Harvest

Juuri tähän aikaan vuodesta tuntuu, kuin eläisin aikaa uudestaan. Ilmassa leijuu ylikypsyneiden luumujen vieno tuoksu, auringonlaskut ovat tuttuja viime elokuun lopun sävyisiä. Omenat kolahtelevat nurmikolle tuon tuosta.

Viime vuonna tähän aikaan tein muuttoa uuteen kotiin mutta vasta tänä vuonna olen muutaman kerran havahtunut siihen, että minä likka rakennutin tosiaan tämän kaiken yksin. Se tuntuu vieläkin ihan absurdilta mutta samalta todella luonnolliselta juuri minulle. Minä kun olen piirrellyt taloja ja pohjakuvia tulevasta talostani jo ikuisuuden ja piirrän edelleenkin. En usko, että tämä koti jää viimeiseksi projektikseni. Ihmisellä on hyvä olla pieniä (tai vähän suurempia) päämääriä – niitä sanotaan myös unelmiksi.

Mieli on  odottava ja uudistuva. Kaikki on ihan toisin mitä viime vuonna mutta kaikki tuntuu tosi oikealta tänä vuonna. Niin ne asiat vaan järjestyvät ja sitten ymmärtää, että näinhän tämän pitikin mennä.

Nyt on muuten paljon töitä sadonkorjuun suhteen, omenoita on pilvin pimein, päärynöitäkin tulee. Pienessä hyötypuutarhassani kasvaa puolimetrisiä lehtikaaleja, laajalti levinneestä mintusta puhumattakaan. Pilkon, säilön, suljen rasiaan ja palaan niihin taas ensi vuonna. Moikka! 🙂

Everything, in time.