Hyvää Ystävänpäivää!

Ajattelen, että elämä on sattumuksia täynnä ja on pitkälti tuurista kiinni missä sinä juuri nyt satut olemaan.

Tätä funtsin näin aamusesta, sillä siitä oli eilen perjantaina 46-vuotta, kun isäni ja äitini ensi kertaa tapasivat. Isäni etsi parkkipaikka Simcalleen ja ajoi jo kolmatta kertaa korttelia ympäri. Sattumalta hän näki kadulla ystävänsä ja pysäytti autonsa, ystävät olivat menossa katsomaan äitiäni työväenopistolle, jossa hän tanssi masurkkaa. Kysyivät isääni mukaan ja hän extempore lähti! Legenda kertoo, että seuraavaksi päiväksi äiti ja iskä sopivat treffit torin kulmalle. Iskä kurvasi autollaan paikalle ja hurmasi äitini kiharakampauksellaan, jonka tätini oli hänelle loihtinut. Äitillä oli kuulema metrin pituiset ripset.  Ja tässä minä olen. 46-vuotta sen jälkeen, kohta kolmenkympin!   Elämä on siis paljon tuurista kiinni. Valinnoista! Koko loppuelämä voi olla kiinni tavallisessa arjessa. Valitsetko reitin A vai B, vai menetkö vaihtelunvuoksi reittiä C. Tai isäni tapauksessa, löydätkö parkkipaikan heti, vai ajatko vielä kerran korttelin ympäri.  Hyvää Ystävänpäivää!