Munasolujen ja varsinkin sperman luovuttajista on huutava pula. Eniten halutaan ruskeasilmäisiä ja -tukkaisia luovuttajia, mutta kaikki kuitenkin otetaan riemulla vastaan. Lapsettomuus on muutenkin kuin vaapaaehtoisesti kovaa vauhtia yleistyvä ongelma. Tämä vapaaehtoisesti lapseton laittoi omat geeninsä jakoon niille, ketkä niitä enemmän tarvitsevat.

Yksi parhaimmista ystävistäni kärsi alussa lapsettomuudesta ja koki ”tuulimuna” raskauden ennen ensimmäistä lasta. Erään ystäväni avioliitto kaatui siihen, kun hän ei ole voinut saada lapsia. Parilla ystävällä löytyy perinnölliset sairaudet, miksi omia lapsia ei voi saada. Yksi hyvä ystäväni kärsi vuosia lapsettomuudesta ja lopetti kaiken muun elämisen raskauden toivossa. Hän sai keinohedelmöityksen kautta onnellisesti kaksoset viime vuonna.

Sain idean luovuttamiseen itseasiassa kaiken tämän lisäksi Facebookista, kun yksi tuttavani oli käynyt Jyväskylän Fertinovalla luovuttamassa munasoluja. Ajattelin heti että mäkin haluan auttaa!

Tuumasta toimeen:

Otin yhteyttä paikalliseen Fertinova/Ovumia klinikkaan Jyväskylässä ja ilmoitin että haluan tulla luovuttajaksi. Hoitaja oli selvästi positiivisesti yllättynyt; luovuttajia ei todellakaan ole ruuhkaksi asti, ottajia senkin edestä. Vielä enemmän hoitaja oli innoissaan kun kerroin, että minulla on ruskeat hiukset ja ruskeat silmät! 😀

Kävin ensimmäisessä tapaamisessa, jossa selvitettiin minulle minkälainen prosessi munasolujen luovuttaminen on ja sovittiin alustava aikataulu. Aikataulu riippuu täysin kuukautiskierrosta. Itse en silloin syönyt mitään ehkäisyä muutenkaan, mutta ehkäisy täytyy joka tapauksessa jättää luovutusprosessin ajaksi, eikä raskaaksikaan saisi tulla. Sovittiin luovutusprosessi öbaut kahden kuukauden päähän kuukautiskiertoni perusteella.

Luovutusprosessissa, sinun täytyy pistää itseesi hormonipistoksia.

Toisella tapaamisella sain mukaani luovutukseen kuuluvat ensimmäiset hormonipistokset. Tapaamisessa käytiin tarkasti läpi lääkeruisku ja miten se toimii, miten se pistetään ja miten se vaikuttaa. Minähän en ollut ikinä pistänyt itseeni yhtään mitään, joten tämä kyllä jännitti. Kuukautisten alkamisesta seuraavana päivänä sitten aloitin pistokset ja pistelin itseäni joka aamu kahden viikon ajan. Pistos laitettiin alavatsaan, aina jommalle kummalle puolelle. Ei se nyt niin paha ollut kuin ajattelin, mutta ei se nyt mitään mukavaakaan ollut. Hormonien tarkoitus on kasvattaa ja lisätä munarakkuloiden määrää, joihin munasolut syntyvät. Koska munasarjat tulevat olemaan enemmän täynnä tavaraa kuin normaalisti, voin kertoa että se turvotuskin on aika paljon enemmän kuin normaalisti. On hyvä varautua vaikka legginsseillä tai muilla trikoovaattelilla siksi aikaa, varsinkin jos tykkää pitää esimerkiksi tiukkoja farkkuja 😀

Kävin parin viikon päästä ultrassa jossa katsottiin, että miten niitä rakkuloita on alkanut tulla ja eihän niitä oikein ollut. Pettymys oli minullakin jo tässä vaiheessa aika iso, mutta ei muuta kuin jatkettiin hormonihoitoja ja katsottiin seuraavassa ultrassa. Toisella kerralla rakkuloita löytyikin sitten jo ihan kivasti ja pystyttiin sopimaan keräyspäivä! Keräyspäivästä ei pysty joustamaan oikein suuntaan eikä toiseen, mieluiten päivää aikaisemmin, muttei päivääkään liian myöhään. Eli kalenterit sitten tyhjiksi.

Keräyspäivä

Keräykseen ei saa mennä omalla autolla, koska kipulääkkeet ovat niin vahvat että ajaminen on keräyksen jälkeen kielletty. Munasolujen keräys tapahtuu sellaisella samanlaisella dildolla millä ultrataankin, mutta sieltä päästä tulee neula, joka pistetään munarakkulaan, josta kerätään solut. Ennen keräystä saa siis vahvat kipu- ja puudutuslääkkeet. Jos kipukynnys on matala, siitä kannattaa sanoa, koska vaikka minulla ei ole matalaa kipukynnystä niin minulle annettiin silti lisää lääkettä. Neulan pistot siis tuntee, mutta ei se varsinaisesti satu. Ei se mukavaa ole todellakaan, mutta kyllä siitä selviää. Toimenpide on nopeasti ohi ja sen jälkeen pääsee omaan erilliseen huoneeseen selviämään lääkkeistä. Kotiin saa lähteä heti kun siltä tuntuu. Sain jo silloin heti tietää, että keräyksessä löytyi kaksi hyvää munasolua. Myönnän että olin pettynyt määrään, mutta kun kysyin kuinka paljon niitä yleensä löytyy, niin se kuulemma vaihtelee ja on todella yksilöllistä. Musta tuntui että se vaan yritti lohduttaa 😀

Lepoa olisi pitänyt olla ainakin se päivä, mutta kyllä minä kouluun lähdin siltä istumalta. Särkylääkettä en tarvinut kuin sinä päivänä. Urheilla ei saanut viikkoon toimenpiteen jälkeen. Urheilu ei kyllä ollut mitenkään erityisen mukavaa muutenkaan, koska munasarjat olivat niin turvoksissa, että tuntui kuin vatsa olisi vain hyllynyt mennessään (ihan kun se ei sitä muuten tekisi).

Kuka sopii luovuttajaksi?

Jos olet terve 20–35 -vuotias eikä suvussasi ole periytyviä sairauksia. Haluat auttaa ja antaa mahdollisuuden omaan lapseen tuntemattomalle vastaanottajalle. Saman luovuttajan sukusoluilla voidaan hankkia lapsia korkeintaan viiteen eri perheeseen. Jokainen luovutuskerta arvioidaan aina erikseen.

Kuka soluni saa?

Enimmäkseen luovutushoitoja tehdään lapsettomille suomalaisille, pohjoismaisille tai muille eurooppalaisille pariskunnille. Lapset ovat sen verran toivottuja hoitoja hakeville pariskunnille, että tuleva lapsi kyllä erittäin todennäköisesti päätyy hyvään kotiin.

Maksetaanko siitä?

No maksetaanhan siitä. Muistaakseni sain 250 euroa vaivanpalkkaa + matkakorvaukset. Mulla on aika pitkä matka klinikalle ja korvaukset maksetaan edullisimman kulkuneuvon mukaan, joka on mun tapauksessa henkilöauto. Mutta, ei tuota nyt rahan takia kannata alkaa tekemään, ei se piikittely, turvotus ja keräys nyt niin mukavaa touhua ole. Hyväntekeväisyyttähän tämä on, mutta ihan jees, että tuosta vaivasta kuitenkin saa edes pienen korvauksen 🙂

Eli ei muuta miehet ja naiset kuin geenit jakoon vaan, niitä tarvitaan 🙂