Ryppy otsassa

Mulle on tullut ryppy otsaan kuluneen viikon aikana. Jestas. No ei se mitään, oikeastaan rypyt ovat ihan kauniita, varsinkin sellaiset naururypyt. Tai sellaiset joista näkee että ihminen on hymyillyt elämänsä aikana paljon. Sellaiset mummut ja papat ovat söpöjä, kun he herttaisesti hymyilevät ja katsovat silmiin. Vanhat ihmiset ovat yleensä tosi kivoja, heidän kanssa on niin kiva jutella, tulee sellainen olo ettei ole kiire minnekkään, toisaalta mihin mulla nyt koskaan oliskaan kiire. Ei meillä, sulla ja mulla ole kiire yhtään minnekkään kun miettii miten nopeeta elämä kulkee.

Hiffasin sen taas kun nuuhkin vauvan vaatteita, muistin saman tutun tuoksun vuodelta 2008 kun poika oli vauva. En muistanut siitä ajasta yhtään mitään, mutta nyt taas tutut tuoksut tuovat pieniä flashbackeja. Tuntuu siltä että tästä vauvasta muistaa ehkä paremmin asioita, kun ei ole niin pelokas ja odottavainen.

Sitten visuaalisiin juttuihin. Olen nyt ihan hulluna valkoisen ja tuollaisen (ipadin nahkaisen kansisuojan) vaalean ruskean yhdistelmään. Kauniin Veeran blogissa näin aivan mahtavat teetetyt nahkahantaakit kaapinovissa, superkiva idis! Tsekkaa! Mun mieskin innostui noista! ♥