ja loukkaavaa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi asiasta pitää nostaa niin kamala meteli, lapsista voi olla pitämättä ihan kaikessa hiljaisuudessakin. Sitten tunnen toisestakin leiristä ääripäitä; jotkut lapselliset ihmiset kun eivät vain voi käsittää, miksi jotkut eivät pidä lapsista tai eivät niitä halua. Jotkut ovat tyrkyttämässä omia kupeiden hedelmiään ihasteltavaksi joskus jopa ventovieraille kaupassa: ”nää on tämmösiä, eikö oo ihania?” Sanoppa siihen sitten että no itseasiassa ei ole.

Jokaisella on omat syynsä, mutta jos nyt kuvitellaan, että joku ihan aikuinen ihminen olisi vapaaehtoisesti lapseton ihan ”oikeista” syistä ja lapsia jo omaava henkilö menee kysymään häneltä aikeista lisääntyä. Kysymyksen ei mielestäni pidä loukata, koska kuului lisääntyminen sitten kansanperinteeseen tai ei, ja vaikka se ei mielestäni muille kuulukaan, se on kuitenkin asia joka kiinnostaa ihmisiä ja luetaan yleisesti normaaliksi keskustelun aiheeksi. Loukkaantuminen vielä tässä vaiheessa on typerää. Vastatakin voi asiallisesti, oli se mitä tahansa. Vastaukseen suhtautuminen onkin sitten se, mikä aiheuttaa lapsettomissa ihmisissä jopa raivoa. Jos vastaus on tyyliin ”ei oo mun juttu”, oli sitten lisääntymisvaikeuksia tai ei, niin on aivan äärimmäisen loukkaavaa, kun suurin osa alkaa kuitenkin sillä ”paremmin asioista tietävän” äänellä kumoamaan vastausta, että kyllä se mieli siitä vielä muuttuu, sä nyt olet vielä noin nuori etkä tiedä elämästä vielä mitään ja ootappa vaan kun se kello alkaa tikittämään. No vittu entä jos se ei ala, syystä tai toisesta? Loukkaavaa on se, että tässä vaiheessa kuvitellaan, että ihmisellä ei ole omia aivoja ja hän ei osaa päättää omasta elämästään vastuullisesti tai järkevästi. Loukkaavaa on myös se, että oletetaan, että jokainen pystyy saamaan lapsia. Tässä vaiheessa loukkaantuminen mielestäni ei ole enää yhtään typerää, ja myötähäpeä tällaiseen perheellisten huuteluun on aika moinen.

Nykyään ihmiset ovat onneksi suurimmaksi osaksi hyväkäytöksisiä ja vapaaehtoisesti lapsettomuudesta on hyvää vauhtia tullut ihan normaali elämän tila. Vapaaehtoisesti lapsettomien pitää ymmärtää, että ihmiset edelleenkin haluavat lisääntyä ja lapsia syntyy yleensä väkisinkin jollekin läheiselle, ja se on sen perheen yksi onnellisimpia tapahtumia. Lapsellisten puolestaan pitää ymmärtää, että ne lapset eivät ihan oikeasti ole kaikkia varten, ja hyvä niin, jos se on oma valinta. Siinä vaiheessa kun arki lasten kanssa pistää päälle, on ihan ok sanoa että ”vittu mitä paskaa”, tarkoittamatta kuitenkaan, että jos saisi uudestaan päättää, vetäisi hanskaan. Lapsettomien pitää myös tässä vaiheessa olla tekemättä tällaisia olettamuksia.

Ihmisten tosiaankin pitäisi lakata meuhkaamasta ja lokeroimasta toisiaan, ja suhtautua asioihin ihan normaalisti, niin kuin ne olisivat jokaisen omia henkilökohtaisia asioita, ja ihan kuin jokainen tietäisi oman elämänsä kaikkein parhaiten.