Rankka mutta ihana viikonloppu

Vaikkakin nyt pari varpaankynttä vähempänä tämä viikonloppu on ollut ihan huikea. Pystyn enää lähinnä konttaamaan portaita ylös ja silmät pyörii väsymyksestä päässä on kasvoilla silti makoisa hymy viikonlopun saavutuksista. 

Ilmoittauduttiin talvella ystäväni kanssa puolikkaalle maratonille osittain vitsilläkin ja sittemmin ihan toden teolla treenaten. 

Onnenkyyneleet kasvoilla lähdimme lenkkeilemään. Fiilis oli ihan huikea sillä väkeä oli pilvin pimein kannustamassa. Musiikki pauhasi ja bongasin onnekseni lapsetkin eturivistä ja heitin yläfemmat. Loppusuoralla ei enää naurattanut ja olin päästä varpaisiin kylmissäni ja kananlihalla – nestehukka(ko). Selvisin kuitenkin maaliin ajalla 2:27. Helteellä oli melkoisen rankkaa juosta ja matkalla bongasin suurin piirtein 8 kupsahtanutta juoksijaa, jotka vietiin ambulanssikyydillä tiputukseen. Kuulema muutama ”jäniskin” joutui keskeyttämään, joten olosuhteisiin nähden ja ensikertalaisena olin suhteellisen tyytyväinen tulokseeni.

Perjantaina hain ystäväni Majn ja kävimme syömässä tuhdit pasta-annokset Trattoria Romanassa. Kunnon syömiset tuleekin muistaa muutama päivä ennen maratonia. Juttelimme yömyöhään ja lauantaina aamu alkoi runsaalla aamiaisella. Maj pyöräytti puurot ja minä keitin kahvit. Hermoilimme koko aamun, en olekaan nähnyt ystävääni koskaan ennen niin jännittyneenä. Minä taasen jänskäilen elämässä ihan kaikenlaista häneen verrattuna.

 

 

 

Nappasimme meistä innokkaista juoksijoista kuvat ja suuntasimme kohti lähtöpaikkaa.

 

Loppuilta meni päiväunien merkeissä. Tilasin sushit kotiinkuljetuksella ja herätin ystäväni siemailemaan kylmää valkoviiniä. En ole varmaankaan vuosikausiin viettänyt täydellistä tyttöjen iltaa, johon kuuluu hyvä ruoka, iltaan valmistautuminen hyvän musiikin tahdissa ja kiireettömyys. Aevan ihanaa!

Puhelimeeni tuli kutsu lasilliselle juuri oikeaan aikaan ja matkalla kaupungille poikkesimme ystäväni Tuomaksen ja Annan pihalla. Maj halusi tehdä minulle pienen testin ja suoriuduin skumpan, samppanjan ja proseccon sokkotestistä kuin alan rautainen ammattilainen.

Kiitos vielä tälle Turun suloisimmalle pariskunnalle vieraanvaraisuudesta. Majlle ja Riialle hyvästä seurasta, tuesta ja turvasta as always. Itse tietysti Paavo Nurmelle ja kaikille juoksijoille.

Ensi vuonna parempaa aikaa tavoitellen ja ihan varmasti uudestaan osallistuen Henna.