Vuoden viimeisiä huippuhetkiä

Vuosi 2019 vetelee viimeisiään ja hyvä niin.

Hetkessä elämisen taitoa olen yrittänyt harjoitella asioita liikaa mutkistelematta. Joulupyhät kotona joutilaana ei ole minun juttuni, joten päätin lähteä heti joulupäivän jälkeen muhkeiden talvivarusteiden kera toisenlaisiin maisemiin. Lunta oli ennätyksellisen paljon ja tuntui kuin olisin astunut toiseen maahan sateisen Turun jälkeen. Mökkitietä ajaessamme kaikki tuntui vähän jopa siirappisen sadunomaiselta.

Pidennetyllä viikonlopulla ehdin kokea vaikka mitä päätähuimaavaa loistoseurassa. Niin siitä on tasan vuosi aikaa, kun poromiesten poromies enoni nukkui pois ja hänestä jäi paljon muistoja näiltä main. Olen hiihdellyt ja moottorikelkkaillut Kainuun maisemissa lapsesta saakka ja tuolla hangessa ajaessani tuli paljon muistoja mieleen noilta lapsuudenajoilta, jopa pakokaasun hajusta vaatteissa. Kelkkailun lisäksi päästiin rinteeseen ja yhteen lempiharrastukseeni, lasketteluun. Toivon, että ehdimme lasten kanssa vielä keväällä noihin maisemiin, pikkutyypit ovat oppineet laskettelemaan jo heti ensikerran, kun saivat sukset jalkaansa.

Mikäli mahdollista, niin kannattaa vaan lähteä sen kummoisempia miettimättä, jotta on enemmän elossa ja muistoja muisteltavana seuraaviksi vuosiksi. Jos minä jotain lupaan, niin lupaan jatkossakin keskittyä hyviin hetkiin tulevana vuonna miettimättä ja monimutkaistamatta asioita ja tilanteita liiakseen.

Onnekasta vuotta 2020, olkoon se täynnä ihmeellisiä asioita elämästä!