Vastauksia kysymyksiinne osa 1
Tässä taannoin pidin kysy minulta -tuokion instastoryn puolella ja ajattelin jakaa nämä vastaukset kysymyksiinne parissa, kolmessa osassa tänne blogin puolelle, näitä tuli sen verran paljon, joten vastaaminen on helpompaa kirjoittamalla ne blogiin.
Miltä tuntuu olla lähempänä 40 vuotta kuin 30 vuotta?
Hurjalta! Näin 35-vuotiaana tunnen fyysisesti itseni samaksi mitä 25-vuotiaana ja vanheneminen tuntuu muutenkin aika hienolta. En kaipaa mennyttä, sillä vuosi vuodelta opin niin paljon itsestäni. Osaan olla rauhallisempi kiperissäkin tilanteissa. Tiedän yhä vahvemmin, että liikunta auttaa ongelmien ja ajoittaisen ahdistuksen kanssa. Puhuminen avaa ongelmia ja sitä kehittyy päivä päivältä paremmaksi minäksi. Toivon, että pysyn mieleltäni nuorekkaana ja menossa mukana vaikka vuosia kertyisikin. En halua mummoutua vaan olla perillä aina uusimmista jutuista ihan lastenikin tähden.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Viiden vuoden päästä toivon olevani kovin rakastava, rakastettu ja ihanassa, rauhallisessa ja tasapainoisessa
parisuhteessa vailla huolia. Haaveilen, että olen hyvässä lykyssä avioliitossa ja minulla on perhe, jossa lapsillani on vakaa ja turvallinen olla. Viiden vuoden päästä poikani on liki täysi-ikäinen mikä tuntuu ihan uskomattomalta! Olen ehdottomasti parisuhdeihminen ja kaipaan vierelleni kumppania jakamaan kanssani ilot ja surut. Erityisesti ne ilot. En halua pitää ikinä rakkaimpiani itsestäänselvyytenä. Toivon, että olen urheillut ja pidän edelleen itsestäni hyvää huolta. Terveessä kehossa on terve mieli. ”May your choices reflect your hopes, not your fears”
Mitkä asiat tuottavat sinulle iloa?
Minulle tuottaa iloa niin monet asiat. Lasten kanssa hauskanpito tuottaa minulle suurta iloa, eräänäkin aamuna naurettiin poikani kanssa ihan kippurassa, kun hän halusi, että teen hänelle kiharat. Laitettiin kymmenen nutturaa yöksi hänen päähänsä ja aamulla näky oli melkoisen humoristinen. Iloa tuottaa kauniit sanat, teot ja välittäminen. Iloa tuottaa liikkumisen jälkeinen euforinen fiilis. Puhtaat lakanat. Vastapesty pyykki.
Suurisiivouksen jälkeinen siisti koti. Lasten nauru ja heidän omat keskustelut, joita mielelläni kuuntelen. Halaukset, jotka tulevat yllättäen(kin). Toisen käsi minun kädessäni. Otsasuudelmat. Iltapäiväaurinko. Päiväunet. Se tunne, kun asiat lopulta järjestyvät. Raikas suihku ja oma piha kesällä, jonne voin mennä oleskelemaan ja lukemaan
kirjaa. Vieläkin saatan iltaisin kävellä pyjama päällä pihamaalla ja katsella taloani; tuollaisen minä totta tosiaan rakennutin. Mun koti. The moment when he rolls over, puts his arms around me pulls me closer in his sleep. This makes life complete.
Mistä saat inspiraatiota sisustukseen?
Kaikkialta. Kongreettisesti esimerkiksi vanhojenkin klassikohuonekalujen julkaisuista, Est Living -sivustolta. Elle Decor (Italia) lehdestä. Arkkitehtuurista, varsinkin hyvin pelkistetyistä ja mielenkiintoisista rakennuksista, jossa luonto pääsee osaksi kokonaisuutta. Valosta ja varjoista. Tuoksuista ja tunnelmasta. Minua inspiroi paljon myös kaunis ja ajaton muotoilu.
Ketä ihailet ja miksi.
Ihailen ihmisiä, jotka jollain tapaa inspiroi minua. Jotka osaavat olla ihan omia itsejään ja juuri sillä tavalla innostaa minua. Huumori ja avarakatseisuus.
Miten kuvailisit itseäsi?
Olen hyvin periksiantamaton ja minua jopa ärsyttää liian helposti luovuttaminen. Sataprosenttinen tunneihminen – all the feelings! Minulle tunne on ollut aina oikea tienviitta ja teen päätöksiä perustuen intuitioon. Harvemmin, jos koskaan teen järkipäätöksiä. Toisaalta olenkin miettinyt tekeeko ihminen vääriä päätöksiä jos ne perustuvat järkeen? Tuleeko hetki, kun tunne voittaa kuitenkin järjen? Onko edes mahdollista tehdä päätöksiä, jotka perustuvat pelkästään järkeen? On selvää, että yksilöllinen elämänhistoriamme vaikuttaa vääjäämättä tunneasioihin ja vaikeuttaa eteen tulevien asioiden päätöksiä tai ehkä helpottaa niitä. Tuhria pelkoja menneisyydestä ei saisi liikaa nostaa esteeksi, jotta eivät vaikuta nykyhetkeen ja sitten taas tulevaan. Ja voidaan myös miettiä, onko olemassa edes järkipäätöksiä, tunnehan on lihana kehossa. Ehkä olen siis melko ajatuksiini uppoutuja ja mietin paljon asioita monelta kantilta.
Kysymyksiä saa lähettää vielä lisää tätäkin kautta, kommentoi vaan tätä postausta niin jatkan seuraaviin postauksiin vastauksia.
Pysykäähän terveinä,
Henna