Arki katoaa

Lämmin kiitos ihan kaikille viime postaukseen kommentoijalle. Luin ihan jokaisen onnittelun ja yksi aika ihana runo tuli Erikalta:

Lapsi povellani, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
– Hilja Aaltonen –

Jotenkin niin kiteyttää kaiken.

Päivät ovat hurahtaneet ihan vauhdilla, vielä en ole liikkeelle päässyt, mutta kyllä tästä vielä ulos päästään. Olo on vieläkin vähän sellainen “kahtia leikattu”. :)

Vauva syntyi jo viime vuoden puolella, mutta kerron asioista blogin puolella mielellään vähän jälki junassa. Hän on niin uskomattoman pieni. Ihan pikkiriikkinen.

Täytyy mennä taas, mutta huomiseen. I think so. :)