Päivä kanssani

Aamu: Kello on usein kuusi, kun herään itsekseni. En saa enää unta, joten mietin asioita itsekseni. Tyttäremme on yöllä ryöminyt viereemme ja nukkuu nyt kuin kuningatar meidän keskellä. Hänen toinen kätensä on tarrautunut ponnariini ja pitää siitä tiukasti kiinni – toisella kädellä hän koskettaa mieheni päätä. Loikoilen siihen asti kunnes kännykkä viimein herättää… yhtäkkiä tuntuu siltä, että voisin vielä nukkuakin. ”No can do” sanon itsekseni ja pomppaan ylös kohti kylppäriä. Pikainen aamupesu, hampaat, meikit ja hajuvettä. Herätän pojan.

Toivoisin, että olisin katsonut vaatteet itselleni valmiiksi, mutta en sitä koskaan tee. Napitan vähän kiireessä vaaleansinisen silkkipaidan ja vedän mustat housut jalkaan. Lainaan miehen sukkia, minulta löytyy tänäänkin vain parittomia. En ole yhtään aamuihminen, kiukkuinenkin vielä.

Hoputan poikaa vaatteiden kanssa ja pakkaan eskarilaisen tavarat valmiiksi. Tässä kohtaa jo juostaan autoon. Mies ja tyttö lähtevät myöhemmin.

Työmatka: Kimppakyytiläiseni odottaa jo meidän pihalla. Matkan varrella vien pojan eskariin ja jätän kyytiläisen. Saavun töihin tänäänkin ensimmäisenä. Keitän kahvia, syön hedelmiä ja tuumailen päivän ohjelmaa.

Päivä: Päiväni menee täysin työn touhuissa…. numerot vilisevät silmissä ja excel takkuilee. Lounastunnilla haen itselleni JuiceBarista Green Hornet-nimisen smoothien – olen ihan koukussa tähän nimenomaiseen juomaan. Tooodella hyvää! Istahdan hetkeksi ja käytän lounastaukoa hyödyksi ja luonnostelen muistioon blogijuttuja.

Päivätyöt jatkuvat…

Iltapäivä

Haen lapset ja kiitän luojaa, ettei tänään satanut. Olen sitä mieltä, että päiväkotilasten kuuluu ulkoilla aina, mutta muutaman kerran on meinannut usko loppua sen hiekan ja kuran kanssa.

Tulemme kotiin kovalla ryminällä. Kaikilla on kova väsy ja nälkä – ruokaa tulille! Lämmitän lapsille eilistä uunilohta, keitän perunoita kaveriksi. Selaan postit ja teen itselleni smoothien: porkkanamehua, ananasta, mangoa ja bansku. Pikkukakkonen pyörii telkkarissa ja minä järjestelen keittiötä. Mies tulee kotiin.

Isovanhemmat vilkuttavat ikkunan takana. Tulevat sisään. Mummi leikkii tytön huoneessa kotia, ukki juo keittämääni espressoa ja istua tönöttää. Mies tekee koneella töitä ja poju lähtee ulos naapurin tyttöjen kanssa. Vilkaisen omia sähköpostejani ja teen pikaisen jutun blogiini. 

Tuntia myöhemmin poju on ovella. Tiedustelin miten meni? Hän oli kysynyt tyttöä vielä meille tapaamaan isovanhempiaan, mutta tyttöä odotti jo iltapuuhat. Minua nauratti tilanne ihan kamalasti. Höpönassut. Miten pienet lapset ovatkaan niin vilpittömiä ja missä vaiheessa kaikki muuttuu paljon monimutkaisemmaksi?

Ilta

Pyydän miestä laittamaan lapsille iltapalaa. Minä lähden lenkille samalla, kun isovanhemmat lähtevät. Ihanaa juosta! Aika usein poikani lähtee mukaan pyörällä, mutta tällä kertaa menen itsekseni.

Lenkkipuuhien jälkeen laitan lapset nukkumaan. Harjaan vielä tytön hampaat ja luen molemmille yhteisen iltasadun. Poju valitsi tällä kertaa Ihmisen Anatomia -kirjan. Hänestä tulee kuulema lääkäri.

Teen itselleni iltajuoman. Iso lasillinen mantelimaitoa ja hunajaa, se auttaa nukahtamaan. Huomasitteko muuten, että päiväni meni ruokien suhteen poikkeuksellisesti nestemäisenä. Pidän välillä tälläisiä ”mehupäiviä”. Huomaan, että voin paremmin, olo ei ole yhtään niin raskas! On myös päiviä, jolloin syön lounaaksi pullaa ja voin silloinkin ihan hyvin, täytyy pitää ruokahommat hyvin balanssissa. :)

Soitan hetken pianoa – se rauhoittaa.

Iltapesut ja kasvorasvat kehiin. Sähköhammasharja surisee tuttua ääntään.

Kävelen kohti makuuhuonettamme, mutta pysähdyn AINA parissa huoneessa ennen sitä. Pojan huoneeseen astelen hiljaa hiipien tai loikkien legojen yli. Silitän pienen nukkuvan mieheni lyhyitä hiuksia ja pussaan poskelle. Hän nukkuun aina kuin tukki. Hipsin seuraavaan huoneeseen, jossa jo ovella tuoksuu pieni tyttöni (miten näin pienillä ihmisillä on jo se oma ominaistuoksunsa, sitä ihmettelen). Tyttö on herkkäuninen, joten tyydyn vain katselemaan pientä ihmistä, joka on minulle se kaikkein kaunein tyttö maan päällä. Sammutan yövalon ja viimein raahustan omaan petiin. Odotan uutta kirjaa saapuvaksi, joten nappaan hetkeksi sisustuslehden kainaloon. Tunnustelen puhtaita lakanoita, jotka vaihdoin edellispäivänä, tuumin että nukkuminen on tosi ihanaa.

 

Tälläinen oli yksi tavallinen arkipäiväni noin kuukausi sitten. Välillä se tuntuu oravanpyörältä, toisinaan kaikki rullaa mutkattomasti. Juuri nyt tuntuu kevyeltä, koska on kevät. Moni kyselee usein miten ehdin tekemään kaiken… ollaan tosi onnekkaita, että isovanhemmat ovat paljon apuna lasten kanssa. Aikaa saan varastettua itselleni myös ihan arkisilla yksinkertaisilla valinnoilla: olen esimerkiksi tehnyt tietoisen valinnan ja jättänyt television katsomisen minimiin. Yritän näinä ruuhkavuosina käyttää aikani hyödyllisesti, ei se ole sen monimutkaisempaa. Teen joutessani ja pidän itseni sopivan kiireisenä. 

/My day in pictures