Peruuttamatonta etenemistä

”Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa näennäistä peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.”

Aloin tässä nostalgian kaipuussa selaamaan blogini ihan ensimmäisiä kuvia täällä Lilyssä ja miten paljon joistain hetkistä onkaan aikaa, vaikka ne mielessä tuntuvatkin kuin eiliseltä. Sylissäni on kuopukseni, joka oli pikkuruinen hiirulainen syntyessään. Kahden ja puolen kilon. Miten tutulta nuo pienet raajat käsissäni tuntuu vieläkin. Nyt tämä nyytti on jo reipas koulua starttaava pieni nainen, joka haaveilee taiteilijan urasta, vaikka ykköstoiveena onkin tulla laulajaksi ja polte estradeille on sammumaton.

Miten paljon kaikkea onkaan tapahtunut noista vuosista tähän päivään. Uusia koteja, ihmisiä, tunteita, hyvästejä, uusia alkuja, iloja ja suruja. Super mielenkiintoista tämä matka tästä hetkestä tulevaan! Tulee uusia koteja, tutuiksi tulevia kulmia, nurkkia, tavaroita, tuoksuja ja kosketuksia. Varmasti riipaisevaa luopumisia mutta sitten taas jotain uutta, joka herättää. Mikä tänään tuntuu tutulta, onkin hetken päästä mahdollisesti jo kovin kaukaista, ettei huomaakkaan. 

Nostalgisen ihanaa loppuviikkoa. Nauttikaa matkasta!

 

<3