Ainoa pysyvä asia elämässä on muutos

Minulle sanottiin tässä hetki sitten lounaalla viisaasti, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos ja sen kuuleminen kosketti minua suuresti. Minä, joka nautin sanasta ”pian” ja minut valtaa usein tunne, että pian tapahtuu jotakin suurta ja mullistavaa. Pidän ”pian” sanan toivekkuudesta. ”Muutos” inspiroi minua yhtä paljon. Tilanteet vaihtelevat. Ehkä ei pitäisi niin paljon odottaa mitä pian saisin vaan hyväksyä muutokset ja antautua. Ottaa vastaan halaukset eikä olla muutosvastarintainen. Muutoksen tietää oikeaksi vasta jälkikäteen.

Suurien mullistusten jälkeen on vaan huojentavaa huomata, että elämä kantaa. Nautin niistä ihan samoista asioista kuin ennenkin. Aurinko laskee ja nousee sittenkin jokainen päivä. Päivittäin on niitä pieniä hymyjä tuovia juttuja, kuten työkaverini hyvää ja kaunista huomenta toivotukset. Pieni pyöreä Retu koira tulee minua vastaan liki päivittäin ja Retun omistaja jaksaa aina kysellä kuulumisia.

Töistä tullessani vanhuuteen kasvanut mutta työteliäs naapurini tekee siniset työhaalarit päällä pihatöitä ja morjenstaa minua iloisesti. Ensimmäinen kuppi kahvia maistuu aamulla aina yhtä hyvältä. Kodissani tuoksuu vielä remontti, vastapesty pyykki ja pyykkikori on tyhjä. Ikkunasta loistavat nyt kirjavat omenapuut, olohuone on iltapäivällä seepianvärinen. Opettelin viimein soittamaan Federico Mompoun Cancion y danza no 6:sen, joka tuskin kertoo teille mitään mutta on mielestäni kauneimmasta Cría Cuervos, eli Korppi Sylissä elokuvasta.Tähän aikaan vuodesta on muutenkin ihanaa vaan käpertyä säkkituoliin ja katsella elokuvia yömyöhään.

Posiitiivisen iloista viikonloppua, me pärjätään kyllä!