10 vuotta ystävyyttä
Iltapäiväaurinko tekee ihmeitä ja olohuoneestani kauneimman.
Avantouintia, suuria villapaitoja, brunssivieraita ja paljon puheensorinaa piti viikonloppuni sisällään. Tiesittekö, että olen tuntenut ystäväni Marin jo kymmenenvuoden ajan. Tapasimme aikoinaan Helsingissä illanvietossa ja tiesin etukäteen, että olimme samanikäisiä ja meillä on pieni lapsi. Suuresta joukosta löysimme toisemme ja vietimme sen illan samassa pöydässä. Samana iltana tapasin myös ensikertaa Malenan ja Johannan, tuttuja varmasti nämäkin huippunaiset monelle.
Piirit ovat todella pienet Suomessa ja samoista asioista kiinnostuneet löytävät helposti toisensa. Sisustusjuttujen myötä tapasin aikoinaan Caritan ja Sofién, jo ennen meidän kaikkien blogeja.
Viikonloppuna talollani vieraili myös blogipiireistä alunperin tuntemani Anne ja Maija, heistä on tullut muutaman vuoden sisällä tärkeitä sydänystäviä. Tällä hetkellä talollani majailee Annen koirat hellässä huomassani. Koirakuumeni helpottaa, kun saan näitä karvakorvia kylään (en tarkoita teitä ystäväni).
Marin kanssa me ollaan ihan erilaisia mutta toisaalta aivan samanlaisia. Olemme molemmat herkkiä aistimaan elämää ja osaamme puhua rehellisesti ihan mistä tahansa – ja nauraa, sen me todellakin osaamme! Tiedämme toistemme synkimmätkin salaisuudet ja soittelemme arjen kommelluksista lähes päivittäin.
Mietinkin miten yksi tapaaminen kymmenen vuotta sitten onkin ollut niin merkittävä meidän molempien elämässä.
Kuvassa näkyy myös tuota aloittamaani sohvaa, joka on vielä ihan vaiheessa mutta siitä näkee jo vähän ajatusta millaisen olen siitä ajatellut tulevan. Ideaa olen saanut muun muassa täältä ja täältä. Siitä tulee mahdollisimman boheemi ja yksinkertainen oleskelupaikka. Pidän paljon tuosta harmaanbeigestä samettikankaasta, se on sävyltään niin rauhallinen.
Nyt tulevan viikonlopun pyhitän perjantain juhlille, niistä lisää instastoryn puolella varmasti. Sunnuntaina pääsen toivottavasti taas pihatöiden kimppuun, niistäkin lisää tuonnempana.
Loistokasta loppuviikkoa!
Henna