Rakentamisen jälkeinen tunnelma

 

 

Valittelin rakennusalalla työskentelevälle ystävälleni alakuloisuuttani, hän totesi siltä istumalta, että sinulla taitaa olla rakentajille tyypillinen masennus.

Iso projekti on tullut päätökseen ja yks kaks elämässä ei olekaan suurta projektia. Kun odotat ja odotat jotain ihanaa ja kun se kaikki on viimein valmis sisimpään valahtaakin jokin outo ontto olotila, jota on varmasti ulkopuolisen vaikea ymmärtää.

Minulle tyypillinen aktiivisuus on vaihtunut hämyisiin koti-iltoihin sentimentaalisten blues-biisien soidessa taustalla. Perus positiivisena nyt jo vähän naurattaa tämä kaikki synkistely, mutta välillä on ihan ok rypeä siinä hetkessä tietäen, että tämä johtunee yhdestä elämäni suurimmasta projektista ja sen valmistumisesta. On ihan ok ajaa töistä suoraan kotiin ja kipittää ulkotakki vielä harteilla suoraan sänkyyn. Aamulla on taas päivä uusi. Ehkä jo sillä, että tämän olotilan ymmärtää on jo parantava vaikutus.

Nyt muodostan uutta arkea ja rutiineja tähän taloon tutustuen siihen päivä päivältä paremmin. Laitan, siivoan ja somistan kotia kuntoon, sillä viikonloppuna järjestän tuparit lähimmille ystävilleni. On siis paljon puuhaa ja odotettavaa.

Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut samoja tuntemuksia jonkin suuren asian valmistuttua?

 

☆