Pitäkää naiset miehenne kurissa

Tiedättekö sen tunteen, kun sanotte jostain asiasta miljoona kertaa, että joskus vielä käy huonosti, ja sitten käy huonosti? Varmasti varsinkin äiti-ihmiset tietää. Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse aikuisesta ihmisestä, mikä tekee asiasta entistä raivostuttavamman ja vitutus saa taas aivan uuden ulottuvuuden, jota ei ole vielä varmaan edes keksitty.

Meillä tosiaan siis syttyi viime viikonloppuna pihalla helvetin iso tulipalo. Ihmiset eikä meidän asuinrakennus olleet välittömässä vaarassa.

Sattui nääs niin, että lamppu syttyi rakkaan mieheni aivoissa ja hän totesi, että näin metsäpalovaroituksen aikaan navakan länsituulen käydessä onkin hyvä alkaa vähän kulottamaan. Varoituksia ei siis tietenkään oltu tarkistettu mistään etukäteen, mutta kyllähän sen nyt järjenkin olisi pitänyt sanoa, että tähän aikaan vuodesta jo saattaa liekki leimahtaa vähän vähemmästäkin. Meillä on grillikodan vieressä semmoista ärsyttävää risukkoa ja heinikkoa, jotka varmasti kulottamalla kaikkein parhaiten saisikin pois, mutta tässä tapauksessa toteutus ontui ja perkeleen pahasti. Hän ihan kokeeksi poltti ylimääräistä heinää meidän koristekiviaidan päältä, tuli kertomaan asiasta ja totesi ihan ääneen että kylläpä palaa toi heinä aika nopeasti. Juu-u, niinhän se varmasti tekee tähän aikaan vuodesta (ja muutenkin). No eipä muuta kun tuumasta toimeen.

Yksi (1), YKSI ämpärillinen vettä vieressään hän sitten tuikkasi maan palamaan. Vieressä on grillikota ja meidän sekä vähän matkan päässä naapurin metsä. Itse puuhastelin muuta toisella puolella pihaa ja huomasin kyllä savun, mutta en jaksanut heti reagoida asiaan KOSKA OLEN SANONUT TULEN POLTTAMISESTA MEIDÄN TONTILLA SEN MILJOONA KERTAA. Roskien ja risujen polttamisessa sinällään ei ole mitään vikaa eikä väärää, mutta me oikeasti asutaan keskellä metsää, eikä meillä ole pihanurmikon lisäksi mitään muuta paikkaa polttaa risuja ja roskia kuin metsä. Mikä ei minun mielestäni käy, koska se helvetin metsä voi syttyä palamaan (ei kuulemma voi).

Siinä sivusilmällä huomasin että jahas, nyt otetaan jo vähän juoksuaskelia että pitäisiköhän mennä tsekkaamaan että mikä tilanne, kunnes sieltä jo huhuiltiinkin että ”Smy hei viittitkö tulla auttamaan ja silleen melko nopeasti”. Linkkaan tuohon alle videon vlogiini jossa kerron asiasta. Jos ei ehdi katsomaan koko videota niin kohdasta 1:37 alkaa ”turmapaikan” -esittely.

Ette usko miten voi pientä ihmistä ottaa päähän. Vihaan, siis VIHAAN yli kaiken ensinnäkin itseni toistamista. Jos ei kerralla mene perille niin mielestäni on se nyt perkele. Toisekseen, tilanne oli kuitenkin sen verran vakava, että se oikea asia tuossa tilanteessa ei ole sanoa että ”mitäs mä sanoin” tai ”enkö olekin sanonut?” Ei auttanut muuta kuin vaan vittuuntua hiljaa mielessään. Kyllähän toinenkin toki tajusi mokanneensa, ja varmasti mun käytöksestä se paistoi kilometrien päähän, niin eipä siinä kyllä mitään tarvinnut sanoakaan.

Että semmoista, muistakaa naiset pitää miehenne kurissa <3

https://youtube.com/watch?v=V_ngKfotV2o%3Fecver%3D1