Kuinka pysyä aktiivisena lasten kanssa

Liikuntajutut eivät oikeastaan kuulu blogini aihepiiriin, mutta välillä on kiva kirjoitella jostakin muustakin.

Olen lapsesta saakka tottunut siihen, että liikunta kulkee käsikädessä arjen kanssa. Tanssin pienenä monta vuotta balettia ja parhaan kaverin kanssa vietettiin vapaa-aikaa urheilujuttujen parissa, niistä muistuukin mieleen niin ihania muistoja.

Nyt äitinä sanoisin, että liikunta on entistä tärkeämmässä roolissa, jotta kotonakin jaksaa. ”I’m sorry for the things I said before I went for a run” – voisi olla minun suustani.

Lapsettomina viikkoina pyhitän jokaisen päivän liikunnalle, jos suinkin vain jaksan ja kiireiltäni ehdin. Se ”liikunta” voi myös olla reissu museoon, pääkin tarvitsee aktiviteetteja, hengitysharjoituksia joogamatolla ja omien ajatusten kanssa yksinoloa.

Otan torkut aina kun on mahdollista. Päikkärit ovat lyhyet, minulle riittää että käyn jossain unen rajamailla kymmenisen minuuttia ja olen sen jälkeen kuin uusi ihminen.

Yksin lasten kanssa olen heihin tietysti enemmän sidoksissa mitä ennen. Käydään paljon kävelyretkillä ja vietetään aikaa puistoissa. Olen löytänyt puiston jonka yhteydessä on pitkät rappuset – omat treenit tekee hyvin siinä sivussa. Lapsille on viisasta näyttää, että liikunta on osa jokapäiväistä elämää. Oma poika laskee punnerrukseni, tsemppaa ja on joskus itsekin treeneissä mukana. Pieni jalkkiksenpelaajani tietää hyviä venytyksiä ja minitreenejä. Tyttäreni rakastaa tanssimista (tullut äitiinsä) ja on opettanut minulle monta kertaa kaikki ne liikkeet, jotka hän on salsatunneilla oppinut. Meillä on itseasiassa usein tosi hyvät bailut keskenään. Helppoa on vetää juoksutreenit ja ottaa minityypit pyörien kanssa mukaan. Meillä on aina jokin kilometritavoite, jota lapset seuraavat.

Kaikenkaikkiaan liikunta on aikalailla järjestelykysymys ja tärkeysjärjestyksessä se kannattaa priorisoida sinne kärkilistaan. Mitä vain elämässäsi on menossa aina on aikaa liikunnalle – olen siinä asiassa aika ehdoton.